Pelkkää kokemusta

(3.11.2011) Aamutuimaan Helin startatessa kahdeksaan koululle, aloin pakkaamaan reppua. Virveli, kirves, ustimet, vesipullo, pikkuinen halsteri, retkikeitin risupolttimella, ruisleipää ja nötköttiä, nam. No otetaampa reppuun vielä Helin pyöräilykypäräkin, kun se näköjään on jäänyt tohon keittiön pöydälle.

Siis kalalle tekisi mieli mennä, mutta ensin koululle, jossa jätin pyöräilykypärän Helin pyörään. Nyt sinne kalalle...

9-tien varrella ei tapahtunut mitään, joten jatkoin matkaani kohti erähertun laavua. Niin paitsi kirveelle oli töitä, jolla naputtelin kiveä vasten lukon kiinikettä tiukemmalle.

Puolessa välissä kurvasin pyörälläni metsään, siis en ajanut lepikkoon, vaan traktori uraa pitkin metsikköön. Ihan rantaan saakka ei pyörä kulkenut kovasta yrityksestä huolimatta ja niin matkaa oli jatkettava jalan. Rannalle päästyäni pystyin kahlaamaan matalassa rantavedessä, eikä tiheä rantapusikko näin ollen haitannut heittelyä. Ei tärpin tärppiä. Joku oli ollut kuitenkin nälkäinen, sillä rantavedessä räpiköi särki, johon ilmeisesti hauki oli hampaitaan kokeillut.

Jatkoin laavulle jossa keittelin kahvit ja grillasin halsterilla ruisleipää nötkötillä. Kannattaa kokeilla, on ihan hyvää, eikä tarvitse lisätä välttämättä voita.

Allekirjoittaneelle pelkkää kokemusta tältä reissulta, tästä on hyvä jatkaa.

Ps. Suurpetokalstajalle vinkkiä oheisessa videossa...