Uusi reppu Outlander

(19.04.2014) Koko eilisen päivän olen pakkaillut reppua ja miettinyt kuumeisesti, mihin pusikkoon sitä menisi tällä kertaa yöksi. Aamun valjettua, herään kuitenkin mukavasti omasta sängystä, repun odottaessa yhä pakattuna sohvalla. Keitän kahvit ja mietin edellen minne?

Reppu tuntuu todella painavalta, eikä sisällä vielä edes ruokaa ja vettä. Mikähän siinä on, että vaikka kuinka vähillä romppeilla meinaa metsään lähteä pariksi yöksi, niin silti sitä tuntuu tavaraa olevan aina liikaa? Mitä sitä oikeasti tarvitsee? Aivan, kuin vuosi vuodelta kävisi tuo reppu painavammaksi.




Makuupussi, teltta, tai riippumatto sadesuojineen ja remmeineen. Sitten on tietenkin oltava jonkinlainen makuualusta, molemmissakin tapauksissa. Retkikeitin ja onki, siis virveli uistimineen. Ylimääräisen takin, tai paksumman paidan olen myös näin keväisin reppuun tunkenut. Pientä sälää, kuten kahvikuppi sihdillä, kompassi, maastoakku/lamppu ja usb johto puhelimen lataamiseen ja tarvittaessa myös aurinkopaneeli. Muutama ylimääräinen pätkä linjanarua hyttyshupun kanssa, nyrkin kokoinen wc-paperi rulla, jonka sisällä ylimääräinen tulitikkuaski, särkylääkettä, pieni teippi rulla ja pätkä laastaria (EA-pakkaus). Suolaa ja sokeria on myös aina mukana.

Kirves ja saha on kulkenut myös joskus mukana, mutta taitavat olla nykyään enempi talvella käytössä. Puukko on taas kalastajalle itsestäänselvyys ja kulkee taskussa tai vyöllä, vaikka ei sitä kalaa aina tosissaan yritettäisikään. Veden suodatin, sekin on mukan kesäisin, mahdollistaen nopean juomaveden saannin ilman keittämistä.

Siinähän sitä jo olikin rompetta ja valitseepa sitten teltan tai muun majoitteen, niin ne kun lykkää Otso reppuun, niin voitte uskoa, että on kangas pinkeä vaikka teltta ja makuualusta on luonnollisestikin repun ulkopuolella.




Ostin viimekesänä paikallisesta Säästötalosta Isomman Kiinalaisen repun, Outlander 70. Tuli sitä jo tuossa talvella käytettyä ja korjaamaankin on jo kevään aikana päässyt. Olen jossakin yhteydessä maininnut, etten uutta reppua enään hanki. No, sehän on aivan varma asia, ettei koskaan pidä sanoa "ei koskaan".




Reppu kuvassa vielä sivutaskuineen helmikuussa Yö Laavulla.

Hiukan Otsoa isompaan Outlanderiin sopii hyvin talvella tarvittavat ylimääräiset vaatteet ja sopiihan siihen hyvin myös tuo kirves ja sahakin. Sivutaskut oli allekirjoittaneesta jokseenkin, no epä käytännölliset ja ninpä ruksinkin ne tässä kevään aikana pois. Vieläkin on ihan riittävästi tilaa ja taskuja. Yksi tämmöisen isomman repun ongelmista on sen sopivuus pyörän tarakalle, sillä en todellakaan aio pyöräillä ainakaan pitempää matkaa näin iso reppu selässä.

Tuossa sohvalla tuo nyt on, Outlander. Odottaa, milloin täyteen pakattuna lähdetään. Saa odottaakin, sillä tänään heitän Otso reppuun risukeittimen, ongen, pätkän solumuovia, makkarapaketin, sinappia sulatejuustoa ja ruisleipää...

Ompas kevyt reppu ja suuntaan jälleen Eräherttu laavulle.




Kevään ensimmäiset heitot virvelillä. Kymmenkunta heittoa laavun edustalla ja se oli siinä. Pienestä on mieli iloinen.




Saaliiksi sain pantillisia.




Keittelen tietenkin kahvit, syön leipää ja paistan makkaraa.




Kummasti ramasee ja aurinkokin mukavasti lämmittää. Heitän kuvalle joenpenkalle pitkäkseen kaatunut leppä tyynynä.

Kovasti kerkesi porukkaa laavulla sen aikaa, mitä minä tässä hiukan syrjemmässä noin viitisen tuntia aikaani kulutin. Yksikin kehui melkein säikähtäneen, kävellessään aivan viereeni, ennen kuin havahtui allekirjoittaneen toivottaessa hyviä päiviä... Osa kiersi kauempaa, mutta tuskin moni huomasikaan joenpenkalla torkkuvaa kalastajaa.

Mukava on käydä ihan vain kalalla, mutta kyllä vielä, kun saan reppuni taas pakattua ihan liian täyteen. Tai siis sehän on melkein aina pakattuna, niin lähden muutamaksi yöksi jonnekkin, minne ei kukaan varmasti vahingossa eksy, paitsi minä...

Retkikuume paranee retkeilemällä.