Ei ole kiire, olenhan tullut kalalle. Istun laavun edessä ja haikein mielin seuraan lehden matkaa veden pinnalla. Joko kesä on mennyt? Paljonhan sitä tuli Helinkin kanssa tehtyä, uitiin, kalasteltiin, retkeiltiin ja siltikin jotkut asiat jää vain suunnitelmiksi. Ei olla kyllä hötkyilty ja ensi kesänä otetaan sitten vieläkin rauhallisemmin...
Kaislikossa mulahtaa, hauki jahtaa pienempiään. Olisikohan aika nousta haaveilemasta, kenties kasata onki.
Risukeitin savuaa, on juotava ensin kahvit. Haamaisen kattilaan vettä lehtien täyttämästä joesta.
Syön kahvin kanssa pitsaa. Ihan hyvää, vaikka neljä pellillistä nyt muutamana päivänä on jo tullut syötyä. Edellinen porukka on ollut liikkeellä ilman kirvestä, kun ovat polttaneet kaikki sytykkeet pienempiä risuja myöten. Pienin lisää, jos seuraavallakaan porukalla ei ole kirvestä mukanaan, saavat tulet syttymään helpommin.
Nyt jos tupakoisin, niin savut vetäisin, vaan olen onnistuneesti lopettanut ja iloinen siitä. Useampi vuosi ilman tupakkaa, niinpä nuuhkaisen raikasta syksyistä ilmaa johon sekoittuu risukeittimestä nouseva savu. Oikeastaan, tämä on se ainut oikea tapa ja heitän lisää kuusta risukeittimeen...
Jos sitä nyt sen ongen kasaisi, vaikka monesti olen niin sanotusti kalalla ollessani heitellyt vain muutaman heiton, tai vain tyytynyt keittelemään kahvit ongen pysyessä visusti repussa. Allekirjoittaneen harrastama kalastus on todella rauhallista puuhaa.
Kolmannella heitolla ja juuri sillä hetkellä, kun seuraan lintujen lentoa taivaalla, enkä vedessä uivaa siimaa. Tunnen nykäisyn siiman päässä, toisen ja lopulta siiman kiristyessä vapa taipuu, niin kuin tämmöinen kevyt teleskooppi nyt taipuu. Kestääkö? Oli ensimmäinen ajatus ja löysään jarrua joka on aivan liian tiukalla.
Siima sukeltaa kohti vastarantaa ja siellä olevia puskia. Siis tuonne jos siima sotkeentuu, en kalaa ylös enään helposti saa ja ninpä jälleen kiristän jarrua. Vapa taipuu ja juuri enne pajukkoa kääntää kala jälleen suuntaa.
Hiukan oli hankala pitää tasainen veto päällä, kun tietenkin kädessäni oli myös kamera. Vielä ei ollut peli selvä vaan nyt kala veti siimaa vesikasvien, ulpukoiden ja parin turve pakan ympärille. Vain hyvällä tuurilla sain viimein kalan uimaan kohti rantaa. Siimasta kiinnipitäen kävelin kuivalle ja väsynyt hauki oli luovuttanut.
Olipas hieno taistelu ja juurikin tälläinen kevyt onki antaa mukavasti haastetta tähän onkimiseen. Vaikkakin on sanottava, että jos kala on kunnolla kiinni koukussa niin ei se silloin mihinkään enään karkaa. Siimat on nykyään niin kovia ja ne kyllä kestää, hiukan saa kyllä varoa katkaisemasta vapaa ja siitähän kyllä on kokemusta.
Keräilen kamoja kasaan, risukeitin on jäähtynyt ja kuusilavusta on puolet vielä polttamatta. Heitän loput pienityt tikut laavun penkille ja pakkaan keittimen reppuun.
Suolistan hauen ja kannan roippeet kauemmaksi laavusta, saa varis tai joku muu eläin herkkuaterian. Muovikassi onkos mulla sellanen mukana? Onneksi on ja köytän hauen muovipussissa repun alaosaan kiinni.
Käyn vielä kuuhankaveden puolella kokeilemassa, vaan nyt on kuitenkin aika polkaista kotiin, Heli pääsee kohta koulusta.
No kalapullia tuli tehtyä.
- Jauhettua haukea
- Vehnäjauhoja
- Korppujauhoja
- Suolaa
- Vettä
Paisoin pannulla voissa ja laitoin hetkeksi uuniin 150 astetta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti