Tero Heinäaho: Kuuhankavesi yö teltassa

Jokos se on maastopalovaroitus ohi...

Tuossa jo aikaisemmin olin suunnitellut ja reppua pakkaillut, että otan alkoholia litran, tai pari ja kun risukeitimen mukana kulkee spriipoltin, niin olisin sillä sitten lämmitellyt ruokia, kun ei tulia oikein arvaa, eikä saakkaan tehdä.

No ne viinan huuruiset yön yli haavet sitten jäi ja järvellä on tullut käytyä ihan päiväseltään.

Vaan nythän on jo varoitukset muuttunut, vettä on sittemmin satanut oikein ukkosen kanssa ja kyllähän sinne nyt on lähdettävä.

Jos se kovasti ukkostaa, niin silloin ei mennä järvelle.

Istutaan sitten teltassa ja kuunnellaan sateen ropinaa telttakankaalle, ei se ole ollenkaan hullumpaa sekään.

Lämpötiloja on ennustettu,... ja tässä se näyttää ihan hyvältä, ei ole liian kuuma. :)

Tuuli on kanssa maltillinen.

Ennusteethan on suuntaa antavia, eikä noihin käppyröihin ole aina luottaminen, ukkosella voi sataa rankastikkin ja tuuli voi yltyä vaaralliseksi, tai sitten se sade alue ei edes osu juuri omalle kohdalle.

Mutta on ne ennusteet kuitenkin hyväksi avuksi reissuja suunnitellessa, että ottaako toppatakin, sadetakin, vai molemmat.

I-Päivä

(14.-17.6.2024)

Jätän viestiä mihin olen mennyt...

Kun kuulemma sillai pitää tehdä.

Ja itellekkin on jotain viestiä, näköjään kirjoitettu...

Tavaraa on.

Enempää mitä repussa saan kannettua, en ota mukaan.

Siten saan jotenkin tämän tavarapaljouden pysymään aisoissa.

Tai voisihan sitä isomman repun... No ei.

Soudan suoraan saareen.

Sytytän risukeittimen, siten saan savusta suojaa hyttysiltä.

Siihen se teltta tulisi, siinä on ollut ennenkin.

Uusia hankintoja, paikka sarja Expedin ilmatäytteiselle makuualustalle.

Korjasin tuota viime vuonna, saas nähdä korjataanko lisää.

Siihen se alkaa hahmottua.

Vettä haettava.

Kahvia keitettävä ja syötäväkin jotain olisi, nälkä meinaa olla.

Otin tällä kertaa mukaan ketsuppia ja jätin sinapin kotia. Ketsuppia tulee laitettua moniin ruokiin, kun taas sinappia, enempi makkaralle ja hernekeittoon.

Kabanossi maistuu ketsupillakin.

Kahvi mustana, ilman ketsuppia.

Järvelle...

Kokeillaampas tätä manuaali ankkuria.

Kyllä se tämä pienen veneen paikallaan pitää.

Ja sieltä hyökkäsi ensimmäinen hauki.

Ei ollut kovasti kiini Minnowspoonissa ja pääsikin irti tuossa veneen vierellä.

Tuli järvellä kuuma, niin on palattava teltan suojaan.

Vaan kohtahan se olisi laitettava jotain ruokaakin, ei se Kabanossi kauaa nälkää pidä.

Italian pata, sehän voisi maistua.

Soijan sijaan kuivattua jauhelihaa.

Kyllä se vaan maistuu.

Leipää vielä siihen kaveriksi.

Tuolla se ennustettu ukkosrintama menee, ei noussut järven päälle.

Eipä se haittaa, parempi näin.

Vaikka olisihan se ollut sade mukavaa kuunneltavaa teltassa.

Silmiä väsyttää, sitä voisi kokeilla tulisiko uni.

II-Päivä

Pakko käydä ulkona.

Hyttysarmeija odottaa oven takana, vaan hyttynenkin kuuluu kesään.

On valoisaa ja tyyntä, hieno aamu.

On se.

Makoilen vielä teltassa.

Aurinko on jo korkealla, liekkö tuo käynyt alhaalla ollenkaan.

Niin se vaan lähtee päivä käyntiin kupillisella kahvia.

Ja kananmuniahan on...

On...

Niitä on myös retkellä. :)

Nyt söin tosin vaan pelkän puuron ja haukkasin pätkän makkaraa.

Ei kerkee tässä nyt kyllä munia paistelemaan...

Lähdettävä katsomaan, onko Serlan Hellä wc-paperi loppu.

Rannassa.

Pysyisiköhän se vene tässä ilman naruakin...

Pieni hetki...

Vielä ihan pieni...

Noniin.

Hyvässä kunnossa on paikat rannassa. Kiitos siitä.

Harakankello (Campanula patula), luultavasti.

Nousen veneeseen ja katselen pakista uistinta perään.

Lämmin on, aurinko paistaa pilvettömältä.

Heitän muutaman lenkin, mutta ei tapahtumia.

Taitaa olla kalatkin varjossa.

Ja niin kohta minäkin.

Soudan teltalle.

Varjossa on vielä mukavan viileä, järvellä veneessä on jo lämmin, kun ei tuulikaan käy.

Sitten aina välillä, kerran vuodessa, tai harvemmin, iskee näkökenttään sahalaitaista sateenkaaren väreissä olevaa värinää...

Otan särkylääkettä ja käyn telttaan huilaamaan.

Migreeni vie toisen silmän näkökyvyn ja kolmiulotteinen maailma muuttuu kovin erillaiseksi.

Hitto...

Muutaman tunnin jälkeen, näkökyky palautuu, jospa se tästä.

Otettava rauhallisesti tämä päivä.

Vaan syötävähän se jotakin on. Hyvä ruoka, parempi mieli.

Paistan pekonia ja kananmunia.

Ketsuppia päälle.

Oli hyvää.

Olen nyt vaan huilannut teltassa ja kuunnellut radio Novaa.

Vesterinen Yhtyeineen, Kolme hyvää vinkkiä.

- Mulla on kolme hyvää vinkkiä, miten elää hyvä elämä

- Miten treenaan pohkeita ja mihin sopii viikuna

- Kolme hyvää vinkkiä, pelastaa seksielämä

- Välttää juurikasvua ja kuolla onnellisena

Ellinoora, Leijonakuningas.

- Me lauletaan kovempaa ku pitäs olla hiljaa

- Ei paineta leukaa rintaan

- Ennen ku kasvetaan viljaa

- Nostetaan keskikaljamaljat ilmaan

- Tänään ihmisen puolikas

- On huomenna leijonakuningas

Keitän kahvit...

Leipää Tonnikala-pasteijalla ja valkosipulilla.

Nokisiipi (Atolmis rubricollis), varmaankin.

Uimaan...

Kyllä on vesi lämmintä.

Alkaa olo tästä jo tasaantumaan, kun on huilaillut.

Perutaan se pelastushelikopteri, eikä sitä meripelastuksen alustakaan enään tarvita.

Haen risuja.

Risu palaa hyvin.

Iltapalaksi nuudelia, säilyke kanaa ja tietysti sitä ketsuppia.

Silkkiuikku (Podiceps cristatus).

Yritän kuvata, ei oikein tarkkuus, tai zoomi riitä, silkkiuikku on kuitenkin helposti tunnistettavissa.

Meni loppupäivä teltassa makoillessa.

Jospa se olisi tämän vuoden ensimmäinen ja viimeinen migreeni.

Joutaa tästä nukkumaan.

III-Päivä

Huomenta.

Älkää suotta nousko, minä laitan hellaan valkean ja kattilan tulille.

Jos vielä vähän aikaa tässä teltassa...

...

Lisäsin hiukan kosteaa risua risukeittimeen, savu karkoittaa hyttysiä.

Kahvi ja savu tuoksuu.

Aamupalan syön nyt sisällä teltassa.

Jälleen puuroa voilla ja pätkä makkaraa.

Jokohan on risukeitin savuttanut enimmät hyttyset pois.

Nouseva aurinko lämmittää ja karkoittaa myös lentäviä ystäviä, joita yön viileys ja kosteus on houkutellut paikalle.

Ei pääse puhelimen akku loppumaan tällä reissulla.

Noin päivän, vähän reilun kestää akku puhelimessa, reilusti kuvia räpsiessä.

Virtapankki Nitecore NB20000 lataa puhelimen 3-4 kertaa tyhjästä täyteen.

Joten näin lyhyen reissun pärjäisi pelkällä virtapankillakin, vaan hyvin se kulkee aurinkopaneeli tuossa mukana (235 g).

Tuolla hiukan lisää tarinaa: Aurinkopaneeli retkelle.

Hieno näyttäisi tästäkin päivästä tulevan.

Jospa sitä soutaisi aamutoimille tuonne venerantaan.

Tällä kertaa laitetaan uistin perään.

