(25.4.2009) Tehtiinpä talven viimeinen pilkkireissu sopivasti, niin että ei enään kylmä päässyt yllättämään. Turkishaalarit on sopivan lämpöiset kelillä kuin kelillä, varsinkin näin keväällä, kun lämpötila huitelee 10-20 asteen välissä ja istutaan suojaisassa lahdelmassa johon aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta eikä tuulenvire käy juuri lainkaan. "Kylmähän siellä on".
Makkarat ja janojuomat otettuamme suunnistimme matkamme Kyynämöisen rantaan. Tie oli kovin pehmeä, on tästä joku ajanut jollain nelivedolla, mutta meneehän siitä etuveto henkilöautokin, kun on tarpeeksi vauhtia, eikä pysähtele katselemaan maisemia taikka kuuntele muiden topputteluja. Taisi siellä takapenkillä olla jossakin kohtaa G-voimat kohdallaan, kun auton jäljet jakautui sivuraiteille, jonne luonnollisesti takapyörät suunnistivat etupyörien jatkaessa suoraan. Kyllähän siinä kävi jossain kohtaa itselläkin mielessä, että mitenkähän täältä tullaan pois, mutta se olisi sitten sen ajan ongelma. Nyt auto parkkiin ja jäälle.
Jäätä olikin sitten yllättävän paljon, vaikka se ei enään mitään teräsjäätä ollutkaan, kaira riitti kyllä hyvin läpi asti. Rannat oli noin pääsääntöisesti vielä jäässä, joten uimisen vaaraa ei tarvitsisi pelätä. No sitä kalaahan sieltä ei tullut, allekirjoittaneelle ei nykyäkään, vaikka toiset kehu, että kyllä siellä kala välillä kävi nykimässä. Aurinko paistoi pilvettömältä ja mikäs siinä oli istuessa, kun edes kalat eivät syönnillään häirinneet.
Niin kuin aina, minähän en ole se, joka kysyy ensimmäisenä, vaikka nälkä kyllä jo olisi ja makkarata tekisi mieli... Niin, sitten jos sitä ehdottaa, että eiköhän lähdetä makkaran paistton kuluu perinteisiin, että toiset antavat palautetta, että nytkö sitä jo on lopetettava, ja kyllä sitä yleensä on kalstettu 6 tuntia ennen makkaran paistoa ja kait sitä sitten on lähdettävä, kun jollekkin on tullut nälkä... Niin,... sitten kun sen joku on ensimmäisenä sanonut ääneen "makkaran paistoon" ja perinteiset kuitit tulleet, niin sitten kaikki on yhtä mieltä, että kyllä tässä jo nälkä olikin.
Tällä reissulla ei kyllä ollut kuittailuista tietoakaan, kun makkarata paistamaan lähdettiin, sen verta oli lämmin keli, että kyllä oli mukava päästä metsikön varjoon auringon paahteelta.
Mitta täynnä, siis pos oli päästävä, kirjaimellisesti. Vaan miten käy, pääseekö toiset työntämään, vai onko soitettava vetoapua, josta oli jo aikaisemmin ollut puhetta. Eikä mitä, hyvä kesärengas on parempi kuin vanha talvi sellainen. Auto olisi kyllä sitten huuhdeltava sopivan tilaisuuden tullen, on ne vaan niin huonossa kunnossa nämä uuraisten tiet, että.
Nyt sitten jäätävä odottelemaan jäiden lopullista lähtöä ja kauden avausta suunnitellen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti