Ihmehiihtäjä sähelti itsensä Paapaikalle kahville ja korjasi samalla siteen kiristystä.
Alla video.
19.12.2012
17.12.2012
Suksi huoltoa 2
Onkos se joillakin tapana, että kun on päässyt niin sanotusti suuriin saappaisiin, olisi silloin vaihdettava tai hommattava jotain uutta. Kuten uusi isompi auto, talo, vene, vaimo, tai jos nyt ei sitä vaimoa kuitenkaan, ainakaan isompaan.
Itse pääsin isoihin saappaisiin tässä jokunen aika sitten. Ostin uudet Nokian KAIRA (45) kumisaappaat. No autoa en ole hankkimassa, kun entisenkin vasta kierrätykseen laitoin. Mitenkäs se talo? Ei. Vene? Jos ensi kesänä on motivaatiota, niin soutu sellainen odottaa Paapaikan pihassa pientä laittoa. Niin että sen jos kuntoon saa, niin sitä varmasti tulen lainailemaan. Vaan onhan mulla jotakin uutta hankittavaa liittyen suuriin saappaisiin, nimittäin pidemmät jousiremmit eräsuksien siteisiin.
Viime perjantaina potkin Heliä hereille, hoputtaen jo koulutielle käymään. Reppu oli pakattu ja odotti oven vieressä, siis minun, Helin kamppeet oli vielä levällään.
Olin lähdössä hiihtämään, tai niin ainakin oli tarkoitus. Helille annoin ohjeet, että saattaa joutua olemaan yksin kotona jonkin aikaa, jos isi innostuu pidemmällekkin lenkille. Tai että muuten vaan kahvi jossakin tuolla maistuu niin hyvälle, etten ennätä kotiin ennen koululaista, jonka päivä loppuu jo kahdeltatoista.
Ei ollenkaan pahoillaan mahdollisesta ylimääräisestä peliajasta, Heli vakuuttelee pärjäävänsä. Ei haittaa vaikka vähän pidempäänkin viivyt siellä hiihtämässä.
Vedän saappaat jalkaan, astelen takapihalle. Kaadan sukset maahan ja muistan samalla, että täytyy varmaan löysätä siteen vaijeria, että isompi kenkä, kuin mitä viimevuonna on ollut käytössä sopisi paikoilleen siteeseen...
Nyt on kaikki löysä annettu mitä side antaa ja saan vaijerin luiskahtamaan kumisaappaan uraan kantapään taakse. Hitto kun on jäykkä. Kiinni en siteen lukitusta saa painettua ja alan jo miettimään kiristäjän siirtoa, jotta se ylipäätänsä olisi mahdollista. Ei tule mitään.
Heitän repun selästä ja nostan sukset sisälle tarkempaa tarkastelua varten, kun pihalla on vielä niin pimeääkin, että taskulampun valossa pitäisi värkätä. Sisällä siirränkin toisen suksen kiristäjää pari senttiä taaksepäin, kohtaan jossa on jo valmiit reijät. On tainut Isänikin näiden kanssa joskus pelata.
Ei auttanut siirto ja nyt alkaa viimeistään valjeta vaijerin olevan liian lyhyt näin isoille saappaille. Katson ulos ja päiväkin valkenee, ei ole enään pimeää. Noinkohan sitä on keitettävä suodattimella kahvit, kun ei tästä mihinkään päässytkään.
Kahvin tippuessa selaan nettiä ja tilaan uudet pidemmät vaijerit +8 cm, kengälle 39-46 Maken Pyydyksestä. Kaivan repusta villasukkaan ja sanomalehteen pakkaamani eväsleivät, kahvi on tippunut suodattimesta. Ei ihan sellainen kahvihetki, kuin olin ensin suunnitellut ja heitän repun kaappiin.
Heli tuli koulusta kaverinsa kanssa...
- Ai, sä oot jo kotona.
- Etkö sä kahvia keittänytkään?
Keitin...
- Saako?
No pelatkaa.
Tänään sain uudet vaijerit ja värkkäsin ne paikoilleen. Ei tarvinnut kiristintä siirrellä. Pikkuisen säädin siteen uria ja kiristin jousen vastusta. Saas nähdä, pääsenkö seuraavalla kerralla hiihtämään...
Itse pääsin isoihin saappaisiin tässä jokunen aika sitten. Ostin uudet Nokian KAIRA (45) kumisaappaat. No autoa en ole hankkimassa, kun entisenkin vasta kierrätykseen laitoin. Mitenkäs se talo? Ei. Vene? Jos ensi kesänä on motivaatiota, niin soutu sellainen odottaa Paapaikan pihassa pientä laittoa. Niin että sen jos kuntoon saa, niin sitä varmasti tulen lainailemaan. Vaan onhan mulla jotakin uutta hankittavaa liittyen suuriin saappaisiin, nimittäin pidemmät jousiremmit eräsuksien siteisiin.
Viime perjantaina potkin Heliä hereille, hoputtaen jo koulutielle käymään. Reppu oli pakattu ja odotti oven vieressä, siis minun, Helin kamppeet oli vielä levällään.
Olin lähdössä hiihtämään, tai niin ainakin oli tarkoitus. Helille annoin ohjeet, että saattaa joutua olemaan yksin kotona jonkin aikaa, jos isi innostuu pidemmällekkin lenkille. Tai että muuten vaan kahvi jossakin tuolla maistuu niin hyvälle, etten ennätä kotiin ennen koululaista, jonka päivä loppuu jo kahdeltatoista.
Ei ollenkaan pahoillaan mahdollisesta ylimääräisestä peliajasta, Heli vakuuttelee pärjäävänsä. Ei haittaa vaikka vähän pidempäänkin viivyt siellä hiihtämässä.
Vedän saappaat jalkaan, astelen takapihalle. Kaadan sukset maahan ja muistan samalla, että täytyy varmaan löysätä siteen vaijeria, että isompi kenkä, kuin mitä viimevuonna on ollut käytössä sopisi paikoilleen siteeseen...
Nyt on kaikki löysä annettu mitä side antaa ja saan vaijerin luiskahtamaan kumisaappaan uraan kantapään taakse. Hitto kun on jäykkä. Kiinni en siteen lukitusta saa painettua ja alan jo miettimään kiristäjän siirtoa, jotta se ylipäätänsä olisi mahdollista. Ei tule mitään.
Heitän repun selästä ja nostan sukset sisälle tarkempaa tarkastelua varten, kun pihalla on vielä niin pimeääkin, että taskulampun valossa pitäisi värkätä. Sisällä siirränkin toisen suksen kiristäjää pari senttiä taaksepäin, kohtaan jossa on jo valmiit reijät. On tainut Isänikin näiden kanssa joskus pelata.
Ei auttanut siirto ja nyt alkaa viimeistään valjeta vaijerin olevan liian lyhyt näin isoille saappaille. Katson ulos ja päiväkin valkenee, ei ole enään pimeää. Noinkohan sitä on keitettävä suodattimella kahvit, kun ei tästä mihinkään päässytkään.
Kahvin tippuessa selaan nettiä ja tilaan uudet pidemmät vaijerit +8 cm, kengälle 39-46 Maken Pyydyksestä. Kaivan repusta villasukkaan ja sanomalehteen pakkaamani eväsleivät, kahvi on tippunut suodattimesta. Ei ihan sellainen kahvihetki, kuin olin ensin suunnitellut ja heitän repun kaappiin.
Heli tuli koulusta kaverinsa kanssa...
- Ai, sä oot jo kotona.
- Etkö sä kahvia keittänytkään?
Keitin...
- Saako?
No pelatkaa.
Tänään sain uudet vaijerit ja värkkäsin ne paikoilleen. Ei tarvinnut kiristintä siirrellä. Pikkuisen säädin siteen uria ja kiristin jousen vastusta. Saas nähdä, pääsenkö seuraavalla kerralla hiihtämään...
4.12.2012
Pyöräillään talvisäässä
(3.12.2012) Lähdin laavulle kahvin keittoon.
Pakkasta? No sitä on senverta, että polkupyörää on poljettava alamäessäkin.
Päivä oli komea vaikka ilma oli kylmä. Kaivantojoki höyrysi pakkasessa auringon paisteessa. Valokuva ei tee oikeutta luonnon kauneudelle, vaan se on ulkoilijan nähtävä omin silmin.
Pian oli kahvi muovisesta mukista juotava, mikäli sen lämpöisenä halusi maistaa. Leipäpala oli pysynyt sulana villasukassa vesipullon kanssa. Kahviveden otin kuitenkin joesta. Puita laavulla ei ollut, joten katkoin ryteiköstä pakkasen kuivaamia risuja, kuivasia pökköjä ei tuoreita.
Viimetalvena vanhat talvihousut hajosivat lopullisesti ihmehiihtäjän ylittäessä ojaa, joten olin varautunut käyttämään jatkossa armeijan talvi kamppeita pakkasten tultua. Satuin kuitenkin kirpputorilta löytämään talvipuvun hintaan 15,- euroa, vähän käytetty tai ei ollenkaan. Taskuissa vara napit muovipussissa niin housuissa kuin takissakin. Housuissa vedenpitävät vetoketjut, takissa tavalliset.
Hyvä ostos allekirjoittaneesta tuohon hintaan. Merkkiä ei löydy Intersportin valikoimasta, vaan muutamilta mainos vaatettajilta, vaan ei kyllä löydy armeijan toppapukuakaan kyseisestä liikkeestä...
Talvipuku joutuu ihmehiihtäjän lahjomattomaan lujuustestiin ennemmin tai myöhemmin, ja armeijan toppapuku on edelleen kaapissa varalla.
Istun laavun edessä kylmällä pyöreällä hirrellä, ja vain toppahousujen paksu eriste estää takamustani jäätymästä. Huomaan lintujen puuttuvan, joutsenet on lähteneet eikä tiaisiakaan näy, vaikka viikko sitten maan ollessa paljaana niitä vielä oli. Hiljaista, no ei oikein, sillä näin kovalla pakkasella 9-tien äänet kantautuvat selvästi korviini.
Kuivattelen kattilaa risukeittimen hiilloksella, jotta se olisi mukavampi pakata reppuun. Puhelimen akku näyttää hiipuvan vauhdilla, napsiessani kuvia ja videota. On aika palata ja lähden työntämään pyörää, jokohan huomenna kokeilis suksia.
Niin, videokin tuli värkättyä.
Pakkasta? No sitä on senverta, että polkupyörää on poljettava alamäessäkin.
Päivä oli komea vaikka ilma oli kylmä. Kaivantojoki höyrysi pakkasessa auringon paisteessa. Valokuva ei tee oikeutta luonnon kauneudelle, vaan se on ulkoilijan nähtävä omin silmin.
Pian oli kahvi muovisesta mukista juotava, mikäli sen lämpöisenä halusi maistaa. Leipäpala oli pysynyt sulana villasukassa vesipullon kanssa. Kahviveden otin kuitenkin joesta. Puita laavulla ei ollut, joten katkoin ryteiköstä pakkasen kuivaamia risuja, kuivasia pökköjä ei tuoreita.
Viimetalvena vanhat talvihousut hajosivat lopullisesti ihmehiihtäjän ylittäessä ojaa, joten olin varautunut käyttämään jatkossa armeijan talvi kamppeita pakkasten tultua. Satuin kuitenkin kirpputorilta löytämään talvipuvun hintaan 15,- euroa, vähän käytetty tai ei ollenkaan. Taskuissa vara napit muovipussissa niin housuissa kuin takissakin. Housuissa vedenpitävät vetoketjut, takissa tavalliset.
Hyvä ostos allekirjoittaneesta tuohon hintaan. Merkkiä ei löydy Intersportin valikoimasta, vaan muutamilta mainos vaatettajilta, vaan ei kyllä löydy armeijan toppapukuakaan kyseisestä liikkeestä...
Talvipuku joutuu ihmehiihtäjän lahjomattomaan lujuustestiin ennemmin tai myöhemmin, ja armeijan toppapuku on edelleen kaapissa varalla.
Istun laavun edessä kylmällä pyöreällä hirrellä, ja vain toppahousujen paksu eriste estää takamustani jäätymästä. Huomaan lintujen puuttuvan, joutsenet on lähteneet eikä tiaisiakaan näy, vaikka viikko sitten maan ollessa paljaana niitä vielä oli. Hiljaista, no ei oikein, sillä näin kovalla pakkasella 9-tien äänet kantautuvat selvästi korviini.
Kuivattelen kattilaa risukeittimen hiilloksella, jotta se olisi mukavampi pakata reppuun. Puhelimen akku näyttää hiipuvan vauhdilla, napsiessani kuvia ja videota. On aika palata ja lähden työntämään pyörää, jokohan huomenna kokeilis suksia.
Niin, videokin tuli värkättyä.
26.11.2012
13.11.2012
Vapaapäivä
Se onkin "vapaapäivä" tänään, joten sammutan herätyksen ja tarkistan vielä puhelimesta, jep ei mitään, siispä.
Reppu on pakattu, vain eväät puuttuvat. jääkaapista ei nyt löydy, edes allekirjoittaneen mielestä mitään järkevää, vaikka en voi itseäni kovinkaan ronkeliksi kutsua. Pakastimessa olisi puolukoita, homejuustoakin näyttäisi olevan, vai ottaisiko mustikkaa?
Ei, kyllä jotain muuta on saatava ja jätän puolukat pakkaseen. Voisihan sitä joskus kokeillakkin vispipuuron tekoa nuotiolla, mutta ei nyt ja kurvaan pyörällä Siwan parkkiin.
Lähes kaikki lumi on sulanut edellispäivän sateissa, enkä vieläkään pääse kokeilemaan onko suksien tervaus onnistunut, vai täydellinen.
Haen muutaman risun metsästä ja laitan kahviveden kiehumaan. Kotoa lähtiessäni nappasin postilaatikosta KeskiSuomalaisen ja mikäs tämän mukavampi paikka lehdenlukuun. Niin kiitos lehdestä ja myöhästyneet Isänpäivän terveiset. Nyt on kumisaappaaseen kuiviketta...
Kalallakin voisi vielä käydä ja mietin, että olisinpa ottanut virvelin mukaani. Tällä kertaa mukana oli KeskiSuomalainen, ehkä sitten seuraavalla kerralla on se virveli.
Riisipiirakat maistui sulatejuuston ja graavilohen kanssa ihan hyviltä. Itsetehdyt piirakat on kyllä parempia, vaikka niissä on melkoinen homma, siksi ne ehkä maistuvatkin paremmalta.
Risukeitin on jäähtynyt, kattilasta enimmät noet pyyhitty ja loput eväätkin jo reppuun pakattu. Varis vahtii puun latvassa poistumistani, jäiköhän ne loput piirakat sinne laavulle. Ei, kyllä ne repussa olivat laittaessani sinne pari pantillista tölkkiä ja pullon, jotka polun vierestä löysin. Olisikohan huomenna kokeiltava onkea.
Reppu on pakattu, vain eväät puuttuvat. jääkaapista ei nyt löydy, edes allekirjoittaneen mielestä mitään järkevää, vaikka en voi itseäni kovinkaan ronkeliksi kutsua. Pakastimessa olisi puolukoita, homejuustoakin näyttäisi olevan, vai ottaisiko mustikkaa?
Ei, kyllä jotain muuta on saatava ja jätän puolukat pakkaseen. Voisihan sitä joskus kokeillakkin vispipuuron tekoa nuotiolla, mutta ei nyt ja kurvaan pyörällä Siwan parkkiin.
Lähes kaikki lumi on sulanut edellispäivän sateissa, enkä vieläkään pääse kokeilemaan onko suksien tervaus onnistunut, vai täydellinen.
Haen muutaman risun metsästä ja laitan kahviveden kiehumaan. Kotoa lähtiessäni nappasin postilaatikosta KeskiSuomalaisen ja mikäs tämän mukavampi paikka lehdenlukuun. Niin kiitos lehdestä ja myöhästyneet Isänpäivän terveiset. Nyt on kumisaappaaseen kuiviketta...
Kalallakin voisi vielä käydä ja mietin, että olisinpa ottanut virvelin mukaani. Tällä kertaa mukana oli KeskiSuomalainen, ehkä sitten seuraavalla kerralla on se virveli.
Riisipiirakat maistui sulatejuuston ja graavilohen kanssa ihan hyviltä. Itsetehdyt piirakat on kyllä parempia, vaikka niissä on melkoinen homma, siksi ne ehkä maistuvatkin paremmalta.
Risukeitin on jäähtynyt, kattilasta enimmät noet pyyhitty ja loput eväätkin jo reppuun pakattu. Varis vahtii puun latvassa poistumistani, jäiköhän ne loput piirakat sinne laavulle. Ei, kyllä ne repussa olivat laittaessani sinne pari pantillista tölkkiä ja pullon, jotka polun vierestä löysin. Olisikohan huomenna kokeiltava onkea.
9.11.2012
Räntäsateessa Tervajoella
(6.11.2012) Komea räntäsade... Muutama aste lämmintä ja tuulee puuskittain. Siis oikein mukava retkeilypäivä allekirjoittaneelle.
Video tässä alapuolella, on kuvattu Samsungin xcover S5690 android puhelimella. Hyvin on puhelin toiminut näissä kosteissakin olosuhteissa välillä aivan märkänä sohjossa. Tosin paljon piti videokuvan laatua ja pituutta leikata, ettei tiedosto jäisi liian isoksi, vaikka eihän nykyään 16 Mt video ole kovinkaan iso.
Siis luvassa ei ole HD laatua, lähinnä tärisevää kuvaa vaihtelevalla äänen kohinalla. Vaan "valokuvaamiseen" tätä onkin pääsääntöisesti tullut käytettyä. Tätä puhelinta noin vuoden käytettyäni, voin todeta puhelimen olevan riittävä niihin tarpeisiin joita ulkona liikkujalle saattaa tulla vastaan.
Mutta, jos Nokia joskus vielä tekee jollain tapaa kosteutta kestävän "kumipuhelimen" isolla kosketusnäytöllä, niin se on seuraava hankinta, kun tästä aika jättää.
Edit: (10.11.2012)
Tässä alhaalla edellinen video nyt YouTuben kautta, muistellessani samalla modeemiaikaa, tekstipohjaista pankkiyhteyttä ja nauha-asemalla ladattavia ohjelmia. Kokeillaampas vähän laadukkaampaa videokuvaa, tiedostokoon jäädessä nyt vaatimattomaan 400 Mt keston ollessa vajaa 9 minuuttia.
Hiukan ottaa aikaa puolen megan yhteydellä siirtää, vaan sitähän löytyy. Mitenkähän toimisi puhelimesta suoraan lähetetty...
Full HD, allekirjoittaneelle kaukana tulevaisuudessa.
Tässäpä video.
Video tässä alapuolella, on kuvattu Samsungin xcover S5690 android puhelimella. Hyvin on puhelin toiminut näissä kosteissakin olosuhteissa välillä aivan märkänä sohjossa. Tosin paljon piti videokuvan laatua ja pituutta leikata, ettei tiedosto jäisi liian isoksi, vaikka eihän nykyään 16 Mt video ole kovinkaan iso.
Siis luvassa ei ole HD laatua, lähinnä tärisevää kuvaa vaihtelevalla äänen kohinalla. Vaan "valokuvaamiseen" tätä onkin pääsääntöisesti tullut käytettyä. Tätä puhelinta noin vuoden käytettyäni, voin todeta puhelimen olevan riittävä niihin tarpeisiin joita ulkona liikkujalle saattaa tulla vastaan.
Mutta, jos Nokia joskus vielä tekee jollain tapaa kosteutta kestävän "kumipuhelimen" isolla kosketusnäytöllä, niin se on seuraava hankinta, kun tästä aika jättää.
Edit: (10.11.2012)
Tässä alhaalla edellinen video nyt YouTuben kautta, muistellessani samalla modeemiaikaa, tekstipohjaista pankkiyhteyttä ja nauha-asemalla ladattavia ohjelmia. Kokeillaampas vähän laadukkaampaa videokuvaa, tiedostokoon jäädessä nyt vaatimattomaan 400 Mt keston ollessa vajaa 9 minuuttia.
Hiukan ottaa aikaa puolen megan yhteydellä siirtää, vaan sitähän löytyy. Mitenkähän toimisi puhelimesta suoraan lähetetty...
Full HD, allekirjoittaneelle kaukana tulevaisuudessa.
Tässäpä video.
9.10.2012
Suuriin saappaisiin
Viimeinkin olen elämässäni siinä vaiheessa, että olen päässyt niin sanotusti suuriin saappaisiin... Vastuuko painaa, onko huolia tai paineita? Ei, allekirjoittaneella se on tuo reppu, kun kirves ei ole asettunut selän mukaisesti, niin se siellä painaa. Vaan ei huolta, nyt sekin asettui.
Ostin uudet saappaat paikallisesta rautakaupasta ja vaikka monenlaisia olisi ollut tarjolla, kuten Sievi, Muckboot, ja muita. Halusin kuitenkin Nokian kumpparin jossa olisi eräsiteeseen käyvä "hiihtorandi". Jokohan huomenna sataisi lunta, tai edes räntää.
Nokian KAIRA, irroitettavalla huopavuorella. Hintaa oli n.70 euroa, joten ei ihan kalleimmasta päästä. Koko kengällä on miehekäs (45), sopii hyvin huopavuoren kaveriksi tavallinen- ja villasukka. Laitoin lisäksi lisäpohjalliset, joita Erä-lehden testivoittaja hiihtosaappaat testissä suositeltiin.
Isoltahan 45 numeroiset kengät ensin jalkaan tuntui, kun kesä saapaskin on vain (43). Vaan onhan se talvikumisaappaaseen täytettä sovittavakin. Aikoinaan laittoivat heinää kenkään lämmikkeeksi ja kuivikkeeksi, minä käytän sanomalehteä. Hyvin käyvät jalkaan eikä hölsky, kun on lisäpohja ja pari sivua Keskisuomalaista. Muutaman kerran on nyt tullut metsässä käveltyä, sukset jalassa en vielä kehdannut mennä.
Vanhat Nokian (43) kumisaappaat ei eräsuksen siteeseen käyneetkään kovin hyvin puuttuvan "hiihtorandin" takia, vaikka lisänarulla koitin niitä siihen köytellä. Lämpöiset ne on ainoastaan ojassa suksien kanssa rymytessä, mutta tauolla jo kovasti viileät. Toiset lämpösaappaat (44) "power original" olivat kyllä lämpöiset tauollakin, mutta pidemmällä hiihtolenkillä painui kengän kärki kasaan eräsidettä vasten ja sitten olikin varpaat päällekkäin hiihdettävä loppumatka. Myöskään kotiintulo näissä kengissä ei ollut aina mielyttävää, sillä kengän kastuessa, ei sitä saa jalasta ilman kunnon taistelua. Sain Isältä Äidin vanhat nokialaiset, jossa on eräsiteeseen sopiva kärki... Mutta kenkä on numeroa (40), joten ne ovat ennemminkin Helille sopivat, varmaan jo ensivuonna.
Nyt olisi sitten talvisaapas Nokian KAIRA (45), joka toivottavasti toimii ja poistaa muutaman edellämainitun ominaisuuden, joita eräsuksilla hiihdettäessä saattaa tulla ei niin yhteen sopivilla varusteilla. Eihän nuokaan ongelmat ole retkellä allekirjoittanutta lannistanut, vaan on pidetty lyhyempiä taukoja, jotta jalat eivät ehdi jäätyä. Rämmitty ennemmän ojissa, jotta jalat alkaisivat jälleen sulamaan ja veri kiertämään. Pidetty varpaat ristissä ja toivottu, jottei se side leikkaa kenkää kokonaan halki.
Huomenna ei pääse vielä hiihtämään, mutta kalalle pääsee ja voi huoletta kahlata syvemmälle, kuin vanhoilla Nokialaisilla, joissa on vielä ainakin yksi reikä löytämättä ja paikkaamatta...
Ostin uudet saappaat paikallisesta rautakaupasta ja vaikka monenlaisia olisi ollut tarjolla, kuten Sievi, Muckboot, ja muita. Halusin kuitenkin Nokian kumpparin jossa olisi eräsiteeseen käyvä "hiihtorandi". Jokohan huomenna sataisi lunta, tai edes räntää.
Nokian KAIRA, irroitettavalla huopavuorella. Hintaa oli n.70 euroa, joten ei ihan kalleimmasta päästä. Koko kengällä on miehekäs (45), sopii hyvin huopavuoren kaveriksi tavallinen- ja villasukka. Laitoin lisäksi lisäpohjalliset, joita Erä-lehden testivoittaja hiihtosaappaat testissä suositeltiin.
Isoltahan 45 numeroiset kengät ensin jalkaan tuntui, kun kesä saapaskin on vain (43). Vaan onhan se talvikumisaappaaseen täytettä sovittavakin. Aikoinaan laittoivat heinää kenkään lämmikkeeksi ja kuivikkeeksi, minä käytän sanomalehteä. Hyvin käyvät jalkaan eikä hölsky, kun on lisäpohja ja pari sivua Keskisuomalaista. Muutaman kerran on nyt tullut metsässä käveltyä, sukset jalassa en vielä kehdannut mennä.
Vanhat Nokian (43) kumisaappaat ei eräsuksen siteeseen käyneetkään kovin hyvin puuttuvan "hiihtorandin" takia, vaikka lisänarulla koitin niitä siihen köytellä. Lämpöiset ne on ainoastaan ojassa suksien kanssa rymytessä, mutta tauolla jo kovasti viileät. Toiset lämpösaappaat (44) "power original" olivat kyllä lämpöiset tauollakin, mutta pidemmällä hiihtolenkillä painui kengän kärki kasaan eräsidettä vasten ja sitten olikin varpaat päällekkäin hiihdettävä loppumatka. Myöskään kotiintulo näissä kengissä ei ollut aina mielyttävää, sillä kengän kastuessa, ei sitä saa jalasta ilman kunnon taistelua. Sain Isältä Äidin vanhat nokialaiset, jossa on eräsiteeseen sopiva kärki... Mutta kenkä on numeroa (40), joten ne ovat ennemminkin Helille sopivat, varmaan jo ensivuonna.
Nyt olisi sitten talvisaapas Nokian KAIRA (45), joka toivottavasti toimii ja poistaa muutaman edellämainitun ominaisuuden, joita eräsuksilla hiihdettäessä saattaa tulla ei niin yhteen sopivilla varusteilla. Eihän nuokaan ongelmat ole retkellä allekirjoittanutta lannistanut, vaan on pidetty lyhyempiä taukoja, jotta jalat eivät ehdi jäätyä. Rämmitty ennemmän ojissa, jotta jalat alkaisivat jälleen sulamaan ja veri kiertämään. Pidetty varpaat ristissä ja toivottu, jottei se side leikkaa kenkää kokonaan halki.
Huomenna ei pääse vielä hiihtämään, mutta kalalle pääsee ja voi huoletta kahlata syvemmälle, kuin vanhoilla Nokialaisilla, joissa on vielä ainakin yksi reikä löytämättä ja paikkaamatta...
16.9.2012
Suksi huoltoa
Aurinko paistaa mukavasti ja kohta sataa toivottavasti lunta... Sukset jotka on isältä lainassa, ovat päässeet luvattoman huonoon kuntoon viime talvena hiihdettyjen kilometrien johdosta. Tai lähinnä pohjan tervaus on kulunut paikoin kokonaan pois, muuten sukset ovat vielä hyvässä kunnossa ja toivottavasti sellaisena pysyvätkin.
Yllättävän paljon tuli viime talvena hiihdettyä, tai oikeammin rämpimistähän se allekirjoittaneen hiihtäminen on. Ladullle, kun en suksen leveydestä johtuen oikein sovi, joten on tullut tehtyä omia polkuja.
Pohja on kulunut, joten laitan uuden kerroksen tervaa pintaan. Vanha tiskirätti on parempi levityksessä kuin pensseli, joka kuitenki kuivuisi käyttökelvottomaksi koppuraksi, vaikka sitä kuinka yrittäisi puhdistaa, tai säilöä liuottimeen. Tosin ei se tiskirättikään enään käyttöön tule, en ainakaan usko.
Paljonkohan olisi sopiva määrä? No toivottavasti ei tullut liikaa, että ehtii ensi lumille kuivua.
Kyllä se sitten tuoksuu hyvälle tuo terva, meneeköhän se päähän?
Kumisaapas olisi mahdollisesti seuraava hankinta ja sellainen mieluusti joka kävisi suoraan tähän siteeseen. Nokian Kaira mallia kävin jo sovittamassa, vaan ei ollut kuin koko 47. En ottanut, kun saattaa olla hiukan iso kahdellakin villasukalla.
Sukset saa kuivua pihalla, sillä niin paljoa en tervan tuoksusta kuitenkaan välitä, että ne olohuoneen lattialle nostaisin. "Mikäli sauna, viina ja terva ei auta, on tauti kuolemaksi".
Toivottavasti kohta saadaan oikein kunnolla lunta, että pääsee taas rämpimään jonnekkin kahvinkeittoon. Tai jos ei lunta, niin räntää ja sohjoa edes.
Yllättävän paljon tuli viime talvena hiihdettyä, tai oikeammin rämpimistähän se allekirjoittaneen hiihtäminen on. Ladullle, kun en suksen leveydestä johtuen oikein sovi, joten on tullut tehtyä omia polkuja.
Pohja on kulunut, joten laitan uuden kerroksen tervaa pintaan. Vanha tiskirätti on parempi levityksessä kuin pensseli, joka kuitenki kuivuisi käyttökelvottomaksi koppuraksi, vaikka sitä kuinka yrittäisi puhdistaa, tai säilöä liuottimeen. Tosin ei se tiskirättikään enään käyttöön tule, en ainakaan usko.
Paljonkohan olisi sopiva määrä? No toivottavasti ei tullut liikaa, että ehtii ensi lumille kuivua.
Kyllä se sitten tuoksuu hyvälle tuo terva, meneeköhän se päähän?
Kumisaapas olisi mahdollisesti seuraava hankinta ja sellainen mieluusti joka kävisi suoraan tähän siteeseen. Nokian Kaira mallia kävin jo sovittamassa, vaan ei ollut kuin koko 47. En ottanut, kun saattaa olla hiukan iso kahdellakin villasukalla.
Sukset saa kuivua pihalla, sillä niin paljoa en tervan tuoksusta kuitenkaan välitä, että ne olohuoneen lattialle nostaisin. "Mikäli sauna, viina ja terva ei auta, on tauti kuolemaksi".
Toivottavasti kohta saadaan oikein kunnolla lunta, että pääsee taas rämpimään jonnekkin kahvinkeittoon. Tai jos ei lunta, niin räntää ja sohjoa edes.
15.9.2012
Tyrsky hauki
Jokos on puurot syöty?
Ennen puoltapäivää saavuttiin Kuuhankaveden eteläiselle puolelle ja tarkoitus olisi ottaa kalapulla tarpeet hauen muodossa. Kovat oli odotukset, sillä mukana oli itse Suurpetokalastaja.
Tuuli heittää kivikosta vettä ilmaan, taivas on pilvinen. Ompa hyvä, että otin pipon mukaan. Vaahtopäitä ei järvellä näy, vaikka ei se kaukana ole. Siis oikein hyvä keli tyrsky hauelle.
9-tien läheisyydestä sain ensimmäisen hauen, jonka laskin takaisin kasvamaan. Pari seuraavaakin tuli aivan tien vierestä. Pieniä olivat nekin, joten en yrittänytkään niiden nostoa kuivalle, vaan aikani leikittyä, pääsivät itse vedessä irti.
Kahvihammasta alkaa kolottamaan, että eiköhän jatketa matkaa. Laitankin risukeittimen heti tulille laavulle saavuttuamme, Suurpetokalastajan sytytellessä samalla nuotiota makkaran paisto varten.
Siwasta on haettu tullessa pari pakettia makkaraa, litra ketsuppia, 1/4 litra sinappia, juomista, ja lisäksi repussa oli valmiina leipää meetvurstilla. Riittääköhän toi ketsuppi tälle retkelle? Kotoa se onkin melkein loppu, joten siksi iso pullo. Harvemmin tulee kilon painoista Felix pulloa repussa retkellä kanniskeltua.
Muutamalla heitolla on hauki hetken kiinni Suurpetokalastajalla. Olisi pitänyt vaihtaa jotain kolmihaarakoukullista, kun ei tuntunut "vempulassa" pysyvän.
Kahvit ja kaakaot juotu, eikä ketsuppikaan loppunut. Jätettiin hauki rauhaan, uikoon vielä seuraavaankin päivään ja sitä seuraavaan. Ensiviikolla on tiedossa kalapullia, joten ui hauki siihen asti, ruokapöydässä nähdään. Ehkä...
Ennen puoltapäivää saavuttiin Kuuhankaveden eteläiselle puolelle ja tarkoitus olisi ottaa kalapulla tarpeet hauen muodossa. Kovat oli odotukset, sillä mukana oli itse Suurpetokalastaja.
Tuuli heittää kivikosta vettä ilmaan, taivas on pilvinen. Ompa hyvä, että otin pipon mukaan. Vaahtopäitä ei järvellä näy, vaikka ei se kaukana ole. Siis oikein hyvä keli tyrsky hauelle.
9-tien läheisyydestä sain ensimmäisen hauen, jonka laskin takaisin kasvamaan. Pari seuraavaakin tuli aivan tien vierestä. Pieniä olivat nekin, joten en yrittänytkään niiden nostoa kuivalle, vaan aikani leikittyä, pääsivät itse vedessä irti.
Kahvihammasta alkaa kolottamaan, että eiköhän jatketa matkaa. Laitankin risukeittimen heti tulille laavulle saavuttuamme, Suurpetokalastajan sytytellessä samalla nuotiota makkaran paisto varten.
Siwasta on haettu tullessa pari pakettia makkaraa, litra ketsuppia, 1/4 litra sinappia, juomista, ja lisäksi repussa oli valmiina leipää meetvurstilla. Riittääköhän toi ketsuppi tälle retkelle? Kotoa se onkin melkein loppu, joten siksi iso pullo. Harvemmin tulee kilon painoista Felix pulloa repussa retkellä kanniskeltua.
Muutamalla heitolla on hauki hetken kiinni Suurpetokalastajalla. Olisi pitänyt vaihtaa jotain kolmihaarakoukullista, kun ei tuntunut "vempulassa" pysyvän.
Kahvit ja kaakaot juotu, eikä ketsuppikaan loppunut. Jätettiin hauki rauhaan, uikoon vielä seuraavaankin päivään ja sitä seuraavaan. Ensiviikolla on tiedossa kalapullia, joten ui hauki siihen asti, ruokapöydässä nähdään. Ehkä...
8.9.2012
Syys hauki
(7.9.2012) Kalalle vie jälleen askel, tai oikeammin pyöräillen. Pirtti-hertun rannalle saavun yhdeksän aikoihin ja lasken repun selästäni laavun lattialle. Ilma on raikasta, tuuli lennättää lehtiä puista. Osa lehdistä tippuu veteen, lipuen hiljalleen Kaivantojokea pitkin Kuuhankaveden puolelle.
Ei ole kiire, olenhan tullut kalalle. Istun laavun edessä ja haikein mielin seuraan lehden matkaa veden pinnalla. Joko kesä on mennyt? Paljonhan sitä tuli Helinkin kanssa tehtyä, uitiin, kalasteltiin, retkeiltiin ja siltikin jotkut asiat jää vain suunnitelmiksi. Ei olla kyllä hötkyilty ja ensi kesänä otetaan sitten vieläkin rauhallisemmin...
Kaislikossa mulahtaa, hauki jahtaa pienempiään. Olisikohan aika nousta haaveilemasta, kenties kasata onki.
Risukeitin savuaa, on juotava ensin kahvit. Haamaisen kattilaan vettä lehtien täyttämästä joesta.
Syön kahvin kanssa pitsaa. Ihan hyvää, vaikka neljä pellillistä nyt muutamana päivänä on jo tullut syötyä. Edellinen porukka on ollut liikkeellä ilman kirvestä, kun ovat polttaneet kaikki sytykkeet pienempiä risuja myöten. Pienin lisää, jos seuraavallakaan porukalla ei ole kirvestä mukanaan, saavat tulet syttymään helpommin.
Nyt jos tupakoisin, niin savut vetäisin, vaan olen onnistuneesti lopettanut ja iloinen siitä. Useampi vuosi ilman tupakkaa, niinpä nuuhkaisen raikasta syksyistä ilmaa johon sekoittuu risukeittimestä nouseva savu. Oikeastaan, tämä on se ainut oikea tapa ja heitän lisää kuusta risukeittimeen...
Jos sitä nyt sen ongen kasaisi, vaikka monesti olen niin sanotusti kalalla ollessani heitellyt vain muutaman heiton, tai vain tyytynyt keittelemään kahvit ongen pysyessä visusti repussa. Allekirjoittaneen harrastama kalastus on todella rauhallista puuhaa.
Kolmannella heitolla ja juuri sillä hetkellä, kun seuraan lintujen lentoa taivaalla, enkä vedessä uivaa siimaa. Tunnen nykäisyn siiman päässä, toisen ja lopulta siiman kiristyessä vapa taipuu, niin kuin tämmöinen kevyt teleskooppi nyt taipuu. Kestääkö? Oli ensimmäinen ajatus ja löysään jarrua joka on aivan liian tiukalla.
Siima sukeltaa kohti vastarantaa ja siellä olevia puskia. Siis tuonne jos siima sotkeentuu, en kalaa ylös enään helposti saa ja ninpä jälleen kiristän jarrua. Vapa taipuu ja juuri enne pajukkoa kääntää kala jälleen suuntaa.
Hiukan oli hankala pitää tasainen veto päällä, kun tietenkin kädessäni oli myös kamera. Vielä ei ollut peli selvä vaan nyt kala veti siimaa vesikasvien, ulpukoiden ja parin turve pakan ympärille. Vain hyvällä tuurilla sain viimein kalan uimaan kohti rantaa. Siimasta kiinnipitäen kävelin kuivalle ja väsynyt hauki oli luovuttanut.
Olipas hieno taistelu ja juurikin tälläinen kevyt onki antaa mukavasti haastetta tähän onkimiseen. Vaikkakin on sanottava, että jos kala on kunnolla kiinni koukussa niin ei se silloin mihinkään enään karkaa. Siimat on nykyään niin kovia ja ne kyllä kestää, hiukan saa kyllä varoa katkaisemasta vapaa ja siitähän kyllä on kokemusta.
Keräilen kamoja kasaan, risukeitin on jäähtynyt ja kuusilavusta on puolet vielä polttamatta. Heitän loput pienityt tikut laavun penkille ja pakkaan keittimen reppuun.
Suolistan hauen ja kannan roippeet kauemmaksi laavusta, saa varis tai joku muu eläin herkkuaterian. Muovikassi onkos mulla sellanen mukana? Onneksi on ja köytän hauen muovipussissa repun alaosaan kiinni.
Käyn vielä kuuhankaveden puolella kokeilemassa, vaan nyt on kuitenkin aika polkaista kotiin, Heli pääsee kohta koulusta.
No kalapullia tuli tehtyä.
- Jauhettua haukea
- Vehnäjauhoja
- Korppujauhoja
- Suolaa
- Vettä
Paisoin pannulla voissa ja laitoin hetkeksi uuniin 150 astetta.
Ei ole kiire, olenhan tullut kalalle. Istun laavun edessä ja haikein mielin seuraan lehden matkaa veden pinnalla. Joko kesä on mennyt? Paljonhan sitä tuli Helinkin kanssa tehtyä, uitiin, kalasteltiin, retkeiltiin ja siltikin jotkut asiat jää vain suunnitelmiksi. Ei olla kyllä hötkyilty ja ensi kesänä otetaan sitten vieläkin rauhallisemmin...
Kaislikossa mulahtaa, hauki jahtaa pienempiään. Olisikohan aika nousta haaveilemasta, kenties kasata onki.
Risukeitin savuaa, on juotava ensin kahvit. Haamaisen kattilaan vettä lehtien täyttämästä joesta.
Syön kahvin kanssa pitsaa. Ihan hyvää, vaikka neljä pellillistä nyt muutamana päivänä on jo tullut syötyä. Edellinen porukka on ollut liikkeellä ilman kirvestä, kun ovat polttaneet kaikki sytykkeet pienempiä risuja myöten. Pienin lisää, jos seuraavallakaan porukalla ei ole kirvestä mukanaan, saavat tulet syttymään helpommin.
Nyt jos tupakoisin, niin savut vetäisin, vaan olen onnistuneesti lopettanut ja iloinen siitä. Useampi vuosi ilman tupakkaa, niinpä nuuhkaisen raikasta syksyistä ilmaa johon sekoittuu risukeittimestä nouseva savu. Oikeastaan, tämä on se ainut oikea tapa ja heitän lisää kuusta risukeittimeen...
Jos sitä nyt sen ongen kasaisi, vaikka monesti olen niin sanotusti kalalla ollessani heitellyt vain muutaman heiton, tai vain tyytynyt keittelemään kahvit ongen pysyessä visusti repussa. Allekirjoittaneen harrastama kalastus on todella rauhallista puuhaa.
Kolmannella heitolla ja juuri sillä hetkellä, kun seuraan lintujen lentoa taivaalla, enkä vedessä uivaa siimaa. Tunnen nykäisyn siiman päässä, toisen ja lopulta siiman kiristyessä vapa taipuu, niin kuin tämmöinen kevyt teleskooppi nyt taipuu. Kestääkö? Oli ensimmäinen ajatus ja löysään jarrua joka on aivan liian tiukalla.
Siima sukeltaa kohti vastarantaa ja siellä olevia puskia. Siis tuonne jos siima sotkeentuu, en kalaa ylös enään helposti saa ja ninpä jälleen kiristän jarrua. Vapa taipuu ja juuri enne pajukkoa kääntää kala jälleen suuntaa.
Hiukan oli hankala pitää tasainen veto päällä, kun tietenkin kädessäni oli myös kamera. Vielä ei ollut peli selvä vaan nyt kala veti siimaa vesikasvien, ulpukoiden ja parin turve pakan ympärille. Vain hyvällä tuurilla sain viimein kalan uimaan kohti rantaa. Siimasta kiinnipitäen kävelin kuivalle ja väsynyt hauki oli luovuttanut.
Olipas hieno taistelu ja juurikin tälläinen kevyt onki antaa mukavasti haastetta tähän onkimiseen. Vaikkakin on sanottava, että jos kala on kunnolla kiinni koukussa niin ei se silloin mihinkään enään karkaa. Siimat on nykyään niin kovia ja ne kyllä kestää, hiukan saa kyllä varoa katkaisemasta vapaa ja siitähän kyllä on kokemusta.
Keräilen kamoja kasaan, risukeitin on jäähtynyt ja kuusilavusta on puolet vielä polttamatta. Heitän loput pienityt tikut laavun penkille ja pakkaan keittimen reppuun.
Suolistan hauen ja kannan roippeet kauemmaksi laavusta, saa varis tai joku muu eläin herkkuaterian. Muovikassi onkos mulla sellanen mukana? Onneksi on ja köytän hauen muovipussissa repun alaosaan kiinni.
Käyn vielä kuuhankaveden puolella kokeilemassa, vaan nyt on kuitenkin aika polkaista kotiin, Heli pääsee kohta koulusta.
No kalapullia tuli tehtyä.
- Jauhettua haukea
- Vehnäjauhoja
- Korppujauhoja
- Suolaa
- Vettä
Paisoin pannulla voissa ja laitoin hetkeksi uuniin 150 astetta.
6.9.2012
Pullamestarit laavulla
(1.9.2012) Melkein aamulla.
Pullataikina on vaivattu ja sitä tulikin hiukan reilummin. Tikkupullaan ei ihan näin paljoa taikinaa tarvitse, joten jätetään osa taikinasta kotiin nousemaan.
Tulet on saatu syttymään ja taikina pyöriteltyä tikkujen ympärille. Paistellaan pullaa ensin loimussa, että ei pala heti alkuunsa.
Paikallinen metsämies suuntasi järvelle koiransa kanssa ja sieltä palattuaan tarjosi jollaansa lainaksi. Olisihan se mahdollistanut laajemman kalastus alueen, ei käy kieltäminen, ettei olisi houkuttanut ainakin allekirjoittanutta, vaan jätettiin optio tällä kertaa käyttämättä.
Tulien hiipuessa olivat pullakepit aivan hiilloksen päällä ja tuoreen pullan tuoksu laavun ympäristössä. Heli lisäilee risuja ja kaikkea mitä maasta löytää risukeittimeen. Kahvivesi on hiukan myöhässä, sillä pulla olisi nyt valmista.
Kyllähän me nyt näitä maistetaan, vaikka ei olla vielä leipääkään syöty. Niin pitäisi aina syödä ensin leipä ja sitten pullat sun muut herkut siihen päälle. Kohta vesi kiehuu, se pohisee jo.
Ompas hyvää. Hiukan on pulla tikkun päistä kosteata, jos nyt ei aivan raakaa. Mutta hyvin onnistui jälleen tikkupulla varsinkin, kun taikina on valmiiksi kotona tehty, ohueksi madoksi pyöritelty, jauhotettu ettei tartu kiinni kiepiksi pyöritettynä kovakantisessa rasiassa. Siitä sitten oli helppo pyörittää tikun ympärille.
Erämies olisi raapaissut tuolta pellon reunalta kaurat kumisaappaaseensa. Jauhanut kulkiessaan hienoksi ja tulilla lisännyt tarvittaessa saapikkaaseen lisää kosteutta...
Juon toisen kupillisen kahvia, Helin heittäessä virveliä. Haukia on aina tässä laavun edessä ja nytkin siinä pieni yksilö mulahteli, vaan ei tarttunut meidän onkeen kiinni.
Kotiinpäin tultaessa, nousi pyörän tarikalle jälleen muutama pantillinen palutus tölkki. Heli halusi viedä ne suoraan kauppaan ja tarpeeksi kinuttuaan sai allekirjoittaneenkin vakuuttuneeksi kaupassa käynnin tarpeellisuudesta. Vaan kaupan edessä laitoin avaimia taskuun, samalla todeten rahapussin olevan kotona. No, eihän sitä yleensä rahaa kalalla tarvitsekkaan, niin en ollut aamulla pussia mukaan ottanut. Toisaalta oli hyvä tässä vaiheessa huomata maksu vaje, kuin että kassalla sitä olisi ihmetellyt.
Heli palautti tölkit ja laittoi rahat taskuunsa. Käydään kaupassa sitten, kun oikeasti on sinne asiaa ja on rahapussi mukana.
Kotona odotti turvonnut pullataikina josta muutama voisilmä pyöritettiin.
Seuraavalla kerralla paistetaankin sitten tiikerikakku, nuotiollako?...
Pullataikina on vaivattu ja sitä tulikin hiukan reilummin. Tikkupullaan ei ihan näin paljoa taikinaa tarvitse, joten jätetään osa taikinasta kotiin nousemaan.
Tulet on saatu syttymään ja taikina pyöriteltyä tikkujen ympärille. Paistellaan pullaa ensin loimussa, että ei pala heti alkuunsa.
Paikallinen metsämies suuntasi järvelle koiransa kanssa ja sieltä palattuaan tarjosi jollaansa lainaksi. Olisihan se mahdollistanut laajemman kalastus alueen, ei käy kieltäminen, ettei olisi houkuttanut ainakin allekirjoittanutta, vaan jätettiin optio tällä kertaa käyttämättä.
Tulien hiipuessa olivat pullakepit aivan hiilloksen päällä ja tuoreen pullan tuoksu laavun ympäristössä. Heli lisäilee risuja ja kaikkea mitä maasta löytää risukeittimeen. Kahvivesi on hiukan myöhässä, sillä pulla olisi nyt valmista.
Kyllähän me nyt näitä maistetaan, vaikka ei olla vielä leipääkään syöty. Niin pitäisi aina syödä ensin leipä ja sitten pullat sun muut herkut siihen päälle. Kohta vesi kiehuu, se pohisee jo.
Ompas hyvää. Hiukan on pulla tikkun päistä kosteata, jos nyt ei aivan raakaa. Mutta hyvin onnistui jälleen tikkupulla varsinkin, kun taikina on valmiiksi kotona tehty, ohueksi madoksi pyöritelty, jauhotettu ettei tartu kiinni kiepiksi pyöritettynä kovakantisessa rasiassa. Siitä sitten oli helppo pyörittää tikun ympärille.
Erämies olisi raapaissut tuolta pellon reunalta kaurat kumisaappaaseensa. Jauhanut kulkiessaan hienoksi ja tulilla lisännyt tarvittaessa saapikkaaseen lisää kosteutta...
Juon toisen kupillisen kahvia, Helin heittäessä virveliä. Haukia on aina tässä laavun edessä ja nytkin siinä pieni yksilö mulahteli, vaan ei tarttunut meidän onkeen kiinni.
Kotiinpäin tultaessa, nousi pyörän tarikalle jälleen muutama pantillinen palutus tölkki. Heli halusi viedä ne suoraan kauppaan ja tarpeeksi kinuttuaan sai allekirjoittaneenkin vakuuttuneeksi kaupassa käynnin tarpeellisuudesta. Vaan kaupan edessä laitoin avaimia taskuun, samalla todeten rahapussin olevan kotona. No, eihän sitä yleensä rahaa kalalla tarvitsekkaan, niin en ollut aamulla pussia mukaan ottanut. Toisaalta oli hyvä tässä vaiheessa huomata maksu vaje, kuin että kassalla sitä olisi ihmetellyt.
Heli palautti tölkit ja laittoi rahat taskuunsa. Käydään kaupassa sitten, kun oikeasti on sinne asiaa ja on rahapussi mukana.
Kotona odotti turvonnut pullataikina josta muutama voisilmä pyöritettiin.
Seuraavalla kerralla paistetaankin sitten tiikerikakku, nuotiollako?...
13.8.2012
Uusi teltta
Keväisin lumet alkavat sulamaan, alkaa myös tehdä mieli päästä jonnekkin retkelle, telttaan yöpymään. Teltta tulee viimeistään tässä vaiheessa levitettyä olohuoneen lattialle. Mitä voisi korjata, parannella, vai pitäisikö hankkia jotain uutta? Nyt on tosin jo kohta syksy, mutta vielähän tässä ehtii telttailla.
Teltta on allekirjoittaneella ollut jonkin aikaa hankintalistalla, vaikka omistankin hyvän "festariteltan". Miksi siis haluaisin uuden teltan? Voinhan kysyä, miksi joku haluaa uuden auton, veneen tai vaikka television?... Niin, juuri siitä syystä minäkin halusin hankia uuden teltan, tosin ei ehkä viimeisintä merkkiä ja mallia, edullinenkin sen pitäisi olla (oikeasti) ja mielellään uusi, ainakin minulle.
Mikä siinä vanhassa sitten oli vikana? Ei kerrassaan mikään, vaikka eihän täydellistä telttaa, tai tuotetta ylipäätäänkään ole, vaikka omani oli kyllä hintansa puolesta varsin lähellä. 25 euroa, jos lasketaan teltta ja kaikki ostetut materiaalit, silikoonit, tärpätit, ym. Painoa tällä kupoliteltalla reilu 1,2kg, enkä vastaavanlaista materiaalia ole missään muussa halpisteltassa nähnyt. Kahden hennegen teltaksi tämä minulle aikoinaan myytiin ja siinä tarkoituksessa se onkin palvellut ihan hyvin, vaikka onkin huomautettava, etten ole ihan kahtametriä pitkä. Helikin kasvaa vuosi vuodelta.
Ongelma kupoliteltassa on sinne meneminen ja tuleminen, kun oikein kunnolla sataa, siis jos sen edessä ja yläpuolella ei ole katosta, jonka siihen olen monesti virittänyt. Myöskään sateelle altistuva vetoketju, ei ole täysin vedenpitävä.
Kokeilin värkätä vanhalle teltalle uutta "etu katosta" joka olisi tavallaan osa telttaa sen mukana, korvaten sen pienen kaistaleen kupolin laella. Sanotaanko näin, että en ihan vielä hallitse näitä ompelujuttuja. Saumuri on hyvä peli. Korjaan itse housuni ja teen muihinkin vaatteisiin tarvitsemani muutokset, vaan siihen se saa jatkossakin jäädä, ainakin toistaiseksi. Niinpä lähti ajatus, että jos ei jotain osaa tehdä ja, kun sitä on jo kuitenkin yrittänytkin, niin voi siirtyä sitten kaupallisiin tuotteisiin...
Ohessa linkki joskus aikaisemmin käymääni kamppailuun siitä, ostanko vai en. Uusi teltta?
Nyt oli Scandinaivian Outdoor Storessa olevinaan jonkin moinen alennus muutamissa teltoissa. Silmääni iski ensin Halti Cave Lite 1 -teltta reilun 40% alennuksella, hintaa oli vielä alennettunakin 180 euroa. Painoakin oli liikaa (1,9kg), sillä kova tavoite olisi pysyä nykyisen teltan painossa, tai vähemmänkin saa painaa.
Jälleen kerran huomasin Haltin Pata Fun laavun, jota olin jo aikaisemmin mielessäni pyöritellyt. Hinta oli vajaat 80 euroa ja toimituskuluineen postiin noin 84 euroa. Vielä oli kysyttävä mielipide joka painaa minulle enemmän, kuin monen muun, eli -Onks toi sun mielestä hyvä, et kantsisko ostaa, Heli? Joo hyvän värinen on, osta vaan ja mulle pari schleich hevosta.
Seitsemän päivää viikonlopun yli oli toimitusaika, joo ja mää lasken myös viikonloput toimitusaikaan. Ihan hyvin tuli nyt kuitenkin paketti perille, kun joskus on saanut kuukaudenkin odotella ja se on jo liian pitkä aika. Ei tosin tästä kaupasta.
Saatuani teltan kasailin sitä useampaan otteeseen takapihalle ja Laukaassakin siinä tuli muutama yö nukuttua Helin kanssa. Vaan minkälainen on tämä teltta, tai laavuksiko tätä nyt pitäisi sanoa. Single wall A-frame, eli yksikerros harja malli. Nettisivulla mainittiin pelkästään hyttysverkkosta etuseinänä ja siinä uskossa olin. Etuseinä osoittautuikin oveksi, jossa ylhäällä avattavat hyttysverkolliset tuuletus aukot. Värikin oli vaalean vihreä, kun luulimme saavamme tummemman sävyisen. Ovat tainneet tehdä joitakin muutoksia sitten viimenäkemän, sillä vain jokin aika taaksepäin katselin kyseistä laavua Prisman hyllyllä ja se oli kyllä kokonaan hyttysverkkoa se ovi ja tumman vihreä väritykseltään.
No sitähän on aina järkeiltävä itselleen, että juuri tämä minulla itselläni oleva malli on se parempi. Ehkä sisätilat on valoisammat vaaleamman kankaan johdosta ja vesisadekkaan ei lyö edestä sisään läpi, pelkän hyttysverkon. Joo on tämä parempi varsinkin, kun tuohon seinään on piirretty mailman kartta, niin ei eksy.
Teipatut saumat, 2000 mm. Niinhän siinä kävi, kun oikein oli ukon ilma ja vettä tuli jokaisesta ilmansuunnasta, että viimein alkoi katosta tippua vesi läpi. Helin kanssa ei niinkään vettä pelätty vaan enneminkin kuunneltiin ukkosen jyrinää ja ihasteltiin salamointia. Seuraavana päivänä Laukaassa ostin kirkasta saniteettisilikoonia ja tärpättiä. Sivelin kaikki saumat läpi pariin kertaan ja lappeetkin kertaalleen kokoaan ja hyvin piti seuraavan sateen.
Painoa tällä laavulla on oman arvion mukaan reilu kilo, sillä en kanna mitään kaaria mukanani. Netissä väittävät että alle kilo, vaan niinhän siellä kerrotaan monenlaista muutakin. En omista kalapuntaria tarkempaa punnituslaitetta, joka sekin on viimeaikaisten korjauksien jäljiltä kalibroimatta joten sanotaan, että painaa yli puoli kiloa ja alle 3. Nyssäkkä sisältää vielä seitsemän alumiinista kiilaa, jotka soveltuvat enempi tai vähempi hoidetulle nurmikolle leirintäalueelle, kuin Keski-Suomalaiseen kangasmetsään. Olenkin tehnyt omat puusta, siellä metsässä.
Pituutta teltalla on 215, leveyttä edestä 195 ja takaa 135. Korkeutta 125 edestä ja takana 65. Noista mitoista en ole koskaan osannut hahmottaa, että miten toimisi käytännössä, mutta vajaan viikon nyt nukkuneena voin sanoa tilaa olevan riittävästi yhdelle aikuiselle ja lapselle.
(11.-12.8.) Armisveden rannalla tuli käytyä onkea kokeilemassa, siis vain kokeilemassa. Kiipesin katsomaan Hiidenvuoren kallioita, jotka olivatkin yhdet suurimmat joilla olen lähimaastossa käynyt. Mustikkaa oli reilusti, sillä kuka tänne ämpäreiden kanssa kiipeäisikään, varsinkaan täysien kanssa pois. Nappaan muutaman kourallisen suuhuni, hyviä oli.
Kasvusto peittää osittain näkyvyyden, joten olisikohan tultava uudestaan lehtien pudottua. Hyttysiä oli vielä reilusti ja lensipä paikalle ilokseni muutama hirvikärpänenkin. Laskeuduin alas järven rantaan, jossa saikin tovin etsiä edes tyydyttävästi tasaista leiripaikkaa. Ylhäällä mäellä olisi ollut hienoja leiripaikkoja, mutta kun se vesi on sitten niin alhaalla kaukana, ja mullahan on oikein kaksi puolenlitran pulloa mukana. Niin että taitaa olla viisaampi katella leiripaikka tuolta alempaa, jossa juoma- ja ruokahuolto käy helpommin.
Sain laavun pystyyn, en muuten käyttänyt leirintäalueelle tarkoitettuja tikkuja, vaan työnsin vajaan puolen metrin kepit turpeeseen teltan kulmissa olevien lenkkien läpi. Vielä kaksi keppiä molempiin päihin, jotka naruilla kiristin pystyyn turpeeseen työnnettyjen keppien avulla.
Nuuskamuikkunen on saapunut muumilaaksoon.
Kalaa en saanut, vaikka Nuuskamuikkunen varmasti olisi saanut, tosin olen varmaan jos mahdollista, niin vieläkin rauhallisempi kalastaja. Seitsemän heittoa, ei kalaa, kohta joutaa nukkumaan. Varmaan ovat kalatkin jo menneet.
Kevyttä iltapaalaa risukeittimellä, nuudeleita, soijaa, sakeutetaan perunamuussijauholla ja lopuksi lisätään vielä chiliä. Poltta vaikka ei olekkaan enään kuumaa.
Illalla katselin vielä auringon laskua. Ilma alkaa jäähtyä välittömästi auringon laskettua. Kömmin telttaan, laavuun, no kumpi se nyt oikein on? En tiedä, ehkä se enemmän minusta näyttää teltalta. Joo kömmin telttaan...
Ja vieläkään ei pääse nukkumaan, vaan käyn heittämässä kepillisen ja ihastelen jälleen luonnon hiljaisuutta...
Olen monilla sivuilla nähnyt kuvia erillaisista majoitteista pimeään aikaan valaistuna. Niin että tässä on sitten kanssa keinovalossa yksi teltta lisää. Trendikästäkö :)...
Mailman kartta ilta auringon valossa.
Hyvin toimi teltta eikä kondensiota päässyt kerääntymään paljoa, vähän tuntui nihkeältä ja kostealta teltan katto, mutta pisaraakaan en saanut valumaan. Pidin kyllä ovea vähän alareunasta auki, josta kävi raikas tuulahdus kera parin hyttysen, vaan muutama hyttynen ei ole koskaan yöuniani häirinnyt. Ilmastointi aukot on tietenkin aivan auki, kuten tälläisessä yksikerrosteltassa kuuluukin olla. Leirini sijaitsi aivan järven rannalla ja aivan vieressäni kohosi hiidenvuori. Leiripaikalla oli kokoajan pieni tuulen vire, joka varmaan osaltaan poisti kosteutta teltasta. Toisaalta veden läheisyys saattaa monesti lisätä kosteuden määrää. Kyllä olen monesti yksikerros teltassa herännyt aamulla kondensiovesi sateeseen, vaikka ei se ihan hirveästi satu, ja viimeistään se jouluksi kuivuu.
Nyt olisi yksi yö nukuttu lisää uudessa teltassa, joten jos tämän ostoksen saisin itselleni pikkuhiljaa tässä perusteltua. Täytyy olla välillä kotona, jos sitten kohta taas jonnekkin.
Teltta on allekirjoittaneella ollut jonkin aikaa hankintalistalla, vaikka omistankin hyvän "festariteltan". Miksi siis haluaisin uuden teltan? Voinhan kysyä, miksi joku haluaa uuden auton, veneen tai vaikka television?... Niin, juuri siitä syystä minäkin halusin hankia uuden teltan, tosin ei ehkä viimeisintä merkkiä ja mallia, edullinenkin sen pitäisi olla (oikeasti) ja mielellään uusi, ainakin minulle.
Mikä siinä vanhassa sitten oli vikana? Ei kerrassaan mikään, vaikka eihän täydellistä telttaa, tai tuotetta ylipäätäänkään ole, vaikka omani oli kyllä hintansa puolesta varsin lähellä. 25 euroa, jos lasketaan teltta ja kaikki ostetut materiaalit, silikoonit, tärpätit, ym. Painoa tällä kupoliteltalla reilu 1,2kg, enkä vastaavanlaista materiaalia ole missään muussa halpisteltassa nähnyt. Kahden hennegen teltaksi tämä minulle aikoinaan myytiin ja siinä tarkoituksessa se onkin palvellut ihan hyvin, vaikka onkin huomautettava, etten ole ihan kahtametriä pitkä. Helikin kasvaa vuosi vuodelta.
Ongelma kupoliteltassa on sinne meneminen ja tuleminen, kun oikein kunnolla sataa, siis jos sen edessä ja yläpuolella ei ole katosta, jonka siihen olen monesti virittänyt. Myöskään sateelle altistuva vetoketju, ei ole täysin vedenpitävä.
Kokeilin värkätä vanhalle teltalle uutta "etu katosta" joka olisi tavallaan osa telttaa sen mukana, korvaten sen pienen kaistaleen kupolin laella. Sanotaanko näin, että en ihan vielä hallitse näitä ompelujuttuja. Saumuri on hyvä peli. Korjaan itse housuni ja teen muihinkin vaatteisiin tarvitsemani muutokset, vaan siihen se saa jatkossakin jäädä, ainakin toistaiseksi. Niinpä lähti ajatus, että jos ei jotain osaa tehdä ja, kun sitä on jo kuitenkin yrittänytkin, niin voi siirtyä sitten kaupallisiin tuotteisiin...
Ohessa linkki joskus aikaisemmin käymääni kamppailuun siitä, ostanko vai en. Uusi teltta?
Nyt oli Scandinaivian Outdoor Storessa olevinaan jonkin moinen alennus muutamissa teltoissa. Silmääni iski ensin Halti Cave Lite 1 -teltta reilun 40% alennuksella, hintaa oli vielä alennettunakin 180 euroa. Painoakin oli liikaa (1,9kg), sillä kova tavoite olisi pysyä nykyisen teltan painossa, tai vähemmänkin saa painaa.
Jälleen kerran huomasin Haltin Pata Fun laavun, jota olin jo aikaisemmin mielessäni pyöritellyt. Hinta oli vajaat 80 euroa ja toimituskuluineen postiin noin 84 euroa. Vielä oli kysyttävä mielipide joka painaa minulle enemmän, kuin monen muun, eli -Onks toi sun mielestä hyvä, et kantsisko ostaa, Heli? Joo hyvän värinen on, osta vaan ja mulle pari schleich hevosta.
Seitsemän päivää viikonlopun yli oli toimitusaika, joo ja mää lasken myös viikonloput toimitusaikaan. Ihan hyvin tuli nyt kuitenkin paketti perille, kun joskus on saanut kuukaudenkin odotella ja se on jo liian pitkä aika. Ei tosin tästä kaupasta.
Saatuani teltan kasailin sitä useampaan otteeseen takapihalle ja Laukaassakin siinä tuli muutama yö nukuttua Helin kanssa. Vaan minkälainen on tämä teltta, tai laavuksiko tätä nyt pitäisi sanoa. Single wall A-frame, eli yksikerros harja malli. Nettisivulla mainittiin pelkästään hyttysverkkosta etuseinänä ja siinä uskossa olin. Etuseinä osoittautuikin oveksi, jossa ylhäällä avattavat hyttysverkolliset tuuletus aukot. Värikin oli vaalean vihreä, kun luulimme saavamme tummemman sävyisen. Ovat tainneet tehdä joitakin muutoksia sitten viimenäkemän, sillä vain jokin aika taaksepäin katselin kyseistä laavua Prisman hyllyllä ja se oli kyllä kokonaan hyttysverkkoa se ovi ja tumman vihreä väritykseltään.
No sitähän on aina järkeiltävä itselleen, että juuri tämä minulla itselläni oleva malli on se parempi. Ehkä sisätilat on valoisammat vaaleamman kankaan johdosta ja vesisadekkaan ei lyö edestä sisään läpi, pelkän hyttysverkon. Joo on tämä parempi varsinkin, kun tuohon seinään on piirretty mailman kartta, niin ei eksy.
Teipatut saumat, 2000 mm. Niinhän siinä kävi, kun oikein oli ukon ilma ja vettä tuli jokaisesta ilmansuunnasta, että viimein alkoi katosta tippua vesi läpi. Helin kanssa ei niinkään vettä pelätty vaan enneminkin kuunneltiin ukkosen jyrinää ja ihasteltiin salamointia. Seuraavana päivänä Laukaassa ostin kirkasta saniteettisilikoonia ja tärpättiä. Sivelin kaikki saumat läpi pariin kertaan ja lappeetkin kertaalleen kokoaan ja hyvin piti seuraavan sateen.
Painoa tällä laavulla on oman arvion mukaan reilu kilo, sillä en kanna mitään kaaria mukanani. Netissä väittävät että alle kilo, vaan niinhän siellä kerrotaan monenlaista muutakin. En omista kalapuntaria tarkempaa punnituslaitetta, joka sekin on viimeaikaisten korjauksien jäljiltä kalibroimatta joten sanotaan, että painaa yli puoli kiloa ja alle 3. Nyssäkkä sisältää vielä seitsemän alumiinista kiilaa, jotka soveltuvat enempi tai vähempi hoidetulle nurmikolle leirintäalueelle, kuin Keski-Suomalaiseen kangasmetsään. Olenkin tehnyt omat puusta, siellä metsässä.
Pituutta teltalla on 215, leveyttä edestä 195 ja takaa 135. Korkeutta 125 edestä ja takana 65. Noista mitoista en ole koskaan osannut hahmottaa, että miten toimisi käytännössä, mutta vajaan viikon nyt nukkuneena voin sanoa tilaa olevan riittävästi yhdelle aikuiselle ja lapselle.
(11.-12.8.) Armisveden rannalla tuli käytyä onkea kokeilemassa, siis vain kokeilemassa. Kiipesin katsomaan Hiidenvuoren kallioita, jotka olivatkin yhdet suurimmat joilla olen lähimaastossa käynyt. Mustikkaa oli reilusti, sillä kuka tänne ämpäreiden kanssa kiipeäisikään, varsinkaan täysien kanssa pois. Nappaan muutaman kourallisen suuhuni, hyviä oli.
Kasvusto peittää osittain näkyvyyden, joten olisikohan tultava uudestaan lehtien pudottua. Hyttysiä oli vielä reilusti ja lensipä paikalle ilokseni muutama hirvikärpänenkin. Laskeuduin alas järven rantaan, jossa saikin tovin etsiä edes tyydyttävästi tasaista leiripaikkaa. Ylhäällä mäellä olisi ollut hienoja leiripaikkoja, mutta kun se vesi on sitten niin alhaalla kaukana, ja mullahan on oikein kaksi puolenlitran pulloa mukana. Niin että taitaa olla viisaampi katella leiripaikka tuolta alempaa, jossa juoma- ja ruokahuolto käy helpommin.
Sain laavun pystyyn, en muuten käyttänyt leirintäalueelle tarkoitettuja tikkuja, vaan työnsin vajaan puolen metrin kepit turpeeseen teltan kulmissa olevien lenkkien läpi. Vielä kaksi keppiä molempiin päihin, jotka naruilla kiristin pystyyn turpeeseen työnnettyjen keppien avulla.
Nuuskamuikkunen on saapunut muumilaaksoon.
Kalaa en saanut, vaikka Nuuskamuikkunen varmasti olisi saanut, tosin olen varmaan jos mahdollista, niin vieläkin rauhallisempi kalastaja. Seitsemän heittoa, ei kalaa, kohta joutaa nukkumaan. Varmaan ovat kalatkin jo menneet.
Kevyttä iltapaalaa risukeittimellä, nuudeleita, soijaa, sakeutetaan perunamuussijauholla ja lopuksi lisätään vielä chiliä. Poltta vaikka ei olekkaan enään kuumaa.
Illalla katselin vielä auringon laskua. Ilma alkaa jäähtyä välittömästi auringon laskettua. Kömmin telttaan, laavuun, no kumpi se nyt oikein on? En tiedä, ehkä se enemmän minusta näyttää teltalta. Joo kömmin telttaan...
Ja vieläkään ei pääse nukkumaan, vaan käyn heittämässä kepillisen ja ihastelen jälleen luonnon hiljaisuutta...
Olen monilla sivuilla nähnyt kuvia erillaisista majoitteista pimeään aikaan valaistuna. Niin että tässä on sitten kanssa keinovalossa yksi teltta lisää. Trendikästäkö :)...
Mailman kartta ilta auringon valossa.
Hyvin toimi teltta eikä kondensiota päässyt kerääntymään paljoa, vähän tuntui nihkeältä ja kostealta teltan katto, mutta pisaraakaan en saanut valumaan. Pidin kyllä ovea vähän alareunasta auki, josta kävi raikas tuulahdus kera parin hyttysen, vaan muutama hyttynen ei ole koskaan yöuniani häirinnyt. Ilmastointi aukot on tietenkin aivan auki, kuten tälläisessä yksikerrosteltassa kuuluukin olla. Leirini sijaitsi aivan järven rannalla ja aivan vieressäni kohosi hiidenvuori. Leiripaikalla oli kokoajan pieni tuulen vire, joka varmaan osaltaan poisti kosteutta teltasta. Toisaalta veden läheisyys saattaa monesti lisätä kosteuden määrää. Kyllä olen monesti yksikerros teltassa herännyt aamulla kondensiovesi sateeseen, vaikka ei se ihan hirveästi satu, ja viimeistään se jouluksi kuivuu.
Nyt olisi yksi yö nukuttu lisää uudessa teltassa, joten jos tämän ostoksen saisin itselleni pikkuhiljaa tässä perusteltua. Täytyy olla välillä kotona, jos sitten kohta taas jonnekkin.
9.8.2012
Ongella kanttarelleja
Ajelen Kuuhankaveden vierustaa ja pysähdyn rannalle, jossa joskus on uimassakin tullut käytyä. Kaivan repusta virvelin, uistimet ja pipon, sillä pohjoisesta käyvä tuuli käy luihin ja ytimiin.
Kala ei nappaa, ovat tainneet nekin paleltua. Kanttarelleja, melkein kävelin päälle. No jos ei kalaa niin sitten sieniä ja heittelen löydökset kassiin ja reppuun.
Suupielet ja kämmenet mustikassa, kourallinen sieltä täältä ja käppäilen syvemmälle metsään, josta suuntaan alas järvenrantaan katsastamaan heitto mahdollisuuksia. Linjalla oli kaatunutta puuta, joka oli melkein kuivaa. Sateen jäljiltä melkein kaikki puu on kosteaa, mutta pihkainen kuusi palaa kyllä hyvin.
Korkea on penkka, josta muutaman heiton suoritan. Mitenkähän olisin nostanut kalan ylös kuivalle maalle?
Eipä tarvinnut sitä pähkäillä ja kahvivesikin jo kiehuu. Makkaraa paistoin, sinapin kera söin.
Kovin on kolea keli, kuin olisi syksyn tuulia ilmassa. Yhtään ei ole pipo ja villapusero liikaa.
Kotona Heli oli kovin pettyneen oloinen saamattomasta kalasta, eikä hypi riemusta keltaisesta sieni saaliistani varsinkaan, kun kerron tekeväni niistä huomenna jotakin syötävää.
8.8.2012
Pyörähuolto
Takapyörän ulkokumi on revennyt vanteen juuresta 4-5cm pituudelta, joten ostin Biltemanin laajasta ja laadukkaasta valikoimasta uudet ulkokumit eteen sekä taakse. Kyseisestä kaupasta en sisuskumia löytänyt, liekkö syynä "selkeä" koko merkintä hyllyssä vai yleensä. Sisuskumit löysin Jyskän varastomyymälästä.
Vaikka pyörä alkaa olla vanha kilometrejä nähnyt yksilö ja ruostettakin on ihan mukavasti siellä sun täällä, on tämä vielä toimiva peli. Öljyä ja vaseliinia tulee käytettyä huolto töiden yhteydessä runsaasti ja sitä tuntuukin sitten löytyvän joka paikasta remontin jälkeen kuten, Pesuhuoneen kaakelilattialta, lavuaarista, keittiön matolta, ulko-oven kahvasta, niin ja tietenkin siitä pyörästä. Vaseliini on hyväksi laakeripesässä, mutta ohjaustangon kädensijoissa harvemmin.
Pesuhuoneen lattian pesin pesupulverilla ja tiskiharjalla. Keittiön matossa olleet öljyt lähti myös samalla aineella ja kostealla rätillä. Pitäisiköhän jatkossa tehdä nämä remontit jossain muualla, kuin sisällä.
Rataspakka on kovin kulunut ja varsinkin pienin vaihde, eli isoin ratas alkaa olla loppu. Vaihdoin tässä aikaisemmin uuden ketjun, kun ketju hyppäsi pois päältä jatkuvasti. Nyt pysyy ketjut päällä, mutta pienin ja suurin vaihde rutisee ja paukkaa vedon ollessa kovempi. Ketju on kyllä hiukan kapeampi entiseen verrattuna, joten osa rutinasta voi johtua siitäkin. Ongelman ratkaisu, käytän muita vaihteita. Rataspakan vaihto jää odottamaan inspiraatiota ja mahdollisia oikeita työkaluja, tai kokonaan uutta takavanetta rataspakkoineen.
Vaihdoin takapyörän ulkokumin "laiskotti" ja jätin muut vanhat paikoilleen. Biltemanista ostamani ulkokumit olivat erillaiset, kalliimman (11 euroa) olin tarkoittanut taakse takapyörään kohdistuvan suuremman painon vuoksi ja halvemman (4euroa) eteen. Uudet sisuskumit jätin myös vielä varalle kaappiin. Kauanko kestää tämä kalliimpi versio, kun halvempi kesti kaksi vuotta? Ajan pyörällä kuitenkin kesät talvet, satoi tai paistoi, kauppaan ja kalalle. Pyörä on allekirjoittaneelle ensisijainen kulkuväline. Suomalainen pyörä kyllä kestää, niin että pitäisiköhän ostaa suomalaiset renkaatkin?
Vaikka pyörä alkaa olla vanha kilometrejä nähnyt yksilö ja ruostettakin on ihan mukavasti siellä sun täällä, on tämä vielä toimiva peli. Öljyä ja vaseliinia tulee käytettyä huolto töiden yhteydessä runsaasti ja sitä tuntuukin sitten löytyvän joka paikasta remontin jälkeen kuten, Pesuhuoneen kaakelilattialta, lavuaarista, keittiön matolta, ulko-oven kahvasta, niin ja tietenkin siitä pyörästä. Vaseliini on hyväksi laakeripesässä, mutta ohjaustangon kädensijoissa harvemmin.
Pesuhuoneen lattian pesin pesupulverilla ja tiskiharjalla. Keittiön matossa olleet öljyt lähti myös samalla aineella ja kostealla rätillä. Pitäisiköhän jatkossa tehdä nämä remontit jossain muualla, kuin sisällä.
Rataspakka on kovin kulunut ja varsinkin pienin vaihde, eli isoin ratas alkaa olla loppu. Vaihdoin tässä aikaisemmin uuden ketjun, kun ketju hyppäsi pois päältä jatkuvasti. Nyt pysyy ketjut päällä, mutta pienin ja suurin vaihde rutisee ja paukkaa vedon ollessa kovempi. Ketju on kyllä hiukan kapeampi entiseen verrattuna, joten osa rutinasta voi johtua siitäkin. Ongelman ratkaisu, käytän muita vaihteita. Rataspakan vaihto jää odottamaan inspiraatiota ja mahdollisia oikeita työkaluja, tai kokonaan uutta takavanetta rataspakkoineen.
Vaihdoin takapyörän ulkokumin "laiskotti" ja jätin muut vanhat paikoilleen. Biltemanista ostamani ulkokumit olivat erillaiset, kalliimman (11 euroa) olin tarkoittanut taakse takapyörään kohdistuvan suuremman painon vuoksi ja halvemman (4euroa) eteen. Uudet sisuskumit jätin myös vielä varalle kaappiin. Kauanko kestää tämä kalliimpi versio, kun halvempi kesti kaksi vuotta? Ajan pyörällä kuitenkin kesät talvet, satoi tai paistoi, kauppaan ja kalalle. Pyörä on allekirjoittaneelle ensisijainen kulkuväline. Suomalainen pyörä kyllä kestää, niin että pitäisiköhän ostaa suomalaiset renkaatkin?
23.7.2012
Syömään
(22.7.2012) Olisi kohta ruoka-aika, noin tasan tarkkaan 11:00. Kaivan Otso repun kaapista ja heittelen tavaroita sisään sen suuaukosta. Kurkistan jääkaappiin ja ihmettelen jälleen, että mitä näistä tekisi.
No löytyyhän sieltä sipulia, keltaista ja valkoista. Venäläisen meetvurstin jämät ja puolikas keltainen paprika tai, joo on se ainakin ollut keltainen. Kuivakaapista vielä perunamuussia, niin siitähän sitä sitten jo tekeekin.
Käppäilen Tervalammen rantaan jossa talvella tulee usein käytyä hiihtämällä makkarat, tai vain kahvit nauttimassa. Vesi on korkealla viimeaikaisten sateiden takia ja joudunkin katsomaan uuden leiripaikan, vanhan ollessa veden valtaama.
Kaivan turpeeseen pienen puturan johon asettelen risukeittimen, märkää on. Hyttysiäkin on, onkohan off purkki keittiön pöydällä vai repussa? Saan tulen syttymään ja alan pilkkomaan meetvurstia kattilaan. Öljy nyt ainakin on jäänyt keittiön pöydälle, joka ei harmita kyllä yhtään niin paljoa, kuin että sinne olisi jäänyt hyttysmyrkky.
Makkara on kyllä niin rasvaista, ettei se öljyä välttämättä tarvitsekkaan. Pienin sipulin ja tiputtelen ne kattilaan meetvurstin joukkoon. Saavat vähän ottaa väriä pintaan.
Paprika näyttää näin luonnon valossa ihan hyvältä, joten sekin löytää tiensä kattilaan.
Valkosipuli laitetaan tähän väliin ja oikeastaan olisi saanut olla useampikin. Repussa olisi ollut vielä mietoa pepperoonia, vaan enhän minä niitä enään muistanut, joten tähän reseptiin ei pidä niitä missään nimessä laittaakkaan. Ei toimi.
Sitten kun väriä on tullut, tässätapauksessa ihan reilusti on näköjään, niin sitten kiireesti vettä joukkoon ja annetaan porista rauhassa. Mietitään siinä samaalla mäntyyn nojatessa, että maistuukohan palanut meetvursti ja sipuli hyvältä.
Nostan kattilan tulelta lisätäkseni joukkoon perunamuussijauhoa. Ihan hyvältä näyttää tässä vaiheessa ja maistuukin, maistellessani lusikkaa puhtaaksi. Ihan oli sopivasti saanut väriä makkarat ja sipuli.
Laitoin kattilan vedenrajaan jäähtymään, sillä niin monesti on meinannut suu palaa. Vain hetken jäähdytin ja söin lämpöisen muusin hyvällä ruokahalulla.
Kahvitkin join ja jälkiruuaksi vielä metsämansikoita. Nyt jaksaa odotella taas uusinta varustehankintaa, joka tuntuukin jääneen postin haltuun viikonlopuksi, siitä ja tästä jatketaan lisää joskus.
No löytyyhän sieltä sipulia, keltaista ja valkoista. Venäläisen meetvurstin jämät ja puolikas keltainen paprika tai, joo on se ainakin ollut keltainen. Kuivakaapista vielä perunamuussia, niin siitähän sitä sitten jo tekeekin.
Käppäilen Tervalammen rantaan jossa talvella tulee usein käytyä hiihtämällä makkarat, tai vain kahvit nauttimassa. Vesi on korkealla viimeaikaisten sateiden takia ja joudunkin katsomaan uuden leiripaikan, vanhan ollessa veden valtaama.
Kaivan turpeeseen pienen puturan johon asettelen risukeittimen, märkää on. Hyttysiäkin on, onkohan off purkki keittiön pöydällä vai repussa? Saan tulen syttymään ja alan pilkkomaan meetvurstia kattilaan. Öljy nyt ainakin on jäänyt keittiön pöydälle, joka ei harmita kyllä yhtään niin paljoa, kuin että sinne olisi jäänyt hyttysmyrkky.
Makkara on kyllä niin rasvaista, ettei se öljyä välttämättä tarvitsekkaan. Pienin sipulin ja tiputtelen ne kattilaan meetvurstin joukkoon. Saavat vähän ottaa väriä pintaan.
Paprika näyttää näin luonnon valossa ihan hyvältä, joten sekin löytää tiensä kattilaan.
Valkosipuli laitetaan tähän väliin ja oikeastaan olisi saanut olla useampikin. Repussa olisi ollut vielä mietoa pepperoonia, vaan enhän minä niitä enään muistanut, joten tähän reseptiin ei pidä niitä missään nimessä laittaakkaan. Ei toimi.
Sitten kun väriä on tullut, tässätapauksessa ihan reilusti on näköjään, niin sitten kiireesti vettä joukkoon ja annetaan porista rauhassa. Mietitään siinä samaalla mäntyyn nojatessa, että maistuukohan palanut meetvursti ja sipuli hyvältä.
Nostan kattilan tulelta lisätäkseni joukkoon perunamuussijauhoa. Ihan hyvältä näyttää tässä vaiheessa ja maistuukin, maistellessani lusikkaa puhtaaksi. Ihan oli sopivasti saanut väriä makkarat ja sipuli.
Laitoin kattilan vedenrajaan jäähtymään, sillä niin monesti on meinannut suu palaa. Vain hetken jäähdytin ja söin lämpöisen muusin hyvällä ruokahalulla.
Kahvitkin join ja jälkiruuaksi vielä metsämansikoita. Nyt jaksaa odotella taas uusinta varustehankintaa, joka tuntuukin jääneen postin haltuun viikonlopuksi, siitä ja tästä jatketaan lisää joskus.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)