Tänään aamusta jo muitakin liikkeellä, joten en jää pidemmäksi aikaa tupakoimaan, vaan soudan takaisin järvelle.

Johan nyt on kumma, jos ei tästä tule...

Kukkaa...

Tänään 16.6.2024 on URSUIT- uistelu kilpailu Kuuhankaveden kirkonkylän puoleisella selällä, ei muuta kuin kalaonnea, Ahti suokoon antejaan.

Tuossakin menee hyvin varusteltu vene, melkein kuin lentoon lähdössä. Täytyy pysyä poissa tieltä.

Kalastus on mukava harrastus, niin kuin esimerkiksi jääkiekko, kirjeshakki, sienestys, valokuvaus, laskuvarjohypyt, moottoripyöräily, uskonnot, salaliittoteoriat, filosofia, tähtitiede, geokätköily, tanssi, yleisurheilu, jalkapallo, mäkihyppy, tai ihan mikä vaan,... kunhan ei ota sitä liian vakavasti.

Pitää harrastaa sitä, mistä tulee hyvä mieli.

No mutta johan on kumma, ei kalan kalaa. Mikä hitto siinä taas maksaa....

Onko se vaihdettava harrastusta, vaikka Entomologiaan.

Saakohan noi toiset kalastuksen harrastajat tuolla isolla puolella mitään?...

Lumme (Nymphaea)

Joutaa tästä teltalle.

Sain kuitenkin hyviä kuvia ja sehän, niin...

Sehän tosiaan riittää.

Keittelen kahvit ja kaakaota.

Kahvit nautitaan teltan suojassa.

Huilattava vähän.

Ja nälkä se meinaa taas häiritä, mutta siihen on helppo ratkaisu.

Kuivattua jauhelihaa kattilaan puolikkaan lihaliemikuution kanssa ja antaa veden hetken kiehua.

Samalla kattilaan menee myös kuivatut keltavahverot.

Lopuksi sekaan perunamuusijauhot.

Kyllä tuo sieni antaa vaan hyvän maun ja onhan se tuo kuivattu jauhelihakin hyvää.

Täytyykin muistaa kuivata lisää jauhelihaa tässä joku kerta, on nimittäin viimeiset menossa.

Uiminen on kanssa mukava harrastus.

Vai olisiko se sittenkin geologia, se uusi harrastus...

Johan nousi humusta järven pohjasta, tässä kun kiviä siirtelin.

Huilattava taas vähän.

Luhtavilla (Eriophorum angustifolium), onkohan.

Isosittiäinen eli sontiainen (Geotrupes stercorarius), ehkä, iso se ainakin oli...

Ja tämä on aika yleinen, laajalle maailmassa levinnyt, Lämpömittari (Thermometrus)

Siivottava telttaa.

Jonkun verran on näkkileivän muruja, ja taitaa olla muutakin.

Heittelen tavarat pihalle, puistelen retkipatjan ja makuupussin.

Selvisi rapinan aiheuttajakin...

Viime yönä jo kuuntelin, että mikä siellä teltan alla mönkii.

Sehän olikin ollut sitten teltan sisäpuolella.

Hyvin on kuitenkin sovittu olemaan.

Tukkimiehentäi (Hylobius abietis), ehkä, olisikohan.

Joskus on kalat isoja, joskus täit on isoja.

Jospa sitä vielä järvelle.

On ollut kyllä luvattoman huono kalaonni.

Vaikka toisaalta, evästä on ollut mukana reilusti ja hyvää sellaista, että eipä se saamatta jäänyt kala haittaa.

Jälleen venerannassa.

Vielä yritän.

Uistin on perässä.

No niin, ei tartte vaihtaa harrastusta.

Sanoinhan minä, että ei tätä niin vakavasti tartte ottaa, hitto... :)

Taas kiertää synkimmät pilvet järven.

Ei nouse ukkonen järven päälle.

Ahvenen laskin takaisin kasvamaan.

Mutta toin järvestä kuitenkin uutta vettä savotan vedenkantopussiin, josta suodatan vettä Sawyer Minin kautta 0,5 l muovi pulloihin, kolme pulloa kiertää suodattimen alla.

Aina on juomakelpoista vettä, yksi pullo veneessä ja pari teltalla, tai miten nyt sattuu olemaan.

Suodattamalla saa enimmän humuksen pois ja juomavesi on heti nautittavissa.

Kahviveden keitän monesti suoraan järvivedestä suodattamatta, mutta keittämättömän juomaveden mieluusti suodatan, jos mahdollista.

Sitä alkaa olla valmis nukkumaan.