Pyörällä kirkolle

(12.3.2016) Eye Liner on loppu ja ilman sitä ei voi ihmisten ilmoille lähteä... On nämä ulkonäköpaineet sen verran kovia nykyään, että on vaan parempi käydä hakemassa. Jos menisi junalla Jyväskylään, niin siellä olis varmaan jos jonkin näköistä maalia ja pensseliä, tai jos vaan linjalla kirkolle. Joo, eiköhän sitä kirkoltakin jotakin löydy ja jos polkaisen sinne kirkolle polkupyörällä, niin säästyy nuo bussirahatkin.

On Heli valitellut tuon maalipurkin loppumista jo jonkin aikaa, purkista irtoaa vielä väriä, kun selvitin että kyseessä on vesiliukoinen maali, jota sitten muutamalla vesitipalla jatkoin. Jos kyseessä olisi ollut vedenkestävä öljypohjainen maali, niin luultavasti jotain tärpättiä tai alkoholia olisin pulloon lorauttanut. En ole ihan varma olisiko toiminut, mutta sillä lailla nuo remontti seinämaalit ynnä muut ohennellaan.




Taas ollaan pyörän selässä, tarakalla kaupan muovikassissa vesipullo sanomalehtiin ja villakukkaan käärittynä. Sillä lailla vesi pysyy sulana, vaikka tällekkin päivälle on yöpakkasten jälkeen luvattu lämpöasteita.




Kiirettä ei kannattanut pitää pyöräillessä, sillä eturengas heittää vettä kengille ja housuille vauhdin noustessa liian kovaksi. Toisaalta on parempikin ajella hiljakseen, kun on nuo tienreunat paikoin vielä jäässä.




Polttoaineen hinnat puhuttaa aina ja niin tänäänkin. Tässä Hankasalmen ABC ja päivän hinnat.

- 95 ...... 1,267 €
- 98 ...... 1,347 €
- PÖ ..... 0,777 €
- D ....... 1,077 €




Halpahallista löysin mustaa maalia myyjän ystävällisellä avustuksella. Jätin maalipurkin kassalle, neuvoteltuani ensin myyjän kanssa tuotteen sopivuudesta ja ominaisuuksista. Kiertelin vielä kauppaa, josko löytäisin jotain, jota ilman en osaisi tulla enään toimeen.

Ja löysinkin, kotimaisen muovisen taskumatin. Ostin kaksi. Tuohon punaiseen voisi laittaa etanolia, siis retkikeittimen polttoainetta retkille, kun nykyinen Primuksen litranen turvapullo tuntuu jotenkin reilun kokoiselta päivän reissulla. Toiseen sitten vaikka kotikaljaa...

Pitää vaan merkata pullot, ettei väärästä hörppää.






Ennen kuin jätän kirkonkylän taakseni, kurvaan pyörällä tukkipinon viereen pakottavalle tarpeelle.




Hörppään vettä kotikutoisesta termarista, auringon lämmittäessä ja pihkan tuoksuessa.




Tie on enimmäkseen sula, mutta varjopaikoista löytyy vielä jäätä. Varovasti on ajettava.




Asemalla pyörätiet on nyt hyvässä kunnossa.




Ja päivän piristys loytyy postilaatikosta, harrastuksensa kullakin, en moiti enkä neuvo, siihen minulla ei ole varaa. Mutta, voi jeesus sentään...

Heli kyselee ruuan perään, joten jotain on varmaan tehtävä, olkoon se tänään currykanaa ja riisiä. Kestääköhän tuo maali muuten isältä pojalle, tai tytölle... Kyllä varmaan, sillä tuli ostettua vedenkestävää maalia, eli tinnerillä ohennettavaa. No onkos se nyt niin tarkkaa ja täytyy käydä hakemassa sitten toinen pullo vesi ohenteista, jos tuon poistaminen maalatulta pinnalta käy liian työlääksi.