Lämmintä on.
En ihan aamusta ole liikkeellä, aurinko on jo korkealla.
Ei tuule.
Vaikka onhan siinä hyvä tuntuma kevyessä setissä, pienet kalat tuntuu ja antaa mukavasti vastusta. Sitten tämmöiset isot, niin ne sitten antaa enempi, sitä vastusta... :)

Ps menkää pihalle, vaikka ongelle.
Nostin omat pyydykset jo järvestä, ei oikein sovi kalaa enään pakkaseen ja purkkikalaakin on taas ihan liian monta purkkia. Syötävä pois välillä.
Kiitos kotiinkuljetuksesta.
Säilyy kala parempana elävänä, lasken sitten pois, jos vaikka vaan yksi ahven sattuu tulemaan.
Enempi kun kertyy, niin ne sitten mukaan reppuun ja ruuaksi.
Yksi hauki ja ahven.
Ahvenen laskin takaisin järveen.
Yksi hauki riittää, ostin kermaviiliäkin, niin jos haukipullia tekisi....
Nam.
No nyt sinne jotakin tarttui, tässä puolen välin matkaa.
Jarru on ihan auki, siis löysällä.
Vene pysähtyy, kiristän jarrua.
Siimahan tässä loppuu.
Vielä kiristän.
Vähän vileä.
Hitto.
Hauki varmaan.
Vielä ei ole kala näkynyt, vain veden pyörteitä.
Reilu kymmenen minuuttia piti houkutella, että pääsi näkemään.
Mitenkäs sitten.
Pitäisikö laskea irti?
Ei kyllä irtoa helposti, on se uistin niin syvällä.
No, jos otan ruokakalaksi, niin hyppäisiköhän se kisuttelemalla itsestään veneeseen.
Kengät laitan kyllä takaisin jalkaan, ennen kuin tuo on veneepohjalla.
Soudan pikkuhiljaa kohti rantaa, onki polvien välissä.
Niin mulla ei ole haavia, eikä mitään muutakaan nostovälinettä.
Rantaan en päässyt, hauki yritti kasvillisuuden sekaan, aina mitä lähemmäksi rantaa tultiin.
No ei onnistu rantautuminen tässä, tuolla uimarannalla voisi onnistua, mutta se on vastarannalla ja sinne on pitkä matka.
Nyt jo parikymmentä minuuttia on hauki uinut siiman päässä ja alkaa väsymään.
Koetan uittaa hauen veneen vierelle, jospa airolla mojautan sitä päähän, kyllä se siitä tokenee.
Vaan eipä ole airo helppo käsitellä yhdellä kädellä, onki toisessa ja kurkkia samalla veneen reunan yli, että milloin olisi hollilla.
Onhan mulla se pappi, puu nuija, sillähän sitä voisi.
Alkoi vaan näyttämään aika kevyeltä pulikalta tämä "pappi", hauen uidessa lähemmäksi venettä.
Siinä on paikka, miksi et lauo...
No sitten oli, ensimmäinen yritys, mutta ei. Hauki näki tulevan iskun ja syöksyi nopealla riuhtaisulla veneen alle.
Vene heiluu, naps, vapa poikki...
Voi juma laut...
Jarru oli jäänyt auttamatta liian kireälle, oma moka.
Yritän aina pitää jarrua mahdollisimman löysällä, tämä UL-vapa on aika kevyt kampe. Kyllä se kala väsyy ajastaan, kunhan siimaa vaan riittää ja että se kestää, niin ei ole mitään hätää, antaa kalan touhuta.
Uitan nyt hauen uudestaan veneen vierelle ja hiukan harmistuneena katkenneesta vavasta, täräytän "hauen ylä mummoon".
Nyt saan nostettua hauen veneeseen.
Se näissä UL-vavoissa, että ne on aina minulla katkenneet ennemmin, tai myöhemmin ja niitä on saanut korjata.
Kalustotappiota tulee aina joskus, jos vain kalalla käy, se on varmaa.

Pieneen Rapalan floating firetigeriin otti.
Nyt sinne rantaan.
Ihan hyvä reissu, tuli pari haukea, toinen vähän isompi ja haukipullia pääsee hyvinkin tekemään.
Kermaviiliä on ehkä haettava lisää... :)
Painoa oli vajaa seitsemän kiloa, tosi laihan oloinen.
Vaan onneksi pöydässä riitti vielä mittaa.
Meinasin ensi pihalla kalaa käsitellä, mutta oli siellä niin paljon kavereita, hyttysiä, että parempi sisällä.
Nämä kun myllyn läpi laittaa, niin eiköhän siinä ruoto pienene.
Tilasin kyllä varuilta uuden samanlaisen vavan Kärkkäiseltä, joten samalla UL tyylillä mennään jatkossakin.

Jokohan se huomenna olisi liima kuivunut.
Vai on se kait kalapullat paistettava ensin ja kerkeehän sinne järvelle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti