Victorinox Sentinel linkkuveitsi

Victorinox Sentinel, Sveitsiläinen linkkuveitsi.

Sehän on niin, vai onko, että jonkinlainen teräase olisi hyvä olla, jos kulkee kalalla, metsässä, tai ihan vaan pihalla makkaran paistossa.

Taskussa on kulkenut jo pitkään erillaisia linkkuveitsiä, ne ovat olleet ihan hyviä ja riittäviä niihin tarpeisiin, mihin puukkoa olen retkilläni tarvinnut.

Kirves, saha, lapio, ruuvimeisseli, viila, laskuvarjo, sakset, pihdit, vänkäri... Saattaa olla, että joskus tulee kannettua sellaista, mitä ei tarvitse. Kaikkeen ei kannata retkillä varautua, kirves voi olla ihan hyvä ja ehkä pieni saha, mutta yleensä olen tarvinnut vain yksinkertaista puukkoa.

Tässä Sentinelissä on lukkiutuva terä.

Lukko on jäykkä, se ei vahingossa aukea ja avattaessa tarvitseekin sitten kaksi kättä.

Kahvaan on upotettu pinsetit ja hammastikku.

Niille ei hirveästi käyttöä ole ollut.

Suljettuna pituutta on 11 cm ja avattuna 19,5 cm

Terän pituus vajaa 8 cm, siis leikkaava osa.

Painoa n. 70 g.

Kesällä 2021 hintaa oli Kärkkäisellä 14,95 €.

Oli tarjouksessa...

:)

Silloin joskus, kun se kala iskee, niin on hyvä, että on se puukko mukana.

Solmin puukon perään pätkän linjalankaa. Siitä saa sen tarvittaessa vaikka vyölenkin läpi pujotettua, niin jos meinaa taskusta tippua, jää puukko narun varaan roikkumaan. Sama idea toimii myös, kun naru on ranteessa.

Kuivalihaa leikkaa hyvin.

Ja kyllä se puuhunkin pystyy.

Hyvin aukaisee vaikka Jalostajan patapussin, tai makkarapaketin.

Kesto meetvursti lyhenee myös.

Ja mikä tärkeintä, makkaraan saa hyvät viillot, tosin puukon on oltava terävä.

Olen teroittanut puukkoa kotona Fiskarsin Essential Roll-Sharp teroittimella ja repussa kulkee tarvittaessa pieni Rapalan RCD veitsenteroitin.

Kuorii, paloittelee ja siivuttaa.

Hauesta saa fileet.

 

Kyllä se ihan, toimii.

Sienimetsälläkin on puukko hyödyksi.

Kulkee jatkossakin tämä edullinen Victorinox Sentinel linkkuveitsi taskussani, tämä on oiken hyvä, minulle.

No välillä saa tietysti haaveilla ja fiilistely varusteista, puukoistakin kuuluu asiaan.

Mutta, joskus voi puukko olla jo niin arvokas, että sen kantaminen metsässä, voi olla riski. Jos vaikka perinnöksi saatu Isän, Papan, tai miksi ei Mummonkin vanha ahjossa taottu visakoivu kahvainen puukko nahkatupessa, sen ei toivoisi hukkuvan, kuin korkeintaan hetkeksi kirjahyllyyn, antajansa kuvan taakse.

Arvoa tähän edulliseen linkkariin saa uskomalla, että tämä juuri minun kyseinen linkkari, on oletettavastikkin seppä Ilmarisen takoma ja on odottanut löytymistään syvissä vesissä, sieltä paljastuen vain arvoiselleen ihmehiihtäjälle. Kateelisia ovat olleet niin Väinämöinen, kuin muutkin Suomalaisen kansanrunouden ja mytologian tärkeimmät hahmot, tai sitten ei. 

Puukko on vähän niin henkilökohtainen, että mitään merkkiä, tai mallia ei kenellekkään voi suosittella, se on hyvä juuri se, millä tulee toimeen. Puukon ostohinta, ei ole verrannollinen sen todelliseen hintaan, tunne, arvo, nousee käyttäjän sitä aikansa kanniskeltuaan, ainakin omistajalleen.

Edellinen linkkari oli hyvä, nyt jo hyllyllä, Victorinox safari solo, arvokas allekirjoittaneelle, Ebayssa jotain ihan muuta.

Ja oli se puukko uusi tai vanha, kallis tai halpa, terävä tai tylsä, niin mekää silti pihalle, vaikka makkaraa paistamaan.