Mobiili

Bloggerin android ohjelma kokeilussa.

Tekstin tuottaminen ei ole edelleenkään kovin kätevää puhelimella (S5690), joten kyllä tietokoneella tulen jatkossakin nämä jutut kirjoittamaan. Mitenkäs kuvien lisääminen? Tähän alas kuva...

Kuvat tulee näköjään tekstin perään, eikä niitä voi sijoitella miten haluaisi.

Rivivaihdon saa, mutta ei kahta peräkkäin.

Kuvan kokoa ei voinut vaihtaa.

Ja niinpä tämänkin tekstin kävin tietokoneella "oikaisemassa" . Joten ei ole Bloggerin mobiiliohjelma allekirjoittanutta varten edelleenkään, saas nähdä jos tulevaisuudessa saavat ohjelman toimimaan.

Tilasin puhelimeen "teho, akun". Kovin isot ei ole odotukset. Alkuperäinen on 1500 mAh ja uusi on 2450 mAh. Kiinalainen akku... Ei kyllä herätä luottamusta, vaikka eikös nämä alkuperäisetkin ole siellä samassa tehtaassa tehty.

Ompahan ainakin varalla toinen akku, vaikka nyt jo alkaa aurinkopaneelikin toimia. GoalZero tuleekin tarjoamaan reissuilla varmasti riittävästi älypuhelimen kaipaamaa virtaa, mutta eihän yhdestä vara-akusta ole haittaa.

Nyt seuraan onko tehoakun luvatut amppeerit todellisia, edes alkuperäisen veroiset, vai ihan tuulesta temmattuja...




Edit: Ei kyllä ollut luvattuja lukemia akulla, vaan samaa luokkaa oli kuin alkuperäiselläkin. Menihän tuo varalla vaihtoakkuna repussa, tai taskussa...

:)

Ruumissaaren laavu

(22.3.2013) Nenä, posket ja korvat jäätyy, ajellessani aamulla pyörällä. Näin aamusta on vielä kylmä, joten vauhtia ei voi olla liikaa. Helin saattelin koulutielle ja itse kurvasin Siwaan hakemaan makkaraa, mahdollisesti lämmittelemäänkin.




Kaivantojoelle, erähertun laavulle oli tarkoitus pyöräillä. Vaan päätinkin kokeilla kuinka kulkisi pyörä kelkkauraa pitkin ja otin uuden suunnan kohti Ruumissaarta, jonne oli vain parin kilometrin matka.




Pyörä kulki kohtalaisesti kelkkauralla ja ainakaan enään ei ollut kylmä. Välillä piti taluttaa sillä kapea rengas upposi paikkapaikoin syvälle lumeen, eikä allekirjoittanut ole siinä kunnossa, että jaksaisi ruveta väkisin polkemaan. Lopulta hylkäsin pyörän läheisen niemen kärkeen, jatkaakseni kävellen loppumatkan.






Laavulla keittelin kahvit ja paistoin A-luokan makkaraa pitkästä aikaa. Aamun kylmyydestä ei ollut tietoakaan auringon paistaessa suoraan laavulle pilvettömältä taivaalta, vain muutaman puun varjostaessa. Olisin halunnut istua pitempäänkin, mutta Heli pääsee koulusta kahdeltatoista, joten.




Poispäin tullessa otin tarakalle muutaman pajunoksan siitä samaisesta niemen kärjestä johon olin pyöränikin jättänyt. Ajoin pieniä pätkiä kelkkauralla sikäli, kun sitä jukertamista voi ajamiseksi sanoa. Toisaalta, nyt ei nenä, posket ja korva tuntuneet ollenkaan kylmiltä.

Kurvaan jälleen Siwan parkkiin ja haen ruokaostoksia, kuten myös muutaman karkkipussin virpojia varten. Jokohan Heli on ehtinyt kotiin?

Nuudelit risukeittimellä

(17.3.2013) Taas on komea keli auringon paistaessa pilvettömältä taivaalta. Aamun tavalliset jahkailut, miettimiset mihin lähtisi, vai lähtisikö ollenkaan ja suksilla olin vasta kymmenen aikoihin.

Hiihdin pitkästä aikaa koneellisella ladulla, vaikka ensin katselin vaihtoehtoista reittiä umpihangessa. Varovasti taas mennään, eikä allekirjoittaneella ole mihinkään kiire. Pajunkissat aukeilevat pellonreunassa ja ompa etelärinteillä puuiden juurelta lumikin jo sulanut paikkapaikoin.

Ruuhkaa tuntuu olevan näin päivällä valmiilla ladulla ja hetkittäin mietinkin vaihtoehtoista reittiä, kun jokainen vastaantuleva toivottelee huomenia, tervehdyksiä, tai haluten vain kysellä reppuni sisällöstä. No mitäs mulla repussa, eväät tietenkin. Meinaan että, en ole täällä urheilemassa vaan...

Jälleen kerran ollessani ladun tukkona, siirryn sivuun ja mietin. Tikka hakkaa puuta, onkohan sillä kiire ruuan etsinnässä? Laitan hanskat taskuun ja hiihdän paljain käsin ja heti on jotenkin sporttisempaa. On todella lämmin. No evästauolla on sitten puolestaan kylmä.

Kuusikossa siinä yhdentoista aikoihin. Samaisessa kohtaa, jossa aiemminkin olen kahvini keittänyt. Nostan sukseni puuta vasten ja huokaisen laskiessani reppuni hangelle, tuliko sittenkin urheiltua? Aurinko kurkistelee kuusikon läpi, muttei suoranaisesti paista leiriini. Pitäisiköhän siirtyä aurinkoisemmalle paikalle? Mutta päätänkin ilman vaihtoehtojen miettimistä istua aloilleni.




Kaatunut kuusi tarjoaa jälleen energiaa risukeittimelle, ja jonka päälle Esbit 985 kattila sopii hienosti. Sulatan vettä lumesta nuudeleita varten. Siivilöin veden kattilan kannen kautta takaisin kattilaan, sillä kuusikossa lumi on kovin roskaista. Veden kiehuttua juon samalla kupilisen kahvia, kun vettä näytti olevan reilusti.

Vajaa pari tuntia tuli istuttua nuudeleita keittäessä ja syödessä, meinasi jo tulla kylmä. Mutta oikein oli hyvää, johtuiko sitten sitruunasta (jäi rahkapiirakasta) , vai miedoista vihreistä pepperonista. Ei kyllä sen maun antoi osaksi kuusen neulaset joita lumen mukana kattilaan joutui ja jotka siellä kiehuivat hetken aikaa ennen siivilöintiä. Vai olisiko sittenkin ollut nälkä, se kun taitaa olla paras mauste makua antamaan...

Takaisin hiihtäessä tuli oikein hiki, johtuuko se sitten heikosta yleiskunnosta? Ei, kun on vaan ollut liian kova vauhti...

B-luokan makkaraa

(15.3.2013) Aurinko lämmittää jälleen mukavasti ja aamun pakkanen on hellittänyt. Pitäisiköhän ottaa jo teltta esille? Syön nuudeleita, jotka on tuotu tänne niinkin kaukaa, kuin Aasiasta. Näistä ei Heli tykkää, mutta allekirjoittaneelle ne maistuvat jo pelkästään edullisen hinnan takia. Miten kukaan voi olla tykkäämättä nuudeleista, soijarouheella, puolukkasurvoksella (sokeriton vuodelta 1999) ja tabascolla höystettynä...




Makkaran paistoon alkaa tehdä mieli. Lämmitänkö mikrossa, paistaisiko takapihalla alkoholilla, vai lähtisikö hiihtäen Tervalammen rantaan risukeitin repussa?

Päädyn seisomaan suksilla järven jäälle toivoen samalla, ettei latuni houkuttele perääni uteliaita. Koneellisella ladulla on ruuhkaa näin kauniina talvipäivänä. Katkennut männyn oksa roikkuu koivussa, kuin odottaen ihmehiihtäjän saapumista. Nappaan oksan käteeni, jospa tällä kahvit ja makkaran paistaisi.

Istun männyn juurelle, raapaisen tulitikun jolla tervaslastu sytyy iloisesti. Nostan kattilan tulille.




Kahvivesi kiehuu, nostan kattilan tulilta ja etsin makkaratikkua edelliseltä kerralta. Risukeitin savuttaa hetken ennen lisäämieni puiden syttymistä kunnolla. Miten hyvä tuoksu tuleekaan makkarasta ja palavasta puusta. Paistan jälleen B-luokan x-tra uunilenkkiä, vaikka sitä monesti kritisoinkin. Olen kaikkiruokainen, tai ainakin yritän olla. Siankylki, se vasta hyvää on ja voittaa A-luokan makkarankin, siis minun mielestä, Heli ei oikein pidä...

Tursutan sinappia tuubista makkaran päälle ja syön hyvällä ruokahalulla. On se hyvää, olkoonkin sitten vain uunilenkkiä. Vilkaisen selkäni taakse, joko makkaran tuoksu on saanut uteliaat liikkeelle? Ei näy eikä kuulu, tungen lopun makkaran kokonaan suuhuni, kuin varmistaakseni ettei jaettavaa enään ole.

Hiihtäminen alkaa taas sujua, mutta pilkille taidan mennä vasta ensi vuonna, ei kärsi kairaa pyörittää. Jälleen on mennyt muutama tunti mukavasti kahvin keitossa. Allekirjoittanut ei parempaa tekemistä keksi, paitsi leipominen ja muu tekeminen Helin kanssa.

Pitkä ei ollut hiihtolenkki, ehkä siksi siitä nautinkin ja omapa on "latu", vieläpä omassa rauhassa. Jos olkapää kestää, mikä kyllä nyt tuntui hyvältä, niin seuraava hiihtolenkki on hiukan pidempi, ehkä. Ei varmaan...

Jauhopeukalot

(9.3.2013) Yhteishyvän mukana tuleva ruokalehti, tai lehtinen, antoi kimmokkeen leipomiseen. Edellisenä päivänä oli tehty pitsaa ja tänään olisi vuorossa rahkapiirakka. Aineita olin hakenut pariinkin otteeseen kaupasta.

Ensimmäinen kauppareissu, jauhelihaa, sipulia, tomaattimurskaa, juustoa, homejuustoa, meetvurstia, tonnikalaa, ananasta, pepperonia, kuivahiivaa, vehnäjauhoja, kananmunia, kardemummaa, kahvikerma, vanilliinisokeri, maitorahka, sitruuna, aprikoosimarmelaadi, kuohukerma.

Toisella kerralla kävelin kaupalta Helin kanssa, joten ihan samanlaista kuormaan, kuin polkupyörällä saa kuljetettua, ei viitsi käsissään kantaa. Mukaan lähti Helin valitsema Polar juusto, banaania, soijarouhetta, tarjous nuudeleita isille ja parempia Helille, pinaattilettuja, hernemaissipaprikaa, leipää ja tietenkin parit pussit karkkia.

Kermaa tuli ostettua kaksi purkkia, kun rahkapiirakka ohjeessa ei lukenut, että minkälaista kermaa? Ei ole allekirjoittanut ohjeita yleensä noudattanut, joten ei kai sillä niin väliä mitä kermaa käyttää.




Heli lupasi tehdä pullataikinan, minun sotkiessa rahkaa.




Viimein pullataikina oli paineltu, paikkapaikoin tasaisestikkin leivinpaperin päälle pellille. Rahka löräytettiin päälle, Helin kaapiessa loput parempiin suihin. Leipominen on mukavaa, mutta jälkien siivoominen ei yleensä saa samanlaista kannatusta. Jauhoja on kaikkialla, keittiö on kuin myrskyn jäljiltä.

No eipä siinä auta, piirakka on nyt uunissa ja on otettava imuri käteen, että saa enimmät jauhot ja pullataikinan palaset lattialta ja matolta. Tiskit on myös tiskattava. Onneksi muistan ottaa piirakan uunista, sillä pelkästään näiden jauhopeukaloiden sotkujen siivoamiseen meni tunti, eikä piirakka sitä aikaa olisi uunissa kestänyt.




Rahkapiirakka oli oikein hyvää, mutta luulempa, että jatkossa paistetaan vain pullia...

Niin ja sähellys keittiössä on myös videolla...

Hiihdetään varovasti

Aamusta seitsemän aikoihin keittelin kahvit ja normaaliin tapaan selailen netin uutisia. Katse harhailee jatkuvasti ikkunaan, mitä jos. Hiihtämään.

Edellisestä kerrasta suksilla ei ole niin mukavia muistoja, mutta silti on kova hinku päästä lumelle. Heittelen reppuun keittimen, jonka sisällä on toivottavasti myös kahvit... Per... on se katottava, että on varmasti mukana. Mikään ei harmita enempää, kuin että on tulet valmiina, makkarat paistettu, mutta ei kahvia. Paitsi että, jos ei ole edes niitä tikkuja millä tulia sytyttää.

Sukset olalla, lompsin tien yli, enkä ainakaan vielä ole kaatunut. Hanki kantaa suksea hyvin, ehkä liiankin hyvin. Varovasti etenen jäisellä hangella, jossa suksi helposti liukuu myös sivuttain. Ihan kuin pelkäisin kaatuvani ja siksi hiihdän todella varovasti.




Tervalammella tuuli tarttuu lumeen pyörittäen sen pienen pyörremyrskyn lailla ilmaan ja kasvoilleni. Nostan hupun päähäni eikä ajoittain tuiskuava lumi enään haittaa. Vanha telkänpönttö, on nähnyt parhaat päivänsä. Korjataankohan nuita koskaan. Rannalla muutama pajunkissa on jo työntynyt esiin, ompas aikaisessa.




Nostan sukset kuusta vasten ja potkin männyn juurelta lumet pois. Kokeilen aurinkopaneelia vaikka aurinko ei paistakkaan. Latauksen merkkivalo sytyy, mutta luulempa että on liian kylmä. Taitaa akut ennemminkin purkaantua.




Kahvivesi kiehuu ja laitan makkaran tulille. Kova tuuli käy järveltä päin ja laitankin kattilan pidikkeen risukeittimeen väärinpäin, jotta kattila olisi mahdollisimman alhaalla, lähellä liekkiä. Poltan tällä kertaa viinaa ja on se vaan hyv... Kätevä.




Makkaran päälle kötöstelen kattilan kannen kierrättämään lämmintä ja pitämään tuulta loitolla. Vaikka eihän tämmöinen B-luokan jauhomakkara lämpene kunnolla edes mikrossa, toisin kuin rasvaisemmat A-luokan makkarat. Ihan hyvää silti ja vaikka paloikin toinen puoli, mustalle karrelle, niin aina on takuuvarmasti kylmää sisältä... Sinappia päälle ja eihän se kauaa ole tuo kuumakaan puoli lämpöinen. Tästä kun rikastun, niin ostan oikeat grilli makkarat lihalla.

Jotenkin on kumma, että kahvi pysyy kuitenkin lämpöisenä ja ensimmäisellä hörpyllä meinaa kitalaki palaa. Tuuli humisee puissa ja viima puree kasvoja. Kevät ei tunnu olevan tänään kovinkaan lähellä, vaikka monena päivänä on jo vesi katolta tippunut.

Keitän toisen kupillisen kahvia, makkaraa en enään paista ja leipäpalakin saa jäädä reppuun. Pakkailen kamoja pikkuhiljaa ja kaadan sukset hangelle. Paluumatkalla en vahingossakaan eksy koneelliselle ladulle vaan hiihdän sen vieressä.

Hyvin kesti olkapää pientä jomotusta lukuunottamatta, että kyllä se siitä...