Kaivantojoelle, erähertun laavulle oli tarkoitus pyöräillä. Vaan päätinkin kokeilla kuinka kulkisi pyörä kelkkauraa pitkin ja otin uuden suunnan kohti Ruumissaarta, jonne oli vain parin kilometrin matka.
Pyörä kulki kohtalaisesti kelkkauralla ja ainakaan enään ei ollut kylmä. Välillä piti taluttaa sillä kapea rengas upposi paikkapaikoin syvälle lumeen, eikä allekirjoittanut ole siinä kunnossa, että jaksaisi ruveta väkisin polkemaan. Lopulta hylkäsin pyörän läheisen niemen kärkeen, jatkaakseni kävellen loppumatkan.
Laavulla keittelin kahvit ja paistoin A-luokan makkaraa pitkästä aikaa. Aamun kylmyydestä ei ollut tietoakaan auringon paistaessa suoraan laavulle pilvettömältä taivaalta, vain muutaman puun varjostaessa. Olisin halunnut istua pitempäänkin, mutta Heli pääsee koulusta kahdeltatoista, joten.
Poispäin tullessa otin tarakalle muutaman pajunoksan siitä samaisesta niemen kärjestä johon olin pyöränikin jättänyt. Ajoin pieniä pätkiä kelkkauralla sikäli, kun sitä jukertamista voi ajamiseksi sanoa. Toisaalta, nyt ei nenä, posket ja korva tuntuneet ollenkaan kylmiltä.
Kurvaan jälleen Siwan parkkiin ja haen ruokaostoksia, kuten myös muutaman karkkipussin virpojia varten. Jokohan Heli on ehtinyt kotiin?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti