(17.3.2013) Taas on komea keli auringon paistaessa pilvettömältä taivaalta. Aamun tavalliset jahkailut, miettimiset mihin lähtisi, vai lähtisikö ollenkaan ja suksilla olin vasta kymmenen aikoihin.
Hiihdin pitkästä aikaa koneellisella ladulla, vaikka ensin katselin vaihtoehtoista reittiä umpihangessa. Varovasti taas mennään, eikä allekirjoittaneella ole mihinkään kiire. Pajunkissat aukeilevat pellonreunassa ja ompa etelärinteillä puuiden juurelta lumikin jo sulanut paikkapaikoin.
Ruuhkaa tuntuu olevan näin päivällä valmiilla ladulla ja hetkittäin mietinkin vaihtoehtoista reittiä, kun jokainen vastaantuleva toivottelee huomenia, tervehdyksiä, tai haluten vain kysellä reppuni sisällöstä. No mitäs mulla repussa, eväät tietenkin. Meinaan että, en ole täällä urheilemassa vaan...
Jälleen kerran ollessani ladun tukkona, siirryn sivuun ja mietin. Tikka hakkaa puuta, onkohan sillä kiire ruuan etsinnässä? Laitan hanskat taskuun ja hiihdän paljain käsin ja heti on jotenkin sporttisempaa. On todella lämmin. No evästauolla on sitten puolestaan kylmä.
Kuusikossa siinä yhdentoista aikoihin. Samaisessa kohtaa, jossa aiemminkin olen kahvini keittänyt. Nostan sukseni puuta vasten ja huokaisen laskiessani reppuni hangelle, tuliko sittenkin urheiltua? Aurinko kurkistelee kuusikon läpi, muttei suoranaisesti paista leiriini. Pitäisiköhän siirtyä aurinkoisemmalle paikalle? Mutta päätänkin ilman vaihtoehtojen miettimistä istua aloilleni.
Kaatunut kuusi tarjoaa jälleen energiaa risukeittimelle, ja jonka päälle Esbit 985 kattila sopii hienosti. Sulatan vettä lumesta nuudeleita varten. Siivilöin veden kattilan kannen kautta takaisin kattilaan, sillä kuusikossa lumi on kovin roskaista. Veden kiehuttua juon samalla kupilisen kahvia, kun vettä näytti olevan reilusti.
Vajaa pari tuntia tuli istuttua nuudeleita keittäessä ja syödessä, meinasi jo tulla kylmä. Mutta oikein oli hyvää, johtuiko sitten sitruunasta (jäi rahkapiirakasta) , vai miedoista vihreistä pepperonista. Ei kyllä sen maun antoi osaksi kuusen neulaset joita lumen mukana kattilaan joutui ja jotka siellä kiehuivat hetken aikaa ennen siivilöintiä. Vai olisiko sittenkin ollut nälkä, se kun taitaa olla paras mauste makua antamaan...
Takaisin hiihtäessä tuli oikein hiki, johtuuko se sitten heikosta yleiskunnosta? Ei, kun on vaan ollut liian kova vauhti...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti