23.9.2013

Omenoita ja hiivaa

Kaveri soitteli josko olisi aikaa ja mielenkiintoa viinin tekoon. Viiniä?... Tehdään vaan. Käymisastia ja muut romppeet löytyy varastosta, joten sitten vain odotellaan materiaali toimituksia.




Omenoita ilmestyi kotiovelle eilen illalla kaksi kassillista ja kymmenen kiloa sokeria käymispakkauksen kera. Extrana mukana oli alkoholimittari. Niin että, viiniäkös näistä pitäisi tehdä? Onhan sitä tullut viinoja metsässä poltettua, mutta viinin tekemisestä on jo useampi vuosi aikaa.

Tänään aamusta olen siivonnut omenoita, vajaa kuusi kiloa puhdasta omenaa, eli reilu ämpärillinen. Käymisastia on pesuhuoneessa odottamassa desinfiointia joten tässä vaiheessa, kun omenat on jo käsitelty on suurin homma tältä erää tehty. Seuraava isompi homma, onkin sitten pullotusvaiheessa. Siis, jos tämä satsi onnistuu.

Niin, siis jos onnistuu. Odotettavissa on 15-20 litraa hienointa omenaviiniä Ranskan tällä puolen. Viinin ominaisuuksia voidaan tässä vaiheessa vain arvailla.

"Tiivisluonteinen tuoksu on tyyliltään kuitenkin varsin hillitty. Siinä on erotettavissa kypsää tummaa hedelmäisyyttä, kuten esimerkiksi sokerittomassa puolukkahillossa. Tuoksua sävyttävät myös hento nahkaisuus, mausteisuus ja muovitynnyrikypsytyksen tuomaa mitäänsanomaton aromikkuus. Aromeiltaan tuoksua seuraava, tiivis ja suuntäyttävä maku on intensiivisestä luonteestaan huolimatta helposti lähestyttävä ja muheva. Ei pidä unohtaa muovitynnyrikypsytyksen välitön läheisyys pyykinpesukoneen vieressä, joka vähintään kerran viikossa, tai kaksi aiheuttaa linkoamisvaiheessa voimakkaan magneettikentän, tuoden viinille päähän nousevan magneettisen vaikutuksen. Kokonaisuutta tukevat pehmeä tanniinisuus, vihreäsävytteinen yrttisyys ja muovitynnyrikypsytyksen tuoma nykyaikaisuuden vivahde. Viini jättää hieman suuta supistavan, ryhdikkään jälkivaikutelman...

Kiehautettu vesi käymisastiaan, perään sokeri ja omenat. Kylläpäs nyt alkoi omena tuoksumaan, mutta onneksi on ajastettu ilmanvaihto tässä rivitalossa, joten saan vielä hetken haistella sokeriveden ja omenan imelää tuoksua. Sillä välin ikkuna auki ja käymisastia keittiöstä pesuhuoneen puolelle.

Lisään vettä käymisastiaan ja jään odottamaan, että nesteen lämpötila hiukan laskee ennen hiivan, pektolaasin ja erikoisravintosuolan lisäämistä. Mutta mutta, tuohan on ihan tyhjä tuo suola pussi. Onneksi kaapista löytyy pari pakettia edellisiltä kerroilta jääneitä tarpeita ja sieltä korvaava pussi ravintosuolaa.

Olisihan sitä pitänyt muistaa tarkistaa tuon paketin sisältö, kun näin on käynyt joskus aikaisemminkin. Näillä nyt kuitenkin mennään, että illemmalla lisään hiivan ja muut aineet, jotta saadaan "poika" käyntiin.

Kaapissa on tosiaan vielä pari pulloa pihlajanmarja viiniä vuodelta 2006. Pitäisiköhän sitä maistaa, ettei vain ole jo mennyt pilalle...

6 kommenttia:

  1. Hyvin on lähtenyt viini käymään ja tulevalla viikolla sitä pääsee jo maistamaan. Nyt on myös tulossa omenahilloa, joten huomenna paistetaan varmaan lettuja...

    VastaaPoista
  2. Viinin käyminen on hidastunut niin paljon, että lapoin kelluvat omenat pois käymisastiasta ja lisäsin käymisen pysäyttäjän. Taas tuoksuu omena...

    VastaaPoista
  3. Viini lapottu. Lisätty kirkaste ja viinigelatiini.

    VastaaPoista
  4. Viimeinen lappoaminen tehty ja nyt hiilidioksiidin poisto. Pullotus viimeistään loppuviikosta. Vajaa kahdeksantoista litraa kirkasta omenaviiniä.

    VastaaPoista
  5. Viinistä on nyt pullotettu 11 x 0,75 ja 4 x 0,7 litraa. Lopulle kuudelle litralle on vielä etsittävä jonkinlaiset pullot, jahka kerkee ja innostuu.

    VastaaPoista
  6. Eilen sain aikaiseksi pullottaa viimeisen erän viiniä. Vielä pitäisi pestä käymisastia ja muut vermeet, vaan eipä pidetä kiirettä. Niin ja kiitos pulloista.

    VastaaPoista