Aina vain risukeitin

(18.10.2011 ja 25.10.2011) Etsin kirpputorilta teräksistä purkkia, josta olisi tarkoitus tehdä keittimeen uusi kattilan pidike. Miten voi olla mahdollista, että löysin vielä samanlaisen purkin, josta olin aikaisemmin risukeittimen valmistanut. Täytyy varmaan tarkistaa, että on iki-lotto aktiivinen veikkauksen sivuilla. Oli muuten viimeinen purkki, edellisellä kerralla siihen hyllyyn jäi neljä tai viisi ja siitä on aikaa jo pari kuukautta.

Purkista olisi helppo tehdä uusi "kruunu" risukeittimeen, joten hiukan porailua, rälläköintiä ja hiontaa. Nopeasti käy tylsäksi poranterä tässä materiaalissa, vaan sehän ei ole ongelma mestari teroittajalle ja niin vain sain kaikki reijät porattua. Hiukan tuli muutoksia ulkomuotoon niin, että nyt kattilaan kosketti vain kolme kohtaa.

Paremmin toimii, kuin edellinen "kruunu", sillä nyt kattila on ylempänä ja palaminen tapahtuu reippaammin. Aikaisemmin oli hiukan ongelmia kosteamman puun kanssa, kun tulen sai syttymään ja laittoi kattilan keittimen päälle, alkoi voimakas savuaminen savukaasujen tukahduttaessa liekkejä. Kun kattilan taas otti pois, syttyi tuli uudelleen ja savuaminen loppui. Nyt savukaasulle jää enemmän tilaa poistua palotilasta ja näin ollen palaminen on tehokkaampaa, eikä savua muodostu sen enempää, kuin nuotiostakaan.

Kuinkahan moni, on vielä risukeitintä syksyn sateilla käyttänyt? Kuivien risujen löytäminen sateen jälkeen, varmaan hiukan hankalaa, vaikka kuusen alaoksat kuivia olisikin ja isomman puun sisälläkin kuivasta löytyisi. Vaan eihän kukaan puusta oksaa taita, vai taittaako? Nuorempana sitä tuli tehtyä nuotio aina sinne tänne, ilman sen kummempia lupia ja kumma kyllä, ne saatiin aina syttymäänkin, jos ei aina sammuttaa muistettukkaan. Muista maanomistajan lupa avotulta tehdessäsi, risukeitintä ei kylläkään luokitella avotuleksi, vaikka tervettä järkeä senkin käytössä saa käyttää, varsinkin kuivana aikana ja poltettavaa puuta kerätessäsi.

Toimii hienosti uudistettu risukeitin. Useampaan otteeseen on tullut metsässä kosteaa ja hieman kuivempaakin puuta poltettua, voin edelleenkin lämpimästi suositella. Jos ei halua kattilansa nokeentuvan tai savunhajua vaatteisiinsa, ei risukeitin tai nuotio ole oikea vaihtoehto. Allekirjoittaneelle savunhaju, nokinen kattila, pihkapuun tuoksu, viimeisen tulitikun raapaisu ja sammuminen märkään puuhun, on jotain sellaista josta olen aina pitänyt, oikeasti. Nokinen kattila ei suojapussissa sotke paikkoja ja ajoittainhan sen voi pestä, tai vuolla puukolla puhtaaksi...

Aikaisemmin käytin alkoholia, nyttemmin olen siirtynyt miedompiin aineisiin... Siis retkikeittimen polttoaineissa... Spriipoltin on kätevä ja palaa vaikka vesi olisi puut kastellutkin. Risukeittimen kaveriksi spriipoltin sopii loistavasti, joko puun tilalla poltettavaksi tai sytytysnesteeksi. Risukeitin on allekirjoittaneella nyt mukana aina, kun keitintä tarvitaan ja ESBIT 985 johon kaikki tarvittava sopii kolisematta, on osoittautunut loistavaksi yhdistelmäksi.