Vieläkin maanantai aamu, keitän edelleenkin kahvia ja mietin minkälaiset eväät otan reppuuni. Katson jääkaappiin ja muistan, etten ole käynyt kaupassa.
Meinasin käydä kokeilemassa, ottaisiko hauki onkeen ja ne evääthän on, jos se hauki on syönnillään. Pakastelokerosta ihan sieltä perimmäisestä nurkasta löydän leipäpussin, jonka sisällöstä ei voi olla ihan varma. Sulatan jäistä leipää mikrossa ja totean sen lopulta kuitenkin kelvolliseksi.
Viimein saan repun selkääni, kävelen Tervalammen rantaan, jossa viritän pressun puiden väliin ja riippumaton sen alle. on luvattu sadetta, mutta ainakin vielä ajoittain paistaa aurinko.
Sytytelen risukeittimen ja laitan kahviveden tulille. Onki on valmiina ja siiman päässä on "vempula" eli Minnow Spoon.
Hetteikko kestää paikoiten kävellä, ja jos jalassani olisi kumisaappaat, pääsisin ihan reunalle. Nostan housunlahkeet kengän päältä varren yläpuolelle ja uskaltaudun näinkin riittävän lähelle, saaden hyvän heittopaikan. Nahkainen kenkä on hyvin rasvattu, eikä näin ollen sukka kastu, siis jos ei hörppää vettä varren yli.
Parin heiton jälkeen kuulen heinikossa mulahduksen ja veden pinnalla näkyy selvästi kohta, joka olisi melkein uistimen lentomatkan päässä. Heitänkin melkein samaan kohtaan jossa todennäköisesti hauki on juuri saalistaan tavoitellut.
Siinä on näköjään kovasti oksaa tuossa veden alla ja saankin pelkkää koivua. Toisen heiton heitän hiukan keskemmälle, jotten osuisi jälleen risuihin.
Jarrua pärähtää, kiinni on, siis hauki ei koivu. Siiman kiristyessä ja jarrun yhä naristessa huomaan jarrun olevan lähes auki. Käännän pari naksu jarrua lisää ja kalan eteneminen loppuu kuin seinään. Kokeilen vielä kädellä jarrun kireyttä ja totean ettei siiman toisessa päässä uiva hauki voi olla kovin iso.
Kelaan saaliini heton reunalle ja eipä ole toden totta kovin iso, vaan nythän sitä olisi evästä, joten päätän syödä tämän hauen.
Olipas mukavaa pitkästä aikaa, vaikka ei tätä kovin isoksi saaliiksi voi kehua, paitsi jos joku kysyy, niin sitten oli kyllä näiden vesien suurin kutuhauki.
Teen hauesta fileet ja säilön ne muovikassissa rannan hetteikkoon kylmään veteen. Juon kupillisen kahvia ja mietin miten valmistan haukea. Harmi kun en sen vertaa luottanut kalastajan taitoihini, että olisin lähtiessäni hoksannut voita ottaa jääkaapista.
Kokeillaampas miten paistuu tuossa kattilan pohjassa ilman voita. Leikkaan toisesta fileestä kattilaan sopivan palan ja jätän kattilan pienelle tulelle. Kohta käännän kalan ja ainakin tuoksu on todella hyvä. Ripautan suolaa ja lorautampa lopuksi vielä pienen tilkan vettä kattilan pohjalle, kun näyttää kala ottavan kiinni tuohon kattilaan.
Juon nyt jo haaleaa kahvia ja syön paistamaani haukea, siis kylläpäs on taas aikaa kun on tuoretta kalaa tullut ulkona syötyä ja aina se maistuu yhtä hyvältä. Taidan kokeilla, minkä makuista tulee jos keitän tuon lopun kalan pienssä määrässä vettä suolan kera. Harmi kun ei ole peruja mukana, olisin saanut perinteisen haukikeiton.
Hyvää oli hauki paistettuna ja keitettynäkin. Nälkä, on yleensä paras mauste ja kyllähän se kalalle käy myös suola oikein hyvin.
Kala syöty, makoilen riippumatossa. Lehtien alla rapisee, kaksi sisiliskoa ilmestyy aurinkoon lämmittelemään. Kovin ripeitä ei ole liskojen liikkeet, olisikohan vielä hiukan liian kylmä. Toinen on menettänyt häntänsä, eikä välitä vaikka änkeänkin lähelle ottamaan kuvaa. Miltäköhän lisko maistuisi keitettynä, tai paistettuna?
Rannassa mulahti taas, joten liskon keittämine saa nyt tällä kertaa jäädä. Neljäs heitto ja jarru valittaa hauen iskiessä uistimeen, nyt onkin hiukan isompi ja kiristän jarrua taas muutaman naksauksen. Hauki vetää vielä, mutta en viitsi jarrua enempää kiristää vavan jo taipuessa huolestuttavasti. Hauki hellittä ja silloin on aika kaivaa kamera esiin. Otankin videokuvaa tällä kertaa ja laitan kameran tuonne rantaheinikolle, niin saan hienon väsytysvideon.
Ei, ei onnistu aina nämä toisella kädellä kuvatut jutut... Kun saan kameran viimein paikoilleen, pitäen samalla onkea toisessa kädessä, niin eihän se pysynyt kamera pystyssä, enkä loppujen lopuksi saanut edes sitä kalaakaan. Mutta mukavaa touhua kuitenkin, aina ei saa kalaa ja joskus sitten harvoin sitä pääsee oikein syömäänkin. Eipä ole ensimmäinen kerta, kun kameraa hapuillessa ja kuvia ottaessa olen saaliini karkuun päästänyt. Mihinkäs ne liskot meni?
Harmissani kuitenkin menettetystä saaliista, asettelen makuualustaa ja makuupussia riippumattoon. Taivas on tummunut ja vesisade on alkamassa, on selvästi päikkäreiden aika.
Päivä oli todella mukava, aamusta paistoi aurinko ja iltapäivästä satoi vettäkin. Ilma oli raikas sateen jäljiltä, muttei kuitenkaan liian kylmä, ainakaan makuupussissa. Join useammankin kupin kahvia, söin kalaa ja ruisleipää. Makoilin riippumatossa ja kuuntelin sateen ropinaa...
Kotiin kävelin siinä seitsemän aikoihin ja puhelin on edelleenkin kiinni, siis oikein onnistunut maanantai päivä. Huomiseksi on luvattu epävakaista, pilvistä, jopa mahdollisia kuurosateita, siis taas hieno päivä tiedossa. Jospa sitä kalalle?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti