The Cleaners - Siivoojat

Vaikka olisi kuinka mukavaa vain pelata ja istua tietokoneella, jota kyllä tulee harrastettua ihan riittävästi, on josku tartuttava imuriin.

Voisi samalla mopilla tuosta ja tuostakin pyyhkäistä. Niin, lattian peseminen tarkoittaa ihan jotain muuta, kuin että mopilla hiukan pyyhkäistään. Jos oikein meinaa lattiat pestä, se on mentävä nöyränä polvilleen juuriharjan kanssa, sillä kaikki muu, moppaaminen mukaanluettuna on pölyjen pyyhkimistä.

Lattiat pestään kerran vuodessa ja tänään vain pyyhitään pölyjä. Vielä kun laiskottaa näin sopivasti, niin matotkin saa olla lattialla :). Imurointi ja moppaus mattojen ympäriltä saa tänään riittää. Kerta viikkoon imuroidaan tai useammin, jos nuoriso innostuu enempi ramppaamaan.

Tämään siis vain isoimmat koirat imuriin ja nopea pyyhkäisy mopilla. Heli niin tykkää, kun siivotaan... No, kohta pääsee taas koneelle.

Ps. Suosittelen kuulokkeita oheisen viedeon kanssa... Kuten kaikkien muidenkin videoiden.



Nyt kun on siivottu, lähtisiköhän sitä mäen laskuun?

Otsalamppu

Valoa kansalle, joka pimeydessä kulkee. Näin syksyn ja talven pimeinä aikoina, tulee valon tarve hyvin esille. Aurinkoinen päivä, kuten tänään on ollut, saa aikaan mielihyvän tunteen ja vielä, jos siitä pääsee nauttimaan ulos, niin mikäs sen parempaa.








Vaan on se päivä lyhyt ja lyhenee vielä, joten mitenkäs sitten, kun haluaisi päivää jatkaa hiukan keinovalolla. Aamusta ja illasta on niin pimeää, ettei ilman valoa näe mitään tehdä. Ajelen pyörällä joskus pimeässäkin ja silloin on hyvä olla jonkinlaiset valot ja pyörässä onkin ledilamppu jolla näkee kyllä ihan hyvin. Onhan siinä muuten myös se pullodynamo, mutta siitä on monesti enemmän haittaa kuin hyötyä, varsinkin talvella, eikä sen valotehokaan kovin kummoinen ole.

Otsalamppu on ollut monesti hankintalistalla, vaan yhtä monta kertaa se on ostamatta jäänyt. Lamppu antaisi molemmat kädet vapaaksi ja valo näyttäisi aina katsomaasi suuntaan. Pyöräillessä siitä voisi olla myös hyötyä, kuten varmasti monessa muussakin.

Fenix HL21 Premium R2 on ollut valintani jo parin vuoden ajan, siis sillä hankintalistalla, en siis ole kyseistä kapistusta koskaan omistanut. Yhden AA pariston voimalla, kevyt, hyvin taskuun sopiva, yksinkertainen vähän liikkuvia osia, eikä hirveän kallis. Alle neljäkymppiä toimituskuluineen, olisi Fenix verkkokaupasta tilattuna.

Edellisellä viikolla Jyväskylän reissulla sattui IKH:n myymälästä mukaan CRX-otsalamppu, johon ylläolevat ominaisuudet sopivat. Speksit on samat, vain hinta on edullisempi, noin 26 euroa. Ja kiitos sponsorille Paapaikalta.




Valotehoa on luvattu 100-20 lumenia, paloaikaa tunnista reiluun viiteen, ja iskunkestävä pudotessa yhdestä metristä, kuten myös vedenpitävä metrin syvyyteen. Lamppu on alumiinia, joka kiinnittyy kumisella pannalla hihnaan. Hyvin yksinkertainen rakenne siis, ei johtoja ja kääntömekanismi toimii kumisen pannan ympärillä, josta lampun saa myös irti. Varsinaiset käyttökokemukset tulee ajan mittaan, mutta tuskin kalpenee tuon ensin ajattelemani Fenixin rinnalla.

Spark ST6-500CW, osui silmään keskustelupalstoja selatessani. Nyt ostamani lamppu on rakenteeltaan melko samanoloinen, mutta muuta yhteistä ei sitten olekkaan. Tuossa olisi valovoimaa jo ihan reilusti, 500 lumenia. Paljon enemmän, kuin esimerkiksi Fenixissä, vaan kyllä on hintaakin. Luulempa että jos,... kun tämän CRX-lampun joskus hukkaan kuitenkin, niin ei harmita niin paljoa, kuin että hukkaisin vaikka sadan euron lampun. No, rahalla saa ja pyörällä pääsee...




Tänään oli komea aurinkoinen päivä pyöräillä. Saas nähdä, innostuuko sitä tänä iltana pyöräilemään otsalampun kanssa.

Leivotaan

(15.11.2013) Leivoin taas karjalanpiirakoita, noin 30 kappaletta. Kaulinta ei tässä huusollissa ole, joten se on korvattava muovi-, tai tässä tapauksessa toimivammaksi osoittautuneella lasipullolla.

Vein maistiaisia muutamaan taloon ja vaikka lämpöisinä paperiin ja pussiin kärin, taisivat keretä jäähtymään pyöräntarakalla. Voihan ne mikrossa lämmittää, jos on nimittäin sähköä viimeaikaisten myrskyjen jäljiltä. Itsellä meni kyllä loput piirakat parissa päivässä kylmiltäänkin ja hyvä niin, sillä näissä ei ole säilöntäaineita.




Oli jälleen sähköt poikki muutaman tunnin, ja jo se saa jälkikasvun voivottelemaan tekemisen puutetta. Kyllähän sitä tekemistä on, vaan tarviiko sitä aina olla menossa ja tulossa. Ruokaa kyllä voisi kohta lämmittää, vaan mitenkäs lämmität, kun ei sähköhella, mikro, eikä mikään muukaan sähkölaite toimi...




Ei ole ainakaan allekirjoittaneelle moinen ongelma kovinkaan ylitsepääsemätön. Retkikeitin käyttöön ja alkoholia palamaan, kohta on jauheliha-makarooni lämmintä ja sitten keitetään vielä kahvit. Jos olisi vielä leivinuuni, niin ei nuo sähkökatkot vaikuttaisi edes leipomiseen.

Tässä alhaalla vielä se video piirakan leipomisesta, tosin sähköuunissa paistettuna.

Saalista

(8.11.2013) Tuohon polkupyörän ketjuun voisi laittaa vähän rasvaa, mutta ei nyt. Pumppaan takarenkaaseen lisää ilmaa ja hukkaan samalla melkein venttiilin päälle tulevan tulpan. Tänäänkin olen menossa kalalle, kuten jo monena päivänä aikaisemminkin. Ei ole nuo kalasaaliit vaan oikein kehuttavia, vaikka sitä joskus saaliin toivossa järvelle lähteekin.

Sitähän sanotaan, että ei se saalis ole aina pääasia. No ei aina, mutta kyllä tänään maistuisi hyvälle vaikka haukipullat, jos vain sattuisi saamaan jonkinlaista saalista. Repussa eväät ja risukeitin kahvikeittoa varten. Pakkasimpa vielä sadelahkeetkin mukaan ja takiksi valitsin kevyttä vesisadettakin kestävän tuulitakin. Sadeviitta ja makuualusta oli vielä sullottava reppuun, jolloin saisin viitasta tarvittaessa sadekatoksen ja alustalla olisi mukavampi istua.

Kurvaan ensin tietenkin 9-tien viereen ketjut kitisten öljyn puutetta, tai niin oli ainakin aikomus. Levikkeellä ollut auto, aiheutti muutoksia reittivalintaan ja kurvaankin penkalta alas uimarannan suuntaan. Mikähän siinä on, että kun sitä nykyään viihtyy aina vain enemmän ja enemmän itsekseen. Nytkin, tuo yksi ainoa autoilija pysähtymällä juuri tuohon, sai allekirjoittaneen muuttamaan suunnitelmia.

Uimarannalla on hiljaista, työnnän pyörän roskapöntön viereen ja huomaan roskiksessa törröttävän metalli putken, jossa kuminen kahva päässä. Sitä on tullut jo jonkin aikaa ihan huomaamattakin kurkisteltua roskiksiin... Siis että mitä? Niin jos sattuisi löytymään jotain, yleensä palautuspulloja.

Vilkuilen ympärilleni, ja vasta sitten alan roskista tarkemmin penkomaan. Putki paljastuu haaviksi, siis kalahaavi. No johan nyt, onko siis joku päättänyt lopettaa harrastuksen, vai mikä vika tässä on. Patriot teleskooppihaavi jota Motonet myyt alle kahdeksaan euroon, siis laatu tuote epäilemättä. En ala sen tarkempaa analyysiä tekemään, vaan köytän haavin pyörän tavaratelineelle yhden palautustölkin kanssa.




Kävelen kivilaiturille ja kaivan ongen repusta. Ennen kuin heitän yhtään heittoa huomaan maassa hylätyn purukaluston. Ompas siinä isot tekarit, että onkohan roskiksesta löytämälläni haavilla ja tuolla hauen leukaluulla jotain yhteistä. Haavin verkko oli nimittäin revennyt ja sitä oli yritetty paikkailla solmimalla. Että oliko siis iskenyt isompi kala ja sitä sitten haaviin uitettaessa olisi...

Nyt onki valmiiksi ja vempula, eli winnow spoon järveen. Pitäisiköhän ottaa tuota rispaantunutta kuitusiima pois jokunen metri, jos vaikka on jo heikoksi mennyt. Kokeilen käsissäni vetää siimaa poikki, mutta tuloksetta, niinpä siima saa jäädä vielä lyhentämättä. Mutta hakisinko sitten vielä kuitenkin sen haavin, että jos se sittenkin iskee se iso hauki. Enpä taida, onhan tuossa vieressä tuo veneiden laskupaikka, niin jos sen sitä pitkin sitten saisi raahattua maalle.

Takin vetoketju on jälleen vedettävä ihan ylös, hiukan tihuttaa. Kala vain ei ole vielä iskenyt, epätoivo sentään, suurien odotusten jäätyä toteutumatta. Sormet kohmeessa kasaan virvelin reppuun ja suuntaan Eräherttu laavulle.

Asetan pyörän koivua vasten ja heitän pyöräilykypärän ohjaustangolle roikkumaan. Huomaan jälleen maassa tyhjiä tölkkejä ja mielissäni kerään pantit pyörän viereen. Kävelen laavulle ja hetken mietin onko täällä muitakin, onko taas muutettava suunnitelmia.






Tarkoitus olisi ollut lyödä kirveellä pari lapua pieniksi nappuloiksi ja sitten siirtyä padon viereen kuusen alle kahvinkeittoon. En taida nyt enään kääntyä, toivottavasti en ole häiriöksi. Hiljaista on, ei ristin sieluakaan. Kovin on jäänyt paikat rempalleen, toisaalta olen mielissäni pantillisista tölkeistä, toisaalta taas harmissani sotkuisesta ympäristöstä.

Kasailen roskia roskikseen ja tyhjiä tölkkejä muovikassiin, jonka olin, kuin olinkin muistanut ottaa mukaani sitä kalaa varten. Useampikin tölkki on vain puoliksi juotu ja löysimpä tälläkin kertaa yhden täyden.

Pienin kirveellä kaksi lapua, koivu- ja kuusipuuta. Lisäksi kerään tuoreita kuusenkäpyjä, joita polttamalla saa pitkäkestoisen hiilloksen. Istun siis kuusen juurella padon vieressä kahvia keittelemässä, orava kiipeää puussa ja heiluttaa vihaisesti häntäänsä. Ei taida tykätä, kun poltan sen käpyjä risukeittimessä. Tuskin kuolet nälkään, jos muutaman kävyn poltan.




Vesi ei vielä kiehu joten lisää kolme isoa käpyä ja vähän koivua risukeittimeen. Nyt se palaa pitkään ja voin sillä aikaa käydä kokeilemassa virveliä. Laavun edessä hauki yrittää aivan loppumetreillä, vaan ei saa vempulaa suuhunsa. Hauki ui kauemmas järven suuntaan, mulahdellen siellä pikkukaloja jahdatessaan. Uistin ei lennä noin kauas, joten kävelen vielä Kuuhankaveden puolelle. Pelkkää salaattia on kuitenkin saalis tällä kertaa, joten olisikohan kahviaika.

Risukeittimessä vielä liekki lepattaa ja vesi on kiehunut. Juon pari kupillista kahvia ja syön ruisleipää. Nyt sataa jo hiukan reilummin, vaan ainakaan vielä ei tähän kuusen juurelle muutamaa pisaraa enempää vettä tipu. Vedän kuitenkin sadelahkeet jalkaani, sillä viimeistään pyörällä ajaessa muuten kastuisi.

Vanhempi mies saapuu paikalle hiljaa pyörällään ja jättää pyörän puuta vasten omani viereen. Savuava risukeitin paljastaa leirini kuusen juurella, jos ei sitä tässä vaiheessa jo polkupyörä ole tehnyt. Kohteliaasti hiukan kauempaa tämä tulija ohittaa leirini. Siinäpä oli hienoa käytöstä.

Keräilen pikkuhiljaa kamppeitani kasaan ja ensin meinaan polkea tölkit kasaan saadakseni ne sopmaan kaikki yhteen muovikassiin, sillä voihan ne sitten kotona väännellä takaisin suoraksi. Vaan taitavatkin juuri ja juuri sopia tuohon yhteen kassiin ja loput reppuun. Reppu pyöreänä tyhjistä tölkeistä, tarakalla räjähtämäisillään oleva muovikassi, joka kyllä paljastaa katsojalle sisältönsä, viimeistään parin lasipullon kilahdellessa iloisesti pienimissäkin montussa. Poljen nyt pysähtymättä aseman läpi, sillä en voi olla miettimättä, miltä tämä superhessu kuorma näyttää. Nyt reppuni ulkopuolelle köyttämä haavi on auennut ja hulmuaa supermiehen viitan lailla tyhjiä tölkkeä pursuavan muovikassin yläpuolella. Joten jos mahdollista, niin tämän huomiotaherättävämmin ei aseman läpi voi ajaa. Edes toista pyörää hinattaessa...

Ei saalista tänään, paitsi haavi, ja noilla palautustölkeillä (n.7€) saan kyllä kalaa kaupastakin, vai ostaisikohan sittenkin makkaraa ja lopuilla saisi vielä Helille karkkipäiväksi jotain.

Muistaessani vielä, hyvää Isänpäivää sinne Laukaaseen.

Kuuhankavesi ja 9-tie

Aamu alkaa normaaliin tapaan. Juon ison kupillisen kahvia mustana ja katson tietokoneelta uutiset.

Aurinko on nousemassa ja kahvi on juotu. On tulossa hieno päivä. Niinpä, läppäri kiinni, virveli ja eväät reppuun. Vaan kovin on jääkaappi tyhjä, että ottaisiko sipulia, kaalia, ketsuppia, vai sinappia. Kyllähän noista saisi esimerkiksi nuudeleiden kanssa ihan syötävääkin, mutta taidan käväistä menomatkalla Siwasta jotain helpompaa tällä kertaa.



Pyöräilen 9-tien viereen ja vedän takin vetoketjun ihan ylös. Vaikka aurinko paistaakin käy järveltä puhaltava tuuli luihin ja ytimiin.








Muutama heitto ja siirryn seuraavaan paikkaan. Kierrän tutun reitin saamatta saalista, joten jatkan pyörällä Kaivantojoelle.







Laavulla pienin kirveellä pari lapua pieniksi tikuiksi muovikassiin ja kävelen padon viereen kuusen juurelle. Keitän kahvit ja syön hampurilaisen.




Kokeilen vielä virveliä, mutta saalis jää tälläkin kertaa saamatta. Eipä silti, en kyllä kalaa odottanutkaan. Taitaa muutenkin olla viimeisiä kertoja tänä vuonna, kun kalalle tarkenee. Nyt jään odottelemaan lunta ja pakkasta, sukset on jo valmiina.

Nyt kotiin, lämmittelemään.

Kalalla

Reppu selässä, repussa virveli, uistimia, vettä ja ruisleipää. Astelen Kuuhankaveden rantaan 9-tien viereen. Hieno päivä, kaikin puolin.




Silkkiuikku ui noin kahdenkymmenen metrin päässä, joko se ei ole huomannut minua, tai sitten se ei vain välitä. Rohkea on kyllä tämä yksilö, sukeltaessaan aina samaan aikaan heittämäni uistimen osuessa veden pintaan.



Panoraama. Klikkaa isommaksi.

Saalis jäi tälläkertaa nostamatta, vaikka hauki seurasi aivan rantakiville, tehden viimehetken iskuyrityksiä. Kolmasti yritti, kunnes varmaan kyllästyi. Vaihdoin välillä minnow spoonin kolmihaarakoukkuiseen puukalaan, johon toivoin hauen jäävän varmemmin kiinni. Mutta ei, tälläkertaa jäi kala saamatta.

Silkkiuikku kyllä sai saalista, sen nokassa sätki useampaankin otteeseen hopeanhohtoinen pikkukala. Yritetään joku toinen päivä uudelleen...

Väkevää vääntöä the next generation

(5.10.2013) Pitsat on paistettu ja yksi on jo syöty, sotkuja samalla siivottaessa. Neljä pellillistä on ihan minimi määrä, jota viitsii ruveta tekemää kahdelle. Tällä kertaa täytteitä ei tule niin paljoa, kuin on ollut tapana laittaa.

Juustoa 500g, tomaattimurskaa 800g jauhelihaa 400g, meetvursti viipaleita 70g, yksi keltasipuli ja sinihomejuustoa. Pohjat tein itse noin puoleen litraan vettä, johon maitojauhetta, suolaa, vehnäjauhoja, öljyä ja tietenkin hiivaa.

Oikeastaan täytteiden määrä oli juuri sopiva ja pohjakin paistui kuohkeaksi, eikä jäänyt mistään kohtaa löysäksi. Yleensä on tullut mätettyä pitsaan täytettä, ehkä liiankin paljon. Eipä silti, syötyä ne on tullut, olipa sitten minkälaisia tahansa.

Nyt imastiin yksi pellillinen kitusiin Helin kanssa ja sitten paikalliseen hornankattilaan urheilemaan...



Jalkapallo oli kyllä nähnyt jo parhaat päivänsä, vaan se ei meitä haitannut. Ihan hyvältä taas pitkän tauon jälkeen tuntui, kun pääsi vähän kentälle juoksemaan, hölkkäämään, laahustamaan. Varsinkin, kun tiesi, että kotona odottaisi juuri tehtyä pitsaa.





Alla video "Väkevää vääntöä the next generation"

Omenoita ja hiivaa

Kaveri soitteli josko olisi aikaa ja mielenkiintoa viinin tekoon. Viiniä?... Tehdään vaan. Käymisastia ja muut romppeet löytyy varastosta, joten sitten vain odotellaan materiaali toimituksia.




Omenoita ilmestyi kotiovelle eilen illalla kaksi kassillista ja kymmenen kiloa sokeria käymispakkauksen kera. Extrana mukana oli alkoholimittari. Niin että, viiniäkös näistä pitäisi tehdä? Onhan sitä tullut viinoja metsässä poltettua, mutta viinin tekemisestä on jo useampi vuosi aikaa.

Tänään aamusta olen siivonnut omenoita, vajaa kuusi kiloa puhdasta omenaa, eli reilu ämpärillinen. Käymisastia on pesuhuoneessa odottamassa desinfiointia joten tässä vaiheessa, kun omenat on jo käsitelty on suurin homma tältä erää tehty. Seuraava isompi homma, onkin sitten pullotusvaiheessa. Siis, jos tämä satsi onnistuu.

Niin, siis jos onnistuu. Odotettavissa on 15-20 litraa hienointa omenaviiniä Ranskan tällä puolen. Viinin ominaisuuksia voidaan tässä vaiheessa vain arvailla.

"Tiivisluonteinen tuoksu on tyyliltään kuitenkin varsin hillitty. Siinä on erotettavissa kypsää tummaa hedelmäisyyttä, kuten esimerkiksi sokerittomassa puolukkahillossa. Tuoksua sävyttävät myös hento nahkaisuus, mausteisuus ja muovitynnyrikypsytyksen tuomaa mitäänsanomaton aromikkuus. Aromeiltaan tuoksua seuraava, tiivis ja suuntäyttävä maku on intensiivisestä luonteestaan huolimatta helposti lähestyttävä ja muheva. Ei pidä unohtaa muovitynnyrikypsytyksen välitön läheisyys pyykinpesukoneen vieressä, joka vähintään kerran viikossa, tai kaksi aiheuttaa linkoamisvaiheessa voimakkaan magneettikentän, tuoden viinille päähän nousevan magneettisen vaikutuksen. Kokonaisuutta tukevat pehmeä tanniinisuus, vihreäsävytteinen yrttisyys ja muovitynnyrikypsytyksen tuoma nykyaikaisuuden vivahde. Viini jättää hieman suuta supistavan, ryhdikkään jälkivaikutelman...

Kiehautettu vesi käymisastiaan, perään sokeri ja omenat. Kylläpäs nyt alkoi omena tuoksumaan, mutta onneksi on ajastettu ilmanvaihto tässä rivitalossa, joten saan vielä hetken haistella sokeriveden ja omenan imelää tuoksua. Sillä välin ikkuna auki ja käymisastia keittiöstä pesuhuoneen puolelle.

Lisään vettä käymisastiaan ja jään odottamaan, että nesteen lämpötila hiukan laskee ennen hiivan, pektolaasin ja erikoisravintosuolan lisäämistä. Mutta mutta, tuohan on ihan tyhjä tuo suola pussi. Onneksi kaapista löytyy pari pakettia edellisiltä kerroilta jääneitä tarpeita ja sieltä korvaava pussi ravintosuolaa.

Olisihan sitä pitänyt muistaa tarkistaa tuon paketin sisältö, kun näin on käynyt joskus aikaisemminkin. Näillä nyt kuitenkin mennään, että illemmalla lisään hiivan ja muut aineet, jotta saadaan "poika" käyntiin.

Kaapissa on tosiaan vielä pari pulloa pihlajanmarja viiniä vuodelta 2006. Pitäisiköhän sitä maistaa, ettei vain ole jo mennyt pilalle...

Syksyinen Kuuhankavesi

(12.9.2013) Kävin kokeilemassa onkea ja sain jopa saalista.

Alla lyhyt video.




Hieno oli päivä, joten yritän vielä tänä syksynä tuonne uudelleen, jos mahdollista...

Sateellahan se kala syö

(14.8.2013) Vesisateen kohina kuuluu sisälle vesipisaroiden osuessa peltikattoon. Ulkona on harmaata ja kosteaa, juuri sellaista jolloin on mukava olla sisällä lämpöisessä ja kirjoittaa vaikka Lokikirjaa.

Mutta mistäpä kirjoittaisi? Reissusta Jyväskylään olkapään varjoainekuvaukseen, haahuilusta Kuuhankaveden äärellä uutta telttapaikkaa etsiessä, vai urheilutuokiosta Helin kanssa urheilukentällä.

Jyväskylän reissulla kävelin juna-asemalta keskussairaalaan ja takaisin. Söin eväitä Köyhälammella... Anttilassakin kävin ja ostin pitkästä aikaa hampurilaisia. Linja-autolla tulin takaisin. Edellisen kerran olin linjuriautossa noin 16 vuotta sitten muistaakseni, kun Äänekoskella kuljin kauppaoppilaitoksella.

Telttapaikkaa etsiessä Kuuhankaveden ympäristössä, söin mustikoita, heitin muutaman heiton virvelillä, keittelin kahvit ja söin edellispäivänä tekemääni pitsaa, oli hyvää. Kanttarellejakin etsin, mutten löytänyt kuin pari. Idea oli löytää mahdollisimman rauhallinen paikka järven vierestä, jossa joskus tulevaisuudessa voisi muutaman yön teltassa nukkua ja kalastella.

Urheilusta ei taida enään kehdata kirjoittaa, Helin juostessa viisikin kierrosta yhteen menoon noin kymmenessä minuutissa ja minä... Jaksan ainakin hyvin ottaa aikaa vielä.

Mutta jos noista ei mikään kelpaa, niin sitten onkin lähdettävä hakemaan uusia tarinan aiheita. Olkoonkin, että siellä sataa ja on harmaata.

Reppuun keitin, kirves, virveli ja pullollinen vettä, vaikka sitä tuleekin taivaalta koko ajan. ja kun pitsaa ei enään ole, niin on poikettava Siwan kautta.

Kaupasta mukaan lähti tarjouksessa ollut Kabanossi savupekoni ja iso tuubi Auran väkevää sinappia. Jos sitä noilla pärjäisi, jäi nimittäin aamupala syömättä.

Ajan pyörän Ysi-tien viereen vähän syrjempään, kaivan repusta sadesuojan alta ongen ja hörppään samalla hiukan vettä. Eihän tuo sadesuoja repun päällä siitä vedenpitävää tee, mutta suojaapahan enimmältä sateelta.




Vedän ohuen tuulitakkini hupun pääni suojaksi ja toivon sen antavan riittävää suojaa sadelahkeiden kanssa. Oikeastaan, ei sen ole väliä vaikka kastunkin.




Niemen kärjessä oleva nuotiopaikka on suosittu, ainakin roskien perusteella. Kerään pantillisia tölkkejä reppuuni muovikassiin, vien vielä muutaman roskan tien vieressä olevaan roskikseen ja jatkan kalastusta aivan tien vieressä.

Hauki, pieni sellainen seuraa uistinta aivan rantakiville asti, vaan ei taida mahtua uistin suuhun. Autot jyrää aivan selän takana. Välillä kuuluu pärisevä ääni, kiireisen auton ylittäessä uritetun keskiviivan ohittaessaan muita tielläliikkujia.

Istun kiireiltäni isolle kivelle, lasken jalkani aivan veden rajaan ja huokaisen. Luonto keskellä kiirettä...

Voimistuva tuuli nostattaa isoja aaltoja asemanselältä ja on nosteltava jalkoja rantakivillä, ettei aalto kastele sukkia. Kierrän sillan ali toiselle puolelle, josta löydän lisää palautus tölkkejä.




Täällä on käynyt muitakin kalalla, huomaan siiman roikkuvan viereisestä puusta. Alempana puskassa on kuitusiimaa enemmänkin, olisiko jollakin ollut puolassaan hieman ylimääräistä?

Sade käy nyt selän takaa ja vaikka lippalakki ja huppu aiheuttavatkin näkö- ja kuulokenttään melkoista vajausta, on uistimeen iskevä kala kuitenkin helppo havaita.




Haukihan se jälleen iski, kuin jo niin monta kertaa aikaisemminkin. Tätähän tänne on tultu pyytämään ja vaikka kala ei olekkaan iso on sen kanssa mukava leikkiä. Kauaa ei pieni hauki jaksa uida ja päätänkin lopuksi päästää hauen takaisin kasvamaan.

Tälläkertaa on jääkaapissa kuitenkin sen verran ruokaa, ettei tarvitse pientä haukea ruvetä siivoamaan. Vaikka on hauki allekirjoittaneesta ihan hyvääkin. Tämä yksilö sai nyt kuitenkin mennä vielä kasvamaan.




Kasaan virvelin reppuun ja ajelen kohti Eräherttu laavua. Vielä 9-tien vieressä huomaan palautustölkin ja käyn sen poimimassa mukaani.

Sataa reilusti ja hiekkatiellä ei ole enään pelkästään lammikoita, vaan ajourat ovat pieniä puroja. Paidan hihansuut on märät kuten lippalakkikin. Ohut tuulitakki päästää viimein rankemman vesisateen läpi, mutta housut, varsinkin kengät ja sukat on vielä ihan kuivat.




Laavulla laitan pyörän koivua vasten ja tarkistan sen jälkeen sieni tilanteen paikassa, jossa sitä on edellisvuosina kasvanut. Iloinen yllätys, kun kukaan ei ollut vielä keltavahveroita huomannut kerätä. Muovikassin pohjalle muutaman pienen rasiallisen verran, joka onkin ihan riittävästi minulle.

Nythän tosikalamies olisi laavun edessä syönyt haukea kanttarellikastikkeen kera ja jättänyt grillimakkaran toiseen päivään. Vaan on siitä kabanossistakin jo aikaa, että voi sen nyt hyvillä mielin nauttia väkevän sinapin kera.

Pantillisten tölkkien määrä lisääntyy laavun ympäristöstä ja saaliin kokonaisarvo ylittää kolme euroa. Melkein aamuisen Siwa vierailun hinnan sain takaisin. Vaikka oikeastaan, sain tälläkin reissulla jotain paljon arvokkaampaa, kuin vain pelkät palautus tölkit.




Istun laavulla ja odotan kahviveden kiehumista. Sade piiskaa puista lehtiä, onko syksy jo tullut? Jotenkin se vain aina yllättää tuo syksyn tulo, vaikka nytkin eletään minun mielestä vasta loppukesää. Kovin vain on syksyinen tunnelma, sateisen tuulinen ja harmaa. Puhelinkaan ei välty vedeltä, vaan onneksi on mallia veden pitävä S5690.

Kaadan kuppiin kiehuvaa vettä, kahvin purut on siivilässä. Kahvi saa odotta rauhassa jonkin aikaa ja lisään risukeittimeen puita. Makkaran tuoksu on nälkäisenä vastustamaton ja syömätön aamupala näin jo yhden jälkeen päivällä vaikuttaa kummasti asiaan.

Kokeilen virveliä vielä Kaivantojoen ylä- ja alapäästä. Taidan olla valmis lähtemään sisälle lämpöiseen. Heittelen kamppeita reppuun, mutta nyt ei palautustölkit enään sekaan sovikkaan, joten köytän muovikassin tölkkeineen tarikalle ja heitän repun selkääni.

Purot virtaa edelleenkin hiekkatiellä sateen yhä jatkuessa. Kurvaan asemalle ja hetken mielessäni käy tölkkien palautus kauppaan, mutta noin puolet tölkeistä on poljettu kasaan ja vaatii todennäköisesti pientä oikomista ennen palauttamista, joten.

Kotona on kamppeet laitettava kuivumaan. Tölkit pärjää kyllä ilman välitöntä huomiota ja sientkin jääkaapissa seuraavaan päivään. Kengät, sukat ja housut on kuivimmat varusteet sateisen reissun jälkeen. Kengät pitää vettä hyvin ja sadelahkeet suojaa housuja takamusta lukuunottamatta, joka sekin kastui oikeastaan vasta pyörää ajaessa.

Mukava oli kokeilla miten toimii kevyet sadevarusteet ja sateellahan se kalakin syö. Kirpputorilla osui silmään perinteinen keltainen sadetakki, vaan en ole kokeillut sopivuutta, pitäisiköhän?




Seuraavaa kalareissua suunnitellessa, pakasteseitiä kalakeittoon...

Tekisinkö blogin?

Olen tässä mietiskellyt blogin kirjoittamista vaikka isi onkin välillä sitä mieltä että minun iässä on vähän aikaista ruveta kirjoittamaan omaa blogia vaikka minua se ei kovinkaan paljoa haittaisi että 11 vuotiaalla on oma blogi. Minulla on jo yksi sivu joka liittyy eräänlaisiin schleich eläimiin mutta enimmäkseen heppoihin ja poneihin mutta siellä en ole edes kirjoittanut niin paljon tekstiä kuin omaan blogiini aikoisin kirjoittaa. En edes muista kuinka kauan olen omaa blogia halunnut sillä olen halunnut tehdä sellaisen sivun johon laittelen oma tekoisia ulkoasuja ja idean sain eräänlaisesta howrse pelistä jota pelailen aina silloin tällöin mutta en sitten kovinkaan paljon ollut innoissani sittä sivusta koska se oli hieman tylsistyttävä.

Tässä taas yritän värkätä sitä blogia isin omaan blogiin sillä isi ei antanut heti tehdä omaa blogia mutta saa nähdä saankohan oman blogin vai en.

Terveisin Heli:)

Rutakoski ja Saarilampi

(30.7.-1.8.2013) Kartta on ollut tietokoneella auki jatkuvasti, etsiessäni seuraavaa retkeilykohdetta. Mieluusti ei kovin kaukana ja korkeintaan kolmisenkymmentä kilometriä suuntaansa saisi olla matkaa. Vesistön vieressä oleva kallio tai muu ryteikkö vapaa kohde oli etsinnässä, mieluusti ei kovin lähellä muuta asutusta.

Eihän sellaista täydellistä kohdetta ole olemassakaan, tai ainakin monesti leiripaikkan suhteen joutuu tekemään myönnytyksiä. Nyt kartalta osui silmään jo aikaisemminkin mielessä käynyt Saarilampi Rutakosken suunnalla. Olen joskus ajanut ohi ja silloin jäi ainakin mieleen osittain kallioiset rannat, joten taidan suunnata sinne. Kyydinkin olisin saanut vaan, kun kulkee pyörällä, niin saa päättää itse menemisistään, eikä ole väliä aikatauluista. :)






Tosin polkupyörä oli huollettava ennen reissuun lähtöä. Piti kovin ikävää ääntä tuolta poljinakselin suunnalta satunnaisesti, mutta parempi kuitenkin katsoa, kuin katua. Hiukan oli päässyt laakeri elämään, onneksi löytyi Paapaikalta sopiva varaosa ja pääsin jatkamaan matkaa...

Sateista keliä oli luvattu ja se olikin oikeastaan se syy lähteä telttailemaan. Halusin kokeilla miten onnistuu "kosteanpaikanleiri" näillä kamppeilla. Ja toisekseen, eipä ole välltämättä muita pöhköjä liikkeellä.




Ruokaa lähtee mukaan kolmeksi, tai neljäksi päiväksi. Pirkan pastaa kermakastikkeessa, kolme pakettia nuudelia, perunamuussia, grillimakkaraa, sulatejuustoa, meetvurstia, ruisleipää, soijaa, lihalientä, valkosipulia, kahvia, sokeria, suolaa, parit multivitamiini poretabletit ja suonenvetoja ehkäisevää magnesium tablettia.

Ongenkin otan mukaani, jos vaikka...


I päivä

Ajelen hiekkatietä kohti Rutakoskea miettiessäni taas samalla mitä on unohtunut. Tuskinpa sentään mitään kovin tärkeää ja matka jatkuu iloisin mielin huolletulla pyörällä. Täytyy koittaa muistaa reissun jälkeen tarkistaa ja kiristää tarvittaessa kampilaakeri. Nyt ei laakeri sivuääniä päästänyt, toivottavasti ei jatkossakaan.

Saavuun Rutakoskelle ja pidän juomatauon. Otin mukaani kaksi puolen litran juomapulloa täytettynä hanavedellä. Juomavettä saisin jatkossa suodattamalla, joka on keittämistä paljon mopeampi vaihtoehto, vaikka vesi saattaisi olla kyllä juomakelpoista monessa paikassa sellaisenaankin. Hieman edempänä on kyltti, joka ilmoittaa "Rutakosken luontopolulla liikkuminen omalla vastuulla". Kuinkahan moni tuon kyltin lukija, kääntyy takaisin, -että jos omalla vastuulla, niin ei kyllä mennä... Mikähän on tuon kyltin tarkoitus? Vastuuvapaus kenties.




Mihinkäs aikaan se kauppa tulee? Taitaa mennä hiukan ohi, sillä en usko olevani täällä enään perjantaina. En onnistunut löytämään kauppa-auton aikatauluja netistä, vai onko se niin, että kun on vanhoja perinteitä kunnioittava palvelu, niin on myös siitä tiedottaminen sen mukaista. Varmaan olisi soittamalla selvinnyt, vaan silloinhan sitä olisi pitänyt ihmisen kanssa melko varmasti jutella, eli niin sanotusti sosiaalinen tilanne... En soittanut. Tuosta lapustahan se aikataulu kävi harvinaisen selväksi.

Ajan vielä hiukan matkaa, kunnes on työnnettävä pyörä metsän suojaan uteliailta katseilta piiloon. Pakkaan kamat reppuun ja katson puhelimesta karttaa. Tuonne olisi suunta ja pyyhin jo nyt hikeä otsalta. Eihän nämä allekirjoittaneen retket mitään erämaavaelluksia ole, mutta kyllä sitä lähimaastoissakin löytyy mielenkiintoisia ja hienoja paikkoja. Tuosta vielä aukon poikki ja olenkin jo rannassa.




Mustikoita on runsaasti ja syön kourallisen sieltä täältä. nousen rannan vieressä kohoavalle kalliolle ja etsin samalla telttapaikkaa.

Hieno paikka, vaikka tuossa vastarannalla mökki onkin. Eivät häiritse minua, enkä usko häiritseväni heitä. Tuossa, vai olisiko sittenkin tuossa hyvä telttapaikka.

Leiripaikan valinta tuntuu ottavan koville, jopa siinä määrin, että on käytävä riulla. Vähän kauempana on kaatunut kuivanen joka tarjoaa invavessastakin tutut käsituet, vain ovi lukkoineen puuttuu, mutta senkin korvaa hieno maisema.

Viimein teen päätöksen paikan suhteen, vaan mihin suuntaan tulee ovi?




Teltta on pystyssä ja kahviakin tekisi jo mieli. Laitampa kuitenkin ensin etukatoksen tuohon teltan eteen ja kerään hiukan kuivia puita sen alle ennen sadetta, jota on luvattu tällekkin päivälle.




Savu leijailee risukeittimestä, makoilen osittain teltassa ja odotan kahvia.




Kahvin jälkeen käyn heittämässä virveliä, muutamasta kohtaa ja muutama heitto, ei saalista. Karusta lammesta nousevat kalliot on vaikuttava näky, mutta kalastuksessa niistä ei ole hyötyä, kun korkeimmalta kohdalta ei taida edes siima ylettää veteen.




Onneksi korkeita kallioita ei ole ihan joka paikassa, joten kalastaminen kyllä onnistuu. Pitäisiköhän yhdistää kalliokiipeily ja kalastus?

Ruuaksi illalla olis nuudeleita soijarouheella ja valkosipulilla. Kattilaan pari desiä vettä, veden kiehuessa heitetään joukkoon lihalienmikuutiosta puolet ja olisiko noin reilu ruokalusikallinen soijarouhetta. Annetaan kiehua jonkin aikaa, kunnes lisätään nuudelit. Lopuksi pilkotaan joukkoon yksi valkosipulinkynsi ja ei, kun syömään.




Vaan vielä iski nälkä, kun eihän tuosta nuudelista nälkä lähtenytkään, joten paistoin siinä ennen kahdeksaa vielä yhden makkaran.




Pesen kattilan ja täytän juomapullot lammesta vedenpuhdistimella. Ihan kirkasta vesi ei tietenkään ole, mutta maku on hyvä. Oikeastaan vedessä ei ole makua ollenkaan, ei humusta, multaa, rautaa, suota, tai muuta. Vesi maistui, ei millekkään ja kylmälle, siis puhtaalle vedelle. Suosittelen MSR:n vedenpuhdistinta.

Ravittuna onkin hyvä mennä nukkumaan kellon käydessä jo kohta yhdeksää. Sade ropisee teltan kattoon ja tuulee jonkin verran. Puhallettava makuualusta jonka päällä ohut "joogamatto" on toiminut monella reissulla. Asettelen sängyn telttaan hiukan poikittain pää ovelle päin repun antaessa koroketta makuualustan alla pääpuolella. Tyynyn saan makuupussin kuljetus pussista jonne tungen kaikki ylimääräiset romppeet. Käännän kylkeä ja olen nukahtanut.


II päivä

Herään neljän aikaan katsomaan kelloa, hiukan on liian aikaista ja jatkan uniani. Seitsemän aikaan nousen ylös ja päivä lähtee käyntiin kahvinkeitolla. Edellisenä päivänä kerätyt puut ovat pysyneet kuivina etukatoksen alla ja myöskin valmiiksi haettu vesi kattilassa mahdollistivat vaivattoman aamukahvin valmistuksen. Jos ei kusettaisi, ei teltasta tarvitsisi nousta ollenkaan...

Vaikka yöllä on satanut vettä ei teltassa ole ollenkaan kondensiovettä. Pidin kyllä oven auki koko yön, vain hyttysverkko eteen vedettynä. Tosin ei kyllä ole hyttysiäkään, vain kaksi koko matkalla nähneenä, onko se sitten noin tehokas tuo asentamani hyttysverkko?




Kahvia, ruisleipää meetvurstilla ja juustolla.




Tuuli on voimistunut mutta aurinkokin jaksaa pilkahtaa paikoiten pilvien lomasta. Viritän aurinkopaneelin lataamaan maastoakkua, mutta en voi tietää kuinka hyvin se lataus onnistuu näin pilvisellä kelillä. Latausvalo kyllä syttyy ja siihen on luottaminen paremman tiedon puuttuessa.

Latasin edellisenä päivänä puhelinta suoraan aurinkopaneelilla ja sen pystyi näkemään akun tiedoista, että on lataantunut. Illalla ennen nukkumaan menoa latasin puhelimen vielä lopullisesti täyteen maastoakulla, vaikka puhelimen akku ei koko päivän aikana ollutkaan hirveästi vajentunut.

Myönnettäköön, että olen katkaissut puhelimen linkin tukiasemaan, en siis ole tavoitettavissa. Näin puhelin kuluttaa noin puolet vähemmän virtaa ja saanhan siis myös olla rauhassa. Nyt virtaa vie vain puhelimen jatkuva päälläolo ja satunnainen jatkuva kuvaaminen. Muutaman valokuvan lähetin suoraan reissusta "Mobiili albumiin" jolloin olin hetkellisesti kytkettynä puhelinverkkoon. Muuten olen ollut hiljakseen...




Tuulen voimistuessa varmistan teltan paikoillaan pysymisen, kantamalla teltan kulmiin kiviä painoksi. Tavallisesti varmaan turhaa hommaa, mutta tässä kalliolla on niin ohut kerros humusta, ettei kiilojen paikoillaan pysyminen ole aivan varmaa. Kiilat ovatkin melkein vaakatasossa kallion mukaisesti ja pysyvät paikoillaan vain sammaleen ja jäkälän seassa risteilevien juurien varassa. Nyt luulisi pysyvän ja jos ei pysy, niin laitetaan puut teltan ympärille teltan pohjan mukaisesti ja köytetään kulmat puiden liitoskohtiin kiinni.




Syödäänpäs välillä jotain, ettei mene pelkästään kivien kantamiseksi tämä homma. Pirkan pastaa juustokastikkeessa (puoli pussia), se kuullostaisi hyvältä, vaan mitä joukkoon? Soijaa tietenkin ja valkosipulia. Ihan hyvää, vaikka taisi mausteet jäädä pussin pohjalle toista kertaa varten.

Eipä siinä mitään sen kummempaa sitten, vettä sataa ja ei jaksa vetää sadekamppeita päälle jotta voisi mennä kalalle. Istun teltassa ja keittelen kohta kahvit, sitten taidan ottaa päikkärit...




Neljän aikoihin nousen ylös ja paistan makkaran, mutta hetkinen mitenkäs niitä onkin jäljellä enään kaksi. Taisikin tulla syötyä illalla yksi pätkä kylmiltään ruisleivän ja juuston kanssa, niinhän se oli ja vielä sängyssä murustelin, enkä ruokapöydässä. No nyt kuitenkin paistan siis yhden makkaran joka on kummasti säilynyt jo pari päivää repussa. Eihän nyt hirveän kuuma ole, alle parikymmentä astetta kumminkin.




Ei ole menny vielä miksikään ja huomenna syön viimeisen pötkön. Sinappi olisi kyllä hyvää makkaran kanssa, mutta sitten olisi tietenkin alettava kantamaan ketsuppiakin pastalle, siis makaroonille ja sitä rataa olisikin jo se jääkaapillinen sitä tavaraa mukana... Olisikohan noilla tuolla mökillä sinappia lainata? Joo ei ole edelleenkään erämaavaelluksesta kyse.




Vettä sataa taas, mutta se on vaan mukava kuunnella sateen ropinaa vasten teltan kattoa. Risukeitinkin savuaa etukatoksen alla, tai sen reunalla kuitenkaan kastumatta. Makuupussikin on lämmin eikä ole ainakaan vielä kastunut. Vaatteet on kuivat, kun en sateessa ole ollut, tosin ei ole kyllä sadevarusteetkaan kastuneet, kun olen sateen sattuessa ollut aina teltalla.

Illalla yhdeksän jälkeen syön leipäpalesen teltassa ja muistelen päivällä järvellä ollutta lintua. Olisikohan ollut kuikka.

Sammakko hyppii pimenevässä illassa ja istuu kivellä risukeittimen viereen, katse samaan suuntaan allekirjoittaneen kanssa. Kömmin makuupussiini sammakon yrittäessä kiivetä tai hyppiä teltan kattoa pitki ylöspäin siinä huonosti onnistuen. Viimein uni vie voiton ja sammakkokin on hävinnyt aamuun mennessä.


III päivä



Nousen hiukan aikaisemmin, sillä tänään olisin lähdössä kotiinpäin. Kellon käydessä viisi on järvenpinta tyyni ja osittain usvan peitossa. Yöllä on satanut vettä, ainakin aina silloin, kun olen kääntänyt kylkeä.




Keittelen kahvit kiitos kuivien puiden ja syön leipää juustolla ja grillimakkaralla. Hieno aamu, melkein ei tekisikään mieli lähteä, mutta onhan se mukava aina palata kotiin.

Mökillä nukutaan vielä, ehkä. Ainakaan sieltä ei kuulu ääniä. Juon kupillisen kahvia ja alan teltassa pakkaamaan reppua. Tyhjennän makuualustasta ilmat ja rullaan sen tiukasti pussiinsa. Joogamatto menee myös rullalle, muttei niin pieneen tilaan, vaikkakin on kevyempi. Makuupussi myös pussiinsa ja menee reppuun ensimmäisenä, sitten vasta muut tavarat ja lopuksi sitten vasta teltta repun ulkopuolelle alimmaiseksi ja joogamatto päällimmäiseksi.

Nyt on hiukan kosteutta telttakankaan sisäpuolellakin, sillä koko yön on satanut, eikä ole tuullut yhtään. Huomattavasti vähemmän sitä silti on, kuin joskus esimerkiksi Telttaillaan ja uidaan reissulla yöllisen ukkoskuuron jälkeen. Eli tuuletus on nyt kunnossa, vain hyttysverkon ollessa oven edessä.

Kaivan repusta vielä sinne jo kertaalleen pakkaamani sadeviitan pussin, jossa on irtolahkeet. Pakkaan kyllä sadeviitan kuljetuspussiinsa ja reppuun, mutta vedän jalkaani sadelahkeet ennen kuin lähden kävelemään märkään metsään. Lyhythihainen paita ja päälle ohut tuulitakki joka sekin pitää hiukan vettä.




Kamat alkaa olla kasassa ja leiripaikka näyttää juuri siltä kuin joku olisi siinä ollut telttailemassa pari yötä. Risukeittimestä jäi jäljelle pieni kasa tuhkaa sammaleen päälle, muuten ei jälkiä keittimestä ole jäänyt. Roskat vien mukanani, kun olen ne tänne tuonutkin.

Katson puhelimesta karttaa ja varmistun suunnasta, ettei tarvitse kävellä hirveästi ylimääräistä. No ei oikein voikkaan jos vaan osaa kävellä siitä mistä on tullutkin ja vaikka ei kävelisi on tietä jokapuolella, joten...




Hakkuuaukossa heinikko on märkää ja metsässä puista tippuu vettä, sadelahkeet on oikea varuste.




Pyörä on paikoillaan ja puran teltan ja "joogamaton" irti repusta köyttääkseni ne pyörään. Tosin sadelahkeet lähtee kyllä ensin jalasta. Teltta menee tangon alle ja alusta ohjaustangon eteen. Reppu istuu nätisti tarakalle.

Tuli tuossa jokunen vuosi takaperin hommattua pyörään ensiksi toiselle puolelle erillinen pyöräilylaukku paikallisesta halpahallista ja myöhemmin vielä yhtenäinen takalaukku Biltemalta kahdella sivulaukulla ja pääli laukulla, kaikki kiinteästi toisissaan.

Onhan tuo Bilteman pyöräilylaukku ollut mukan muutamalla reissulla ja on ollut ihan hyväkin, mutta. Kun tulee tehtyä reissuja joissa ajetaan pyörällä jonkin matkaa ja sitten pitäisi kävelläkkin noiden varusteiden kanssa, niin silloin on reppu parempi kuin pyöräilylaukut. Ja eipähän tule otettua liikaa tavaraa mukaan, vaikka pyöräilylaukkuun sitä sopisi huomattavasti enemmän. Jos taas joskus pidemmälle matkalle pyörällä lähtee on nuo laukut ihan hyvät.




Pyörä pakattu ja työnnän jonkin matkaa ennen, kuin pääsen kovemmalle maaperälle. Sumu on paikoin sakeaa, enkä ole varma kuinka hyvin yksinäinen vaeltaja näkyy pyöränsä kanssa tienlaidassa. Nytkin kuulostaisi, kuin isompi auto olisi tulossa, joten odotetaampa hetkinen. Annetaan näköjään roska-auton mennä ensin ja kurvataan sitten vasta sekaan tuonne sumuun, joka näyttää kyllä olevan jo hälvenemään päin.




Pysähdyn Saarilammen toiselle puolelle ja hörppään vettä napulla kaivonrenkaasta joka on rannassa. Matka jatkuu nyt ilman tuulitakkia, lyhythihainen paita on ihan riittävä aina kotiin saakka. Näin pilvisellä säällä ajaminen on paljon mukavampaa, kuin porottavalla auringon paisteella, eikä aikaakaan kun olen kotona.

Hieno reissu ja taas monta kokemusta rikkaampana voin suunnitella tulevia reissuja, uudelle reissulle tarjoutuukin heti mahdollisuus kytkettyäni puhelimen takaisin Saunalahden verkkoon. Nyt on kyllä kohteliaasti kieltäydyttävä ja laitettava teltta ja muutkin varusteet kuivumaan ja pesukone pyörimään.

Kirjataanpas taas lokimerkintä ylös ja ollaan ihan vaan kotona jonkin aikaa ennen seuraavaa reissua. Kiitos kuitenkin tarjouksesta ja hyviä retkiä sinne, itse kullekkin.