Edellisestä kerrasta suksilla ei ole niin mukavia muistoja, mutta silti on kova hinku päästä lumelle. Heittelen reppuun keittimen, jonka sisällä on toivottavasti myös kahvit... Per... on se katottava, että on varmasti mukana. Mikään ei harmita enempää, kuin että on tulet valmiina, makkarat paistettu, mutta ei kahvia. Paitsi että, jos ei ole edes niitä tikkuja millä tulia sytyttää.
Sukset olalla, lompsin tien yli, enkä ainakaan vielä ole kaatunut. Hanki kantaa suksea hyvin, ehkä liiankin hyvin. Varovasti etenen jäisellä hangella, jossa suksi helposti liukuu myös sivuttain. Ihan kuin pelkäisin kaatuvani ja siksi hiihdän todella varovasti.
Tervalammella tuuli tarttuu lumeen pyörittäen sen pienen pyörremyrskyn lailla ilmaan ja kasvoilleni. Nostan hupun päähäni eikä ajoittain tuiskuava lumi enään haittaa. Vanha telkänpönttö, on nähnyt parhaat päivänsä. Korjataankohan nuita koskaan. Rannalla muutama pajunkissa on jo työntynyt esiin, ompas aikaisessa.
Nostan sukset kuusta vasten ja potkin männyn juurelta lumet pois. Kokeilen aurinkopaneelia vaikka aurinko ei paistakkaan. Latauksen merkkivalo sytyy, mutta luulempa että on liian kylmä. Taitaa akut ennemminkin purkaantua.
Kahvivesi kiehuu ja laitan makkaran tulille. Kova tuuli käy järveltä päin ja laitankin kattilan pidikkeen risukeittimeen väärinpäin, jotta kattila olisi mahdollisimman alhaalla, lähellä liekkiä. Poltan tällä kertaa viinaa ja on se vaan hyv... Kätevä.
Makkaran päälle kötöstelen kattilan kannen kierrättämään lämmintä ja pitämään tuulta loitolla. Vaikka eihän tämmöinen B-luokan jauhomakkara lämpene kunnolla edes mikrossa, toisin kuin rasvaisemmat A-luokan makkarat. Ihan hyvää silti ja vaikka paloikin toinen puoli, mustalle karrelle, niin aina on takuuvarmasti kylmää sisältä... Sinappia päälle ja eihän se kauaa ole tuo kuumakaan puoli lämpöinen. Tästä kun rikastun, niin ostan oikeat grilli makkarat lihalla.
Jotenkin on kumma, että kahvi pysyy kuitenkin lämpöisenä ja ensimmäisellä hörpyllä meinaa kitalaki palaa. Tuuli humisee puissa ja viima puree kasvoja. Kevät ei tunnu olevan tänään kovinkaan lähellä, vaikka monena päivänä on jo vesi katolta tippunut.
Keitän toisen kupillisen kahvia, makkaraa en enään paista ja leipäpalakin saa jäädä reppuun. Pakkailen kamoja pikkuhiljaa ja kaadan sukset hangelle. Paluumatkalla en vahingossakaan eksy koneelliselle ladulle vaan hiihdän sen vieressä.
Hyvin kesti olkapää pientä jomotusta lukuunottamatta, että kyllä se siitä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti