Hyötyliikuntaa

(27.12.2011) Ennen puoltapäivää on reppu pakattu ja köytetty tukevasti polkupyörän tarikalle. Tervalammen toisella puolella odottaa metsäkone, josta eilen rassattiin sylinteri irti. Tänään olisi tarkoitus tuupata se takaisin paikoilleen.

Tuuli puhaltaa voimakkaasti ja tiet ovat liukkaita, siis oikein mukava pyöräilykeli ja niin, meitä pöhköjähän on moneen junaan. Olisihan sitä autollakin päässyt, vaan allekirjoittanut pyöräilee omaksi iloksi, jos vaikka kunto nousisi, kun niin sanotusti harrastaa hyötyliikuntaa. Onneksi ei tarvitse sentään pyöräntarikalla sylinteriä kuskata, siihen se raja kyllä vedetään.

Vaikka tiet ovat osittain jäässä, pelastaa paljastunut hiekka monelta kaatumiselta. Kävelytiet on hiekoitettu ja loputkin hiekkatiet aina metsäkoneelle asti ovat paikoiten sulat.

Nyt on vielä aikaa ennen sylinterin tuloa, joten heitän havuja puun juurelle ja kaivan repusta retkikeittimen. Kahvit keittelen jälleen alkoholilla ja totean samalla sen vaivattomuuden verrattuna risukeittimeen.

Joululahjat on avattu, olen siis ollut varmaan edes joskus kiltti. Sain tällaisen Marttiinin taittoveitsen, jota jo aikaisemmin olin itsekkin katsellut, vaikkakin pidin hiukan kalliina. Katso vanhan puukon tarina. Nyt on uusi puukko mukana ja toivottavasti ei huku heti ensimmäisellä reissulla.

Taittoveitsi on allekirjoittaneelle hyväksi osoittautunut, joten näköjään samalla tyylillä jatketaan. Martiinin terä kuten runkokin on ruostumattomasta 420-teräksestä, mitä se sitten tarkoittaakaan. www.terasrenki.com. Vanhassa Retki taittoveitsessä terä on pehmeämpää terästä, jonka sainkin huomata uutta puukkoa terottaessani. Vanhan puukon teroitus pehmeämmän terä materiaalin ansiosta on helpompi, mutta se toisaalta tylsyy nopeammin. Marttiinin terää saa fiskarssin teroittimella hinkata oikein kunnolla, ennen kuin se alkaa terään pystymään. Toinenkin ero on terässä, vanhassa terän teroituskulma on loiva, kun tässä uudessa se on vastaavasti paljon jyrkempi. No se on varmaan makuasia kummasta, tai minkälaisesta terämateriaalista tykkää. Allekirjoittanut on Marttiiniin tyytyväinen ja uskon sen palvelevan vähintään yhtä pitkään, kuin edellinen. Retki taittoveitsi pääseekin nyt ansaitulle paikalle hyllyyn muutaman lengendaarisen uistimen viereen...

Kahvivesi kiehuu, purut joukkoon, kourallinen ja toinen. Nostan kattilan tulelta kahvin hiukan kuohahdettua ja nojaan kuusen runkoon. Tuuli on edelleen voimakasta, voin melkein tuntea juurien nousevan ja laskevan, runggon taipuvan selkäni takana. Käpyjä ja oksan pätkiä sataa maahan, hitto kun ei vain päähän mitään osuisi, vaikka ei kai tästä pää enään pehmeämmäksi käy. Kahvin ja leivän nautittuani saapuu mestari sylinterin kanssa. On aika kokeilla josko se saataisiin paikoilleen.

Kyllähän se paikoilleen saatiin, ja vielä rasvaa niveliin niin kyllä se taas toimii. Kovin on mustat maisemat, kun lunta ei ole yhtään eikä pakkasesta ole tietoakaan. On siinä ajomiehelläkin oltava homma hanskassa, ajaessaan märällä ja todistettavastikkin pehmeällä metsänpohjalla. Kerään romppeet kasaan ja hyppään pyöräni selkään, metsäkoneen äänet jäävät selkäni taakse ja hiljenevät lopulta kokonaan. Toivottavasti pysyy kone pinnalla...

Kiitoksia joulupukille, seuraavallakin reissulla on sitten uusi puukko mukana ja saattaapi olla jalassa myös uuden karheat villasukat.

Jouluruokaa ja tonttuja

(21.12.2011) Tervajoelle, reippahasti käypi askeleet, hyvä on metsässä kulkea, kun ei lunta ole vielä polviin asti. Nappasin reppuuni päivän syömiset, retkikeittimellä lämmittäisin porkkana- ja lanttulaatikkoa. Leivälle olisi harvinaista herkkua, graavisuolattua lohta salaatilla ja kiitos nyt oikealla voilla.

Rauhallista on, polulla jäljet kertovat kuitenkin, että on täällä joku kulkenut koiransa kanssa. Risuja en ala tällä kertaa polttamaan, vettä on satanut muutamana edellisenä päivänä, joten aikaisemmin keräämäni puukasa on todella märkää. Mukanani oli spriipoltin ja alkoholia, joten laatikon lämmittäminen ei tuottaisi ongelmia, kun en kuivaa puuta jaksaisi kuitenkaan lähteä etsimään.

On ollut joskus puhetta, aina näin joulun alla, että oletkos nähnyt tonttuja? Kyllähän allekirjoittanut on niitä joskus vahingossa nähnyt, vaan kuvaan ei ole koskaan eksynyt, vai onko sittenkin?

Nämä ruuat maistuvat hyvälle sisätiloissakin, joten täällä ulkona, jos mahdollista niin vieläkin paremmalta. Luonnon rauhassa, vain moottorisahan ääni kantautuu tänne tiettömien taipaleiden taakse, melko varmasti Husqvarna 445 45.7 cm³, 2.1 kW ja ilmanputsari tukossa... Onhan se varma merkki erämaan rauhasta.

Hyvää oli ja kotona odottaa n.5kg imellettyä perunalaatikkoa uuniin laittamista, jos vielä huomenna tekis nuo porkkanalaatikot, niin se on sitten siinä.

Kamat kasaan, reppu selkään ja kotia kohti. Niin ja ollaan sitten kiltisti, sillä tontut ovat edelleen liikkeellä kuten kuvasta näkyy...

Hyvää Joulua kaikille.

Pelkkää kokemusta?

(13.11.2011) Pelkkää kokemusta on tullut jo useampana kertana, eikä odotukset olleet sen kummoisemmat tällekkään reissulle. Ennen puoltapäivää ajelin kohti kuuhankaveden rantaa, niin juuri siihen 9-tien viereen, jossa niin monesti aikaisemminkin on tullut käytyä.

Siinä otti hauki kiinni, juuri siinä samassa kohtaa, jossa monesti ennenkin. Hyvin lähti vetämään ja heti pintaan noustuaan näytti allekirjoittaneelle muutaman pyörähdyksen päästen samalla irti koukusta...

Voi pas.. No, ainakin mä näin sen, vaikka eihän toinen kalamies toista usko, ilman todisteita. En ollut mitenkään valmistautunut kuvaamaan mahdollista saalista, niinpä nytkin, kun kala iski, muistin puhelimen povitaskussa vetoketjun takana. Sitä ei sieltä yhdellä kädellä saisi kovinkaan helposti, ainakaan väsytys tilanteessa. Eihän se enään ottaisi, eikä ottanutkaan. Kaivoin kuitenkin puhelimen paremmin saataville, jos. Kyllähän se antaa mukavasti virtaa varsinkin, kun kalan näkee kunnolla.

Kylmä tuuli kävi luihin ja ytimiin, joten jatkoin matkaani laavulle. Pientä kalaa ui laavun edessä isona parvena, välillä pintaan syöksähtäen, kuin takaa-ajettuna. Kokeilin muutaman kerran vempulalla, olisiko pikkukalojen joukossa nälkäinen saalistaja. Ei ollut, tai sitten se oli jo kylläinen. Nuotiossa lämmitin kerrosleipää, välissä sipulia ja öljyä.

Olin jo valmis lähtemään, mutta siinä kamppeita keräillessäni ajattelin käydä vielä niin sanotusti "tois puol jokkee" tai, paremminkin toisessa päässä. Jos vaikka en kalaa saisikaan, niin ainakin palautus tölkin ja pullon löysin. 15 senttiä tölkistä ja olikos se 10 senttiä lasipullosta.

Kierrätettävät repussa ja oikeastaan siinä toivossa, että niitähän on joltain saattanut tippua enemmänkin, kävelin kuuhankaveden puolelle vielä kokeilemaan. Vempula lenti jälleen pitkälle, vieden mukanaan melkein kaiken siiman puolalta. Pitäisiköhän vaihtaa kohta uusi kuitusiima, tai kyllä se vielä menee, katotaan sitten keväällä... Mihin se nyt jäi, nyt se tietenkin sitten katkee toi vanha kuitu ja mä saan kahlata pelastamaan vempulani.

Siellähän on taas kala, hauen vetäessä reilummin ja samalla päästäen irti...

Nyt se kyllä otetaan ylös, vaihtaessani siiman päähän Rapalan "countdown" puukalan, jonka toivoin kolmihaarakoukkujen ansiosta jäävän kiinni kunnolla, eikä vain yritykseksi. Vempula eli rapala minnow spoon on kyllä lumpeikossa ja heinikossa lyömätön peli, mutta kalan kiinni pysyminen tuntuisi olevan monesti vain hiuskarvan varassa. Parilla kolmihaarakoukulla varustettu rapala, jää kyllä hauen suuhun varmemmin kiinni.

Eihän se kyllä lentänyt yhtään mihinkään varsinkin, kun oli vastatuuli. Muutama heitto lensi vähän pidemmälle ja viimein hauki oli taas kiinni, nyt kunnolla sopisi toivoa. Puhelimen kaivoin taskusta ja aloin kuvaamaan vaikka, nyt en saanut yhtään sellaista kuvaa, jota jo en joskus olis saanut, joten en tähän pelkkää vettä laita...

Mukava saada aina välillä jotain, tosin eihän tämäkään ollut vielä kuivalla maalla. Hiljalleen vedon loppuessa, uitin hauen rannalle ja siimsta vetäen vedin valtavan kalan kuivalle maalle. Ensimmäinen lyöntikapula katkesi kolmesta kohtaa hauen jatkaessa hyppimistä, toinen halko kesti jo paremmin ja pyristelyt oli ohi. Hyvin oli kaikki koukut hauen suussa, joten ei olisi irti päässyt ja uistimen poistaminenkin tapahtui kiduksien kautta...

Kala reppuun ja kotia kohti, kyllä täällä niin kylmä on.

Kalan siivosin kotona fileiksi ja tulipa se ensin punnittuakin... 1,7kg. Fileitä en punninnut, mutta arviolta reilun hukkaprosentin jälkeen n. 400g. Jos ei tänään niin huomenna haukipullia tai suoraan file pannulle... Hitto tuli just mieleen haukikeitto, no, joku toinen kerta sitten. Niin ja hyvää Isänpäivää...

Yö laavulla

(5.-6.11.2011) Keli on syksyisen pirteän harmaa ja jopa musta, eli vielä voi hyvin harrastaa vaikka telttailua. Eihän kelissä mitään vikaa ole, vaikka monesti kuulee, että tämä vuodenaika on niin masentava ja harmaa. Allekirjoittaneesta on mukavaa, kun eri vuodenajat tuovat vaihtelua olosuhteisiin, onhan se luontokin aina erillainen ja sama retkeilykohde tarjoaa kesällä erillaisen elämyksen, kuin nyt pimenevässä sateisessa syksyssä. Mikäs se on istuessa laavulla sateen lyödessä vasten kasvoja, kaikki kamppeet samassa kosteusprosentissa kuin ulkoilma, näkyväisyyde heiketessä jo hyvissä ajoin auringon laskiessa ja ihailla niitä syys maisemia, koettaen samalla muistella, mihin mä sen lampun oikein laskin käsistäni...

Otso reppuun sain sopimaan yllättävän paljon tarpeellista ja ei niin välttämätöntä.

Teltta (Ale-makasiinin 1,2kg silikoni-tärpätillä rötjätty),

laavuvaate (Tanskan armeijan 0,8kg),

sadeasu (Mil-Tec jenkkimallin sadeviitta ja lahkeet 0,4kg),

makuualustat ilmalla (Halti lite 500 0,4kg) ja perinteinen vaahtomuovi,

makuupussi (Haltin Sportlite 800 std 0,8kg),

retkikeitin (Esbit ja itsetehty risupoltin 0,6kg),

kirves (Retki 0,36kg) ja halsteri sitä kalaa varten, jonka otan siitä laavun edestä.

No lähtihän sitä evästä mukaan myös ruisleivän muodossa, nötköttipurkki, italianpata, perunamuusi, Pikapuuro ja kiisseli. Jos vaikka en sitä kalaa sattuisi saamaan... Onkos tämä nyt sitä gramman viilausta, kun selvittelin noiden kamppeiden painoja?

Pinkeä oli Otso reppu, täytyy myöntää. Ja vielä olisi käytävä menomatkalla kaupassa ostamassa hautakynttilä valonlähteeksi, niin juuri sellainen parinsadan gramman möhkäle, jota jo olin aikaisemmin moittinut tarinassa Sevettijärveltä itään. No nyt se tuntui hyvältä idealta olla jokin toinenkin valon lähde kännykän lisäksi, vaikka siinäkin akku riittäisi yhden yön reissuun hyvin ja olihan mukanani vielä täyteen ladattu aurinkolaturi SolarStrap, josta saisi tarvittaessa lisävirtaa. No eihän aurinkokenno laturilla mitään pimenevässä syksyssä tee, mutta valmiiksi etukäteen kotona ladattu akku lataa hyvin.


I päivä

No Siwa on aina niin lähellä, että jospa haen sen kyttilän sieltä, tai sitten en. Pyhäinpäivä... Oikeesti, onhan se hyvä, että on vapaapäivä ihmisillä, mutta muuten en näistä aatteista niin ymmärrä, kristillinen pyhimysten, marttyyrien ja vainajien muistopäivä. No eihän kukaan ymmärrä tätä minunkaan harrastusta, joten ei kai minunkaan tarvitse aina ymmärtää uskontoa harrastavia. No tänään harrastetaan monenlaista, hellittäessäni otteeni kaupan ovenkahvasta ja mietin miten hyvä ihmisen on jotakin harrastaa, olkoonkin se sitten kalastus, uskonto, autot, tiede, tai vaikka ne kaikki yhdessä.

Laavulla laitoin ensiksi teltan pystyyn laavuvaatteen toimiessa sadekatoksena teltan edessä ja päällä. Saas nähdä tarkeneeko nukkua ensiyönä, vai onko istuttava tulilla läpi yön, tai ajettava takaisin kotiin. Kahvi tulille ja samalla otetaan toi kauan kiusannut hauki ylös. Siinä se nytkin oli muutaman kerran jo mulahdellut jahdatessaan pienempiä kaloja. Kohta saisinkin maukasta haukifilettä, niin tulikohan mulla suola mukaan?

No kahvit tuli siinä juotua ja jatkoin muutamalla heitolla. Tärppi, vaan ei pysynyt. Siinä se nappasi kaivannon toisellapuolella olevan pajukon edessä. Vapa taipui ja vain liian kireälle jääny jarru esti varman saalin ylöstulon. Hyvä oli nykäisy, käden irrotessa kammelta, kun jarrukaan ei antanut edes yhtään periksi. Voi hitto, vaikka nyt en kalaa saanutkaan olisi jotakin ruokaa laitettava, sillä kohta alkaisi hämärtymään. Hauen pyynti jatkuu sitten aamulla, nyt on aika syödä ja ihailla maisemia.

Italianpata oli valinta joka käteeni osui reppua kaivellessani. Vettä purosta ja risukeitin tulille, kohta olisi höyryävän lämmin ja maukas italianpata valmis. Joukkoon laitoin nötköttipurkista ison palan lihaa ja uusi lyhyempi keittoaika lupaili kohtapuoliin valmiin aterian. Katselen järven pintaa, jonka vomistuva tuuli on rikkonut, joutsenet ovat siirtyneet kauemmaksi kuin aavistaen tulevaa. Auto, voi hitto, ei saanut olla rauhassa ja toinenkin. No onneksi olin laittanut teltan aikaisemmin pystyyn, jos vaikka ovat jäämässä yöksi laavulle, niin silloin allekirjoittanut poistuisi teltalle. Metsämiehiä oli liikkeellä sorsastus mielessä ja taisi siinä olla yksi nainenkin parin koiran kanssa. Tuskinpa ovat jäämässä laavulle yöksi, ihmettelivät korkeintaan, että kuka hullu on pyörällä lähtenyt telttailemaan... Harrastuksensa kullakin.

Metsästys porukka lipui veneineen järvelle, allekirjoittaneen samalla huomatessa keittonsa valmistuneen. Hyvää vaikka ihan saat***n kuumaa. Vähän vajaa kattilallinen eli noin 0,7l, oli oikein sopiva annos. Lämmitin tiskivettä tuulen puhaltaessa yhä järveltä suoraan laavulle, hiukan oli vettäkin ilmassa ja vain juuri syöty lämmin keitto esti pahimmat kylmän väristykset. Ai niin, se pata oli muuttunut keitoksi, eli summassa laittamani vesi suhteessa italianpata aineksiin oli vesi voittoinen. Ihan hyvää se oli niinkin tai oikeastaan parempaa, kun vettä oli reilummin niin makarooni turposi pehmeämmäksi, vaikka eihän al dente olisi ollenkaan huononmpi.

Vettä en ottanut tälle reissulle mukaan kannettavaksi, vaan tarkoitus olisi keitellä juomavedet kaivantojoen kirkaasta vedestä... Pimeys alkoi laskeutua ja laitoin kattilallisen vettä kiehumaan, jos vaikka sattuisi jano yöllä yllättämään ja aamustakin olisi sitten vettä valmiina. Vesipulloa tai ylipäätään mitään pulloa ei ollut mukaan tarttunut, joten vesi saisi olla kattilassa. Laavulla oli kyllä puolentoista litran mehukattipurkki, mutta jätin tämän option käyttämättä. Metsästäjät olivat palaamassa soutulenkiltään, niin ainakaan yhtään laukausta en kuullut, joten taisi olla soutureissu. Allekirjoittanutkaan ei kyllä ollut saanut saalista, mutta huomenna kyllä, ihan varmasti...

Sorsastajat olivat poistuneet, tihkuva sade tuntui tulevan vaakatasossa, mitä jos kuitenkin nukkuisi laavussa, ei tänne ketään enään tule. Tuumasta toimeen ja lähdin hakemaan makuupussia ja alustoja teltalta. Onneksi on valoa, edes kännykän muodossa, on täällä kyllä jo niin pimeää, että vain kusella käynti onnistuu ilman valoa ja kaikkeen muuhu sitä sitten tarvitseekin. Ompas muuten hämähäkkejä reilusti teltalla, kontatessani makuupussi sylissä ulos, ainakin toistakymmentä osui heti silmään. En luultavastikkaan kärsi hämähäkkifobiasta, mutta kuitenkin teltan sisällä roikkuvat kahdeksan isompaa ja lukemattomat pienemmät saivat keinovalossa vajonsa heijastumaan teltan sisäseiniin kohtalaisen suurikokoisina. Kyllähän sitä mieluummin nukkuu laavussa, kuin kosteassa teltassa hämähäkkien seurassa, siis oikeesti, mieten noita voi olla noin paljon. No nyt olin kuitenkin päättänyt nukkua laavussa, joten puretaampa teltta samalla pois. Koitin ensin nostella muutaman isomman hämähäkin pois teltasta varmalta kuolemalta ja lopuksi ilmassa telttaa ravistellen, toivoin suurimman osa päässeen pois.

Heitin ilmatäytteisin makuualustan laavun lattialle, siihen päälle vaahtomuovi alunen. Makuupussin laitoin sadeviitasta tekemäni putkilon sisään, toivoen sen suojaavan hiukan tuulelta joka puhalti edelleen voimakkaasti suoraan järveltä laavulle päin. Saa siis sadeviitasta suojan makuupussillekkin, muistelin lukeneeni ja toden totta, vastakkaiset sivut napittamalla saa aikaiseksi pitkulaisen pussin joka sopii juuri makuupussin ympärille ja pittuskin on juuri sopivasti pidempi makuupussia.

Nukkumapaikka oli valmis ja pimeetäkin jo oli, ettei nähnyt oikein enään niitä maisemiakaan. Kello oli ilta seitsemän ja olisi aika käydä pötköttämään, unihan ei vättämättä vielä tulisi, mutta eipä tässä ole oikein muutakaan. Takin riisuin pois, jättäen kuitenkin kaikki muut vaatteet päälle, kömpiessäni makuupussiin. Makuupussiin otin mukaan kännykän ja aurinkokennolaturin jotta ne olisivat lämpöisessä. Lataus lähti toimimaan kuten olin ajatellutkin ja puhelimen akku tuli täyteen vajaan tunnin latauksen jälkeen. Joo ei nukuttanut, joten oli aikaa seurata latausta, vaikka virikkeitähän se ei paljoa tarjonnut.

Viimeisen kerran katsoin kelloa kymmenen aikoihin ja sen jälkeen olen nukahtanut. Jos nyt sanon, ettei palellut ja nukuin koko yön hyvin yhdellä rykäisyllä, niin sehän on sitten ihan paska puhetta. Kyllä siinä kymmenkunta kertaa tuli herättyä asennon vaihtoon puutuvan selän tai kylmän käydessä läpi koko kropan. Siis yö tuntui viileältä, vaikka ihan tärinään asti ei kylmyys johtanutkaan, toisin kuten eräällä reissulla kyynämöisten rannalla tarinassa Keväinen vaellus pyörällä


II päivä

Nousin ylös seitsemän jälkeen, joo ja olin kyllä jo aiemminkin hereillä... Laavun lattia oli märkä etuosasta, makuupussiin asti sade ei yltänyt, sillä olin hiukan sivussa ja hyvä niin. Tosin makuupussin ympärille laittamani mukamas tuulelta suojaava sadeviittani, suojaisi kyllä myös sateelta vaikka olikin märkä sisäpuolelta ja samaten oli markä myös makuupussin pinta. Makuupussin sisäpuolella ei kosteutta tuntunut, joten olisikohan kondensio tiivistynyt tuohon sadeviitan alapintaan ja makuupussin väliin. Mitenkähän toimii sadeviitta sateella esimerkiksi lisäsuojana makuupussin ympärillä, nukuttaessa vaikka tarpin alla, jolloin lisäsuoja makuupussille on tietenkin suotavaa. Siis suojaahan se ulkopuoliselta sateelta joten taitaa olla tuo kondensio vesi pienempi paha verrattuna ulkoapäin tulevalta reilummalta sateelta. Täytyy joskus kokeilla miten toimii, vaikka sama ilmiöhän on havaittavissa teltassa sisäpinnoille muodostuvana vetenä ja joka sekin on pienempi paha, kuin kastua ulkona rankkasateessa...

Hiukan usvainen, kostea, harmaa, tämmöistä tämä on nyt syksyllä. Joutsenet ovat palannet kaivantojoen päähän järvellä ja kuin huomenta toivottaakseen nousee muutama yksilö kurkottamaan ylös vedestä, huitoen siivillään ja laulaen korvia vihlovasti, joo hienoja on luonnon äänet ei siitä mihinkään pääse ja voittaa 10-0 naapurin jatkot baarin sulkeutumisen jälkeen... Kerään tikkuja ja tuohta risukeittimeen, Raapaisen tikun ja se syttyy vaivoin rikin ensin vain savuten, viimen leimahtaen palamaan. Tuohi sytyy, vain sammuakseen hetkeä myöhemmin. Laavun lattialla olevat tuhet ovat sateen kastelemia, joten revin penkillä olevasta kuivasta koivu lavusta kuivempaa sytykettä. Taas tikku sytyy pienellä viiveellä, onkohan tulitikuillakin joskus huonoja aamuja? Laitan kattilan tulelle ja kuulen moskahduksen, hauki on jo aamupalalla, katseeni osuessa veteen jääneisiin aaltoihin, niin juuri aaltoihin, sillä tämä yksilö ei ihan pieni olekkaan. En ala kuitenkaan hötkyilemään ja tuusaamaan mitään ennen aamukahvia ja paria viipaletta ruisleipää nötkötillä.

Kahvit valmistan teepallon avulla, ettei tarvitse keittää uutta vettä heti kahvin jälkeen, vaan voin käyttää samaa vettä kattilasta sellaisenaa tai vaikka heittämällä kaakaot joukkoon. Puuroa ei tehnyt mieli ja sitä onkin tullut syötyä aina vain vähemmän, ruisleipä nötkötillä halsterilla lämmitettynä maistui nyt. Aamupala syöty, veri alkaa kiertää kylmettyneissä jäsenissä, kumisaappaat ovat vain hieman kosteat, eikä pudonneesta nötköttipalasta suuhun joutuneet kivet ole vieläkään murskautuneet kokonaan.

Nyt se hauki otetaan ylös, saadessani viimein kosteahkot kumisaappaat jalkaani. Iso ei ole kalastusalue laavun edessä, mutta se on allekirjoittaneelle vain mieluinen ominaisuus vähän niin kuin, että on jääkaappi lähellä televisiota. Ei nappaa, vaikka yhdestä nykäisystä en ole varma, kukkaa kukkaa. Säästyy hauki nyt seuraavaan kertaan ja voi olla, että seuraavana keväänä se onkin taas paljon isompi.

Hieno reissu ja vaikka kalaa en saanutkaan, niin sitä kokemusta kuitenkin. Aamu oli tämän reissun parasta antia, joten jatkossa kelien kylmetessä täytyy ottaa varmaan kaksi makuupussia mukaan, että tarkenee. Kyllähän tämä on otettava joskus uudelleen, vaikka kymmnen vuoden päästä, tai ensiviikolla...

Ja nyt otsavalaisin yhdellä AA paristolla harkintaan tai vaikka öljylamppu, sellainen vanhanmallinen myrskylyhty ja kyllä osaan vaihtaa siihen sydämmen...

Pelkkää kokemusta

(3.11.2011) Aamutuimaan Helin startatessa kahdeksaan koululle, aloin pakkaamaan reppua. Virveli, kirves, ustimet, vesipullo, pikkuinen halsteri, retkikeitin risupolttimella, ruisleipää ja nötköttiä, nam. No otetaampa reppuun vielä Helin pyöräilykypäräkin, kun se näköjään on jäänyt tohon keittiön pöydälle.

Siis kalalle tekisi mieli mennä, mutta ensin koululle, jossa jätin pyöräilykypärän Helin pyörään. Nyt sinne kalalle...

9-tien varrella ei tapahtunut mitään, joten jatkoin matkaani kohti erähertun laavua. Niin paitsi kirveelle oli töitä, jolla naputtelin kiveä vasten lukon kiinikettä tiukemmalle.

Puolessa välissä kurvasin pyörälläni metsään, siis en ajanut lepikkoon, vaan traktori uraa pitkin metsikköön. Ihan rantaan saakka ei pyörä kulkenut kovasta yrityksestä huolimatta ja niin matkaa oli jatkettava jalan. Rannalle päästyäni pystyin kahlaamaan matalassa rantavedessä, eikä tiheä rantapusikko näin ollen haitannut heittelyä. Ei tärpin tärppiä. Joku oli ollut kuitenkin nälkäinen, sillä rantavedessä räpiköi särki, johon ilmeisesti hauki oli hampaitaan kokeillut.

Jatkoin laavulle jossa keittelin kahvit ja grillasin halsterilla ruisleipää nötkötillä. Kannattaa kokeilla, on ihan hyvää, eikä tarvitse lisätä välttämättä voita.

Allekirjoittaneelle pelkkää kokemusta tältä reissulta, tästä on hyvä jatkaa.

Ps. Suurpetokalstajalle vinkkiä oheisessa videossa...

Aina vain risukeitin

(18.10.2011 ja 25.10.2011) Etsin kirpputorilta teräksistä purkkia, josta olisi tarkoitus tehdä keittimeen uusi kattilan pidike. Miten voi olla mahdollista, että löysin vielä samanlaisen purkin, josta olin aikaisemmin risukeittimen valmistanut. Täytyy varmaan tarkistaa, että on iki-lotto aktiivinen veikkauksen sivuilla. Oli muuten viimeinen purkki, edellisellä kerralla siihen hyllyyn jäi neljä tai viisi ja siitä on aikaa jo pari kuukautta.

Purkista olisi helppo tehdä uusi "kruunu" risukeittimeen, joten hiukan porailua, rälläköintiä ja hiontaa. Nopeasti käy tylsäksi poranterä tässä materiaalissa, vaan sehän ei ole ongelma mestari teroittajalle ja niin vain sain kaikki reijät porattua. Hiukan tuli muutoksia ulkomuotoon niin, että nyt kattilaan kosketti vain kolme kohtaa.

Paremmin toimii, kuin edellinen "kruunu", sillä nyt kattila on ylempänä ja palaminen tapahtuu reippaammin. Aikaisemmin oli hiukan ongelmia kosteamman puun kanssa, kun tulen sai syttymään ja laittoi kattilan keittimen päälle, alkoi voimakas savuaminen savukaasujen tukahduttaessa liekkejä. Kun kattilan taas otti pois, syttyi tuli uudelleen ja savuaminen loppui. Nyt savukaasulle jää enemmän tilaa poistua palotilasta ja näin ollen palaminen on tehokkaampaa, eikä savua muodostu sen enempää, kuin nuotiostakaan.

Kuinkahan moni, on vielä risukeitintä syksyn sateilla käyttänyt? Kuivien risujen löytäminen sateen jälkeen, varmaan hiukan hankalaa, vaikka kuusen alaoksat kuivia olisikin ja isomman puun sisälläkin kuivasta löytyisi. Vaan eihän kukaan puusta oksaa taita, vai taittaako? Nuorempana sitä tuli tehtyä nuotio aina sinne tänne, ilman sen kummempia lupia ja kumma kyllä, ne saatiin aina syttymäänkin, jos ei aina sammuttaa muistettukkaan. Muista maanomistajan lupa avotulta tehdessäsi, risukeitintä ei kylläkään luokitella avotuleksi, vaikka tervettä järkeä senkin käytössä saa käyttää, varsinkin kuivana aikana ja poltettavaa puuta kerätessäsi.

Toimii hienosti uudistettu risukeitin. Useampaan otteeseen on tullut metsässä kosteaa ja hieman kuivempaakin puuta poltettua, voin edelleenkin lämpimästi suositella. Jos ei halua kattilansa nokeentuvan tai savunhajua vaatteisiinsa, ei risukeitin tai nuotio ole oikea vaihtoehto. Allekirjoittaneelle savunhaju, nokinen kattila, pihkapuun tuoksu, viimeisen tulitikun raapaisu ja sammuminen märkään puuhun, on jotain sellaista josta olen aina pitänyt, oikeasti. Nokinen kattila ei suojapussissa sotke paikkoja ja ajoittainhan sen voi pestä, tai vuolla puukolla puhtaaksi...

Aikaisemmin käytin alkoholia, nyttemmin olen siirtynyt miedompiin aineisiin... Siis retkikeittimen polttoaineissa... Spriipoltin on kätevä ja palaa vaikka vesi olisi puut kastellutkin. Risukeittimen kaveriksi spriipoltin sopii loistavasti, joko puun tilalla poltettavaksi tai sytytysnesteeksi. Risukeitin on allekirjoittaneella nyt mukana aina, kun keitintä tarvitaan ja ESBIT 985 johon kaikki tarvittava sopii kolisematta, on osoittautunut loistavaksi yhdistelmäksi.

Suurpetokalastaja kuuhankavedellä

(18.09.2011) Aamulla, nyt kalalle... Tai vähän myöhemmin, eihän tuolla nää edes omia ajatuksiaan, kurkistaessani pihalle. Sumua oli tosiaan reilusti, joten voisin hyvin odotella sen hälvenemistä. Olin sopinut kalastusreissusta tulevan Suurpetokalsatajan kanssa, jo tässä aikaisemmin kesällä ja nyt oli löytynyt sopiva hetki sen toteuttamiseen.

Kello kävi jo reilusti yli aamun, eli jos nyt tarkennetaan, niin yli kahdeksan. Vaan nythän ollaan menossa kalalle, joten kellolla ei olisi merkitystä. Sumua oli reilusti ja tunnelma järvellä oli aavemainen, tuulen siirrellessä paksumpia sumumassoja järvellä, kuin shakkinappuloita. Aurinko oli jo noussut hyvän aikaa sitten, vaan vielä sillä oli töitä tuulen kanssa sumun hälventämisessä.

Rannalla yritin tähyillä vastakkaiselle puolelle, mutta sumua oli vielä reilusti. No onki käteen ja muutaman heiton kerkesin siinä heittämään, kunnes takanani kuului askeleita. Sieltä saapui Suurpetokalastaja, siis tuleva sellainen.

Siinä ei turhia höpötelty, vaan onki käteen ja siitä se lähti. Itselleni kaivoin repusta Helin vaalean punaisen umpikelan jolla allekirjoittanut saisi tänään pärjätä. Ja miksi ei pärjäisi.

Kiersimme jo maineikkaalle kalapaikalle, josta olisi tarkoitus saada päivän ensimmäinen hauki. Niin haukea oltiin tultu pyytämään ja jos oikein satumainen flaksi käy, saadaan sellainen ylöskin. Tästä on saatu monet kalat ylös ja heitän malliksi ruohikon reunaan. Umpilela valittaa öljyn puutetta, joten kastan sen voitehista vanhimpaan ja ääni hiljenee.

Kato nyt nappas! Ei pysyny, totesin väistäessäni uistinta, jonka hauki laski suustaan lennättäen sen kohti kalastajia. Nyt oli Suurpetokalastajan vuoro. uistin lenti aivan ruohikon reunaan ja alkoi hiljainen kelaus... Iski, vaan ei pysynyt muutamaa sekunttia pidempään. Sellasta se on joskus. uusi yritys ja vielä yritti hauki ruohikossa vempulaa suuhunsa hotkaista, ei pysynyt nytkään.

Enään ei hauki yrittänyt ja jatkoimme 9-tien vierustaa ja sen ali. Hiljaista on ja lämminkin, aurinko ja tuuli ovat saaneet sumun hälvenemään. Nyt lähdetään syömään, ajetaan laavulle paistamaan makkaraa.

Kohta kärysi makkara nuotiossa ja olipa risukeittimessäkin tulet kahvia varten, niin kaakaota juotiin myös. Venepaikalla mulahteli hauki muutaman kerran ja kyllähän sitä oli yritettävä. No ei ottanut tämä yksilö kiinni, kasvaapahan isommaksi.

Vielä yritettiin muutamista paikoista ja tultiinpa lopuksi takaisin samaan paikkaan, jossa aamulla oli hauki yrittäny muutaman kerran. Oltaisiin tultu nopeamminkin, mutta joku on laittanut ensin kolmenkympin ja sitten kahdenkympin rajoitukset, joten ei ihan täysiä uskallettu polkea.

No, jäi hauki saamatta tällä kertaa, joten haettiin jäätelöt SIWAsta, niin yllättävän läheltä. Aamuisesta sumusta ei ole jäänyt jälkeäkään, eikä moni sen olemassaoloa ole edes nähnyt. Nyt aurinko paistoi, kuin keskikesällä konsanaan ja jäätelö tuntui oikealta valinnalta näin reissun lopuksi. Jatketaan tästä toisen kerran, kiitoksia.

Hajonnut Retki taittoveitsi

(31.8.2011) Voiko olla mahdollista, että laadukas Retki taittoveitsi ei kestä kahtakymmentä vuotta.

Vaihdoin pölypussia imuriin toissapäivänä ja uuden pölypussin asentamisessa on käytettävä pihtejä ja puukkoa, kun pussi ei satu olemaan yhteensopiva imurini kanssa. Pölypussi tuli vaihdettua ja siivoaminen pääsi jatkumaan.

Vaan mitenkäs kävikään, puukon jonka olin laskenut pesuhuoneen lattialle, ainakin omasta mielestäni varovasti, enkä mitenkään pudottamalla. Huomasin puukon käteeni nostaessa sen terän heiluvan vapaasti, siis lukitus ei pitänyt. Voihan pers...

Siinä sitten miettimään ja tutkimaan puukkoa, että miten se on oikein rikkoutunut. Puukon sisältä sain ongittua irtonaisen palan terästä joka oli nätisti murtunut poikki, eli siinä syy miksi lukitus ei toiminut odotetulla tavalla.

Tätä ei kyllä takaisin saa, joten olisiko edessä uuden puukon hankinta. No kattelin netistä erillaisia puukkoja, kuitenkaan löytämättä mieleistä. Olisiko se tavallinen taittumaton puukko hyvä, ainakaan se ei jatkossa näin hajoaisi ja olisi muutenkin paljon yksinkertaisempi, niin ja kevyempikin. Nykyinen Retki taittoveitsi painaa nahkakoteloineen melkein 0,2 Kg kun joku muovikahvainen mora puolet siitä jos ei vähemmänkin. Retkipuukon messinkiset koristeet ovat kyllä ihan komeat ja toisaalta onhan se kädessä mukava, kun on vähän painoa.

No hintahan näyttelee allekirjoittaneelle sitä tärkeintä osaa näissä varustehankinnoissa. Muovikahvaisen moran saa parilla eurolla ja halvan taittoveitsenkin alle kympillä. Moraa ei tarvitse varoa ihan niin paljoa, kuin esimerkiksi hiiliteräs puukkoa jonka kahva on visakoivusta ja tuppi jostain kalliista nahasta. Niin se hintahan noissa puukoissa vaihtelee aika paljon, joten mora houkuttaa.

Moralla aukaisee tarvittaessa säilykkeitäkin, mutta käyttäisisitkö sinä omaa puukkoasi tölkinavaajana?

Minä en taittoveistäni moiseen hommaan käyttäisi... Pitäisikö sittenkin alkaa käyttää sellaista edullista moraa, joka jo löytyy.

Itselläni oli aikoinaan Mora 2000, jonka sain poikki kaivinkoneen kauhaa vaihtaessa, ei kannata kysyä miten, vaan kokeilkaa itse... Puukossa on kuminen kahva, josta saa hyvän otteen vaikka kädet olisivatkin hauen limassa ja märkänä. Mora 2000 irtoaa vajaalla kahdellakymmenellä eurolla, joten pistää miettimään. Rapalan yleispuukko noin kaksi euroa, Retki Black taittoveitsi noin kolmetoista euroa ja yleispuukko puuhavalla kahdenkympin molemmin puolin, tosin näissä sitten kalliimmat onkin sitten oikeesti jo kallita.

Ei tule vastaan sopivaa, mutta kyllähän tämä vanhakin vielä toimii, terä on hyvin kiinni ja teräväkin se on. Joten tarvitseeko sen terän edes lukkiutua? Joo saisihan se kiinni olla, mikäs kävisi tonne uudeksi jouseksi, vai onko aivan turha edes yrittää. Kuminpalasta tarjosin ensin puukon sisälle lukkomekanismin alle pitämään lukitusrautaa paikoillaan, mutta ei ollut oikein riittävä vastus. Josko vähän jäykempää kumia? Vaan kun ei löytynyt, tai jos auton renkaasta pienen palasen kävis puukolla veistämässä...

Hetken siinä mietittyäni sattui miljoona rompe säkistäni käteen jo kertaalleen katkaistu hakaneula ja muistankin mihin pieni pätkä terävää päätä oli käytetty, Kannettavan tietokoneen näytön johtosarjan liittimen juureen, josta olin johdon katkaissut, kävi hakaneulan terävä pää pikaliiman kanssa yhdistäväksi tekijäksi ja taas toimi kannettavan näyttö...

Nyt tuo loppu hakaneulasta saisi uuden tehtävän taittoveitsen lukitusmekanismin jousena. Niinpä hakaneula sivuleikkureilla sopivan mittaiseksi ja muutaman naulan avustuksella sain sen ujutettua puukkoon lukon alapuolelle. Toimii... Saas nähdä kauanko kestää hakaneula vaativassa paikassa, hakanulojahan kyllä löytyy...

Olin viikolla 34 pohjoisessa, käsivarressa, jolloin puukko oli mukana ja palveli hyvin ja ongelmitta. Saattaahan olla että seuraavalla reissulla on mukan uusi puukko, jos isommatkaan hakaneulat ei kestä. Tarinaa tulossa lapinreissulta tässä joskus myöhemmin. Vuolemisiin...

könkämäeno johdanto

(20.-28.8.2011) Könkämäenolta video...

Varsinainen tarina tulee myöhemmin, kunhan saan rakennettua tietokoneen hauen leukaluista, näppäimistön taimenen mädistä ja LCD näytön harjuksen selkäevästä. Karhun kanssa sitä sitten kirjoitellaan täällä jossain lapin erämaassa, joten ihan heti ei tarinaa ole luvassa.

Video yläpuolella.

Ps. allekirjoittanutta tavoittaa parhaiten  txt-viestillä kuukkelin toimittamana osoitteeseen, Könkämäeno, erakko...

Avaimet pyöräillen Laukaasta

(6.-8.8.2011) Epävakaista säätä luvattu, sadekuuroja ja mahdollisesti ukkosta, merialueilla tuulivaroitus, oikein hyvä pyöräily keli. Lauantai aamuna yhdeksän aikoihin, pakkailin pyöräilylaukkuuni kamppeita ja samalla yritin juoda, jo jäähtynyttä kahviani.

Jälleen kerran, olin matkalla Laukaaseen, Hartikan kirkkoman ohi, Kuusveden rannalle. Saas nähdä miten toimii sadeviitta jos, kun alkaa satamaan. Repun päälle iso musta jätesäkki sadesuojaksi, vaikkakin vaatteet ja kaikki vähänkin kastuva oli pakattu kuivasäkkeihin mallia Siwa tai Sale. Teltan päälle lähti mukaan Tanskalainen laavuvaate. Kamat on siis kasassa, nyt pyöräilemään.


I päivä

Kurvasin 9-tielle ja kohta pienemmälle hiekkatielle. Pyörä kulki ja vaikka en huoltoa taka akselille vielä ollutkaan tehnyt, uskoin sen kestävän tämänkin reissun, kyllä suomalainen pyörä kestää...

Niemisjärven jälkeen alkoi satamaan, siispä repun päälle jätesäkki mustekalalla kiinni ja allekirjoittaneelle sadeviitta. Juuri sopii pyöräilykypärä sadeviitan hupun alle niin, että eteen muodostuu pieni lippa. Hyvin jatkuu matka vesisateesta huolimatta. Hiukan on hiostava, mutta kaikkeahan ei voi aina saada, toisaalta on tämä ainakin vedenpitävä ja edullinen (n.2€).

Saarilammella pidän taukoa linja auto pysäkillä, sade on lakannut. Syön vaaleaa leipää meetvurstilla ja sulatejuustolla. laitan sadeviitan reppuun ja jatkan matkaani.

Saavun Mustankorpin salunaan janoisena, joten... Kaupasta teen vielä muutaman muunkin ostoksen. Hyvä oli palvelu, niin ja sama oli myyjä kaupankin puolella :) kaunis kiitos.

Saavun laavulle ja alan pystyttämään leiriä. Kohta saapuu ensimmäinen vieras ja pitäisihän sieltä mahdollisesti tulla pari lisääkin.

Kokeillaanpas josko saisi nuotioon jotain paistettavaa, nyt kun sain vavankin. Tuli edellisellä reissulla unohdettua vapa ja Helin pyörän avain Laukaaseen, tultiin laukaasta pyörät peräkärryssä, jonka seurauksena tietenkin Helin avain jäi kyydistä, eikä se vapakaan sieltä autotallista mukaan lähtenyt. No ei ole Heli pyörällä ajanut eikä allekirjoittanut kalastanut, joten siitäkin se sajatus tälle reissulle lähti, eli avaimen ja vavan haku.

Kalaa ei allekirjoittanut saanut vaan ahventa söin siltikin. haukea olisi ollut myös tarjolla kaverin ansiosta, nin ja simpukkaakin, mutta molemmat päästettiin kasvamaan. Ahvenen otin ja paistoin myöhemmin nuotiolla, sekin kaverin pyytämänä.

Vieraita oli tulossa lisää... Tuli joskus aikoinaan ostettua kokonainen 500g kahvipaketti jollakin pyöräilyretkellä, ihan vain siltä varalta, että saattaisi tulla vieraita. Nytkin kahville oli tulossa useampi juoja ja en ollut varma riittäisikö oman paketin loppu ja pyysinkin tuomaan kahvipaketin tullessaan. Niin siis sama juttu, kuin aikaisemminkin sillä erotuksella, että nyt oli kahvin juojia ja siltikin mukaan ottamani kahvi riitti. Ja taas mukanani oli täysi kahvipaketti...

Kahvit tuli keitettyä ja muutama olutkin siinä juotua. Juttua riitti sillä yhtä näistä kavereista en ollutkaan nähnyt vähään aikaan. Vielä jäi jotain kertomattakin, mutta keretäänhän sitä.

Hiljalleen alkoi porukka vähetä ja itsekseni jäätyäni laiton veden kiehumaan iltapalaa varten. Tasaiseen tahtiin kävi muitakin ulkona liikkujia laavulla, antoivat allekirjoittaneen olla kuitenkin rauhassa, liekkö syynä tyhjien kaljatölkkien määrä laavulla.

Ilta alkoi hämärtymään, pesin kattilat, tein syttyjä aamuksi laavulle valmiiksi ja otimpa yhden pienityn puun teltan viereen laavuvaatteenkin alle, jos vaikka aamulla keittelen kahvit teltan vieressä.

Alkaa satamaan, ei haittaa teltta pitää vettä ja sen päällä on vielä laavuvaate joka ainakin toivottavasti pitää vettä. On jo pimeää, kuulen laavulle saapuvan vielä mattimyöhäsiä tai tässä tapauksessa naisia, tyttöjä ne taitaakin olla. Käännän kylkeä.

Porukka rannassa on hiljentynyt, vesisade yltyy, nukun.


II päivä

Aamulla kuuden jälkeen vesisade on loppunut. Nousen ylös ja kävelen laavulle aamukahvin keittoon. Laitan risukeittimen pölkylle ja katkon edellisenä iltana tekemiä tikkuja. Tuli sytyy hyvin kolmannella tikulla.

Haen rannasta kattilalla vettä. Aurinko yrittää paistaa puiden lomitse vesipisaroiden helmeillessä oksistossa. Ilma on raikas, on tyyntä ja hiljaista, vain luonnon ääniä.

Ompas komea aamu, mietin laittaessani kahvivettä kiehumaan. Lisään muutaman tikun palamaan ja teen voileivät valmiiksi.

Hyvin toimii risukeitin tai miksi sitä nyt kutsutaan. Vesi kiehuu pienellä määrällä puuta, ja ainakin liiteristä pilkottu kuiva koivu palaa todella hyvin. Olen tyytyväinen, niin keittimeen kuin tähän hetkeenkin.

Juotuani aamukahvit alan pakkaamaan kamppeita pyörään ja lopuksi puran leirin. Jatkan kohti Peurunkajärveä.

Laukaassa polttoaineen hinta on autoilijoille päivän puheenaihe, jos ei siitä vielä olla puhuttu niin tässä niitä hintatietoja 7.8. kello 9:09.

Yksi yö ja seuraavana päivänä takaisin, se olisi ohjelma tällä reissulla, siis ei kovin paljon ohjelmaa mutta siltikin, olihan Helille saatava pyörään avain ja allekirjoittaneelle vapa onkimista varten, jotta voi ne seuraavan kerran sitten taas jonnekkin unohtaa.


III päivä

Paluumatka alkaa noin kello 13:15. Poikkean Tarvaalassa kyläkauppaan, kuten tein tulomatkallakin. Ostin pillimehua ja paketin lihapiirakoita, kyllä näillä pärjää. Vettä ei satanut vaikka keli oli tuulinen ja taivas pilvinen. Nyt kyllä luoja suo, kun koko matkan oli myötätuuli.

Saarilammella pidin evästauon ja lihapiirakat oli hetkessä hotkaistu. Myötätuulen avustamana matka taittui allekirjoittaneelle epätavallisen reipasta vauhtia.

Hetkessä taakse jäivät saarilampi, niemisjärvi ja edessä oli pätkä 9-tietä. Raskasta kalustoa oli liikenteessä ja sopivaan rakoon sopisi varmaan yksi polkupyöräkin.

Kotona noin kello 16:45 eli aika hyvin oli tuuli apuna tällä paluumatkalla. Onneksi ei ollut vastatuuli, nimittäin ajaisin varmaan vieläkin.

Risukeitin

Ompas risukeittimellä hintaa katsellessani netissä myytävää Bushcooker -puukeitintä. Hintaa ilman postituskuluja oli varustenetissä 78 euroa. Halusin kokeilla olisiko moisesta puuta tai oikeammin risuja polttavasta keittimestä allekirjoittaneelle mitään hyötyä, mutten ollut valmis maksamaa aivan tuota hintaa, joten. Teen itse.

Tein ensimmäisen version vanhasta peltitölkistä. Sisä osan pyöritin tavan pellistä arinoineen. Ei kovin komea, mutta sillä voisi harjoitella.

Toimiihan se nyt ihan niin, kuin aina puuta poltettaessa, eli keittelin kahvit ja muutaman kerran vettä Paapaikan pihamaalla. Ai niin, poltin muuten selkänikin pihalla istuskellessani.

Risukeitin pääsi mukaan seuraavalle retkelle Pyörällä Laukaa Uurainen

Reissussa ei risuja tullut poltettua, vaan aina oli sprii jotenkin helpompi vaihtoehto. Laukaassa tuli sitten kyllä ruvettua väsäämään toista versiota keittimestä. Hommasin pari rosteri purkkia jonka halkaisija oli juuri sopiva Esbit kattiloiden sisään. Sopipa väliin viellä tiskirätti joka estäisi tehokkaasti kolinan ja naarmuuntumisen.

Kaksi päivää tuli keitintä väsättyä, ennen kuin siitä mieleisen sai. No rehellisyyden nimissä on sanottava että eihän tämäkään puuta polta niin kuin nuotio, mutta kyllä sillä veden kattilassa saa hiehumaan. En ehkä ole vielä täysin sisäistänyt keittimen ideaa. Siis, sitähä pitäisi voida tarvittaessa suurta varovaisuutta noudattaen käyttää myös metsäpalovaroituksen aikaan. Siis todella harkiten, ainakin omasta mielestäni.

Nyt on muutaman kerran tullut uudemmalla keittimellä leikittyä ja jatketaan harjoituksia. Risukeitin sopii siis hyvin kattilasarjaan jota käytän ja samalla siinä voi polttaa halutessaan myös spriipoltinta, joten onhan se siinä mielessä hyvä, että on polttoaineelle vaihtoehto.