Reppu selässä ajelen jälleen 9-tien yli kohti Erähertun laavua. Pieni hiekkatie on vielä jäässä, joten sitä on hyvä ajaa pyörällä. Iltapäivällä voi olla jo toisin, kun aurinko ja lämpö pehmittävät tienpinnan märäksi sohjoksi.
Laavun edessä Kaivantojoki ei ole sulanut kovinkaan paljoa, joten hakkaan kirveellä pari lapua pienemmiksi paloiksi risukeittimeen sopiviksi ja kävelen Kuuhankaveden puolelle Kaivantojoen varteen. Tässä joen laskupäässä on enemmän sulaa, joten eiköhän heittelykin onnistu.
Joby GripTight Micro Stand puhelinjalusta, eli pieni kolmijalka puhelimeen on ottanut matkanvarrella jo monesti siipeensä. Itse jalka on metallia, mutta puristin jonka väliin puhelin jää on muovia. Olenkohan kolmesti jos ei neljästikkin tuota jo pikaliimalla liimaillut, mutta aina se vaan tuntuu hajoavan. Viimeksi nyt hajosi tuo yläpää ihan kokonaan ja olenkin siitä lähtien miettinyt millä sen saisi korjattua. Jos nyt hiukan olisi metallityökaluja niin varmaan alumiinista tekisin uuden "tassun". mutta päädyin melkein yhtä hyvään ja ainakin helppoon ratkaisuun, nimittäin pyykkipojan jousesta sai oivan tassun korvaajan.
Ei ehkä hieno, mutta toimii...
Ei muuten ole vielä tullut yhtään, siis kalaa. Minnow spoon on uinut kylmässä Kuuhankavedessä, kohdassa jossa vettä on kymmenestä,- kolmeenkymmeneen senttiin ja kuka tietää, siellähän voi olla syvempääkin, tai kala... Kaikesta huolimatta, on silti mukava päästä heittelemään.
Keitän seuraavaksi kahvit. Kattila täyteen Kaivantojoen, raikasta, kirkasta, no ainakin märkää ja kylmää vettä.
Kahviveden kiehuessa viritän mato-ongen valmiiksi.
Matoja ei nyt ole, joten käytän korviketta.
Ei muuten tullut tälläkään tyylillä mitään, mutta kahvi pullalla oli hyvää, niin ja kiitos leivonnaisista, kotiin toimitettuna.
Nyt vain odoteltava jäiden lähtemistä ja vesien lämpenemistä, tai voihan sitä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti