Siinä otti hauki kiinni, juuri siinä samassa kohtaa, jossa monesti ennenkin. Hyvin lähti vetämään ja heti pintaan noustuaan näytti allekirjoittaneelle muutaman pyörähdyksen päästen samalla irti koukusta...
Voi pas.. No, ainakin mä näin sen, vaikka eihän toinen kalamies toista usko, ilman todisteita. En ollut mitenkään valmistautunut kuvaamaan mahdollista saalista, niinpä nytkin, kun kala iski, muistin puhelimen povitaskussa vetoketjun takana. Sitä ei sieltä yhdellä kädellä saisi kovinkaan helposti, ainakaan väsytys tilanteessa. Eihän se enään ottaisi, eikä ottanutkaan. Kaivoin kuitenkin puhelimen paremmin saataville, jos. Kyllähän se antaa mukavasti virtaa varsinkin, kun kalan näkee kunnolla.
Kylmä tuuli kävi luihin ja ytimiin, joten jatkoin matkaani laavulle. Pientä kalaa ui laavun edessä isona parvena, välillä pintaