Ajelen Kuuhankaveden vierustaa ja pysähdyn rannalle, jossa joskus on uimassakin tullut käytyä. Kaivan repusta virvelin, uistimet ja pipon, sillä pohjoisesta käyvä tuuli käy luihin ja ytimiin.
Kala ei nappaa, ovat tainneet nekin paleltua. Kanttarelleja, melkein kävelin päälle. No jos ei kalaa niin sitten sieniä ja heittelen löydökset kassiin ja reppuun.
Suupielet ja kämmenet mustikassa, kourallinen sieltä täältä ja käppäilen syvemmälle metsään, josta suuntaan alas järvenrantaan katsastamaan heitto mahdollisuuksia. Linjalla oli kaatunutta puuta, joka oli melkein kuivaa. Sateen jäljiltä melkein kaikki puu on kosteaa, mutta pihkainen kuusi palaa kyllä hyvin.
Korkea on penkka, josta muutaman heiton suoritan. Mitenkähän olisin nostanut kalan ylös kuivalle maalle?
Eipä tarvinnut sitä pähkäillä ja kahvivesikin jo kiehuu. Makkaraa paistoin, sinapin kera söin.
Kovin on kolea keli, kuin olisi syksyn tuulia ilmassa. Yhtään ei ole pipo ja villapusero liikaa.
Kotona Heli oli kovin pettyneen oloinen saamattomasta kalasta, eikä hypi riemusta keltaisesta sieni saaliistani varsinkaan, kun kerron tekeväni niistä huomenna jotakin syötävää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti