(2.5.2009) Rusleipää, eikä muuta? Ei. Tai otetaan vielä papan pillimehuja ja isille vettä, otetaan vielä vappumunkki. Niin oli eväät valmiina ja retki saattoi alkaa. Kävelimme ensin tervajoen ohi ja poikkesimme metsään jossa laskee pienempi puro tervalampeen. Matkalla piti tonkia kaikkea mitä vastaan tuli, joten matkanteko ei ollut kovin nopeaa. Totesimme myös että kyllä ihmiset on tyhmiä, kun eivät osaa pitää luontoa siistinä.
Puronvartta noustuamme päätime pitää huilitauon ja syödä retkieväät. Helille maistui ruisleipä, munkki ja pillimehustakin kerkesi juoda yli puolet, kun loput kaatui mättäälle. Ei haittaa, oli kommentti, pappa ostaa kuulemma lisää.
Kohta Heli huomasi että tuolta tulee orava puronvartta alas, eikä se huomaa meitä. No niinpäs onkin, mutta eihän tuo ole orava vaan... mikäs se oikein on? Jos hiukan yleistetään niin ei tunne itseään niin tyhmäksi, eli jokin näätäeläin se on, Kärppä, lumikko, tai jokin sellainen. Puro pitää sellaista ääntä että emme tule havaituksi vaikka puhumme toisillemme kuuluvalla äänellä. Eläin näkyy vilaukselta aina sieltä täältä ja lopulta häviää alavirran suuntaan... Miksi sä et ottanut siitä kuvaa? Kysy Heli. Joo ei tullut mieleen, eikä siitä varmaan olis kännykän kameralla kuvattuna saanut mitään selvää, ellei olisi tullut suoraan syliin.
Eipä voinut paremmin alkaa tämä retki, Heli oli mielissään. Nyt oli aika ottaa nokkaunet, jonka jälkeen jatkoimme matkaa ylävirran suuntaan. Matkalla havaitsimme liikettä lammikoissa, joihin sammakot olivat kuteneet. Aikamme metsikössä tarvottuamme päätimme suunnata kotia kohti.
Paluumatkalla Tervajoen sillalla oli sumpun asennus meneillään. Eli aikaisempaan kysymykseen vastaus, onko moisessa purossa kalaa koskaan uinutkaan? Roskakalaa oli nyt kuulemma tarkoitus tästä ottaa pois, eli kyllä sitä kalaa tuntuu olevan.
Siitä varmaan saisi muutaman ahvenen pannulle, jos sattuisi sopivasti paikalle sumpun tyhjennykseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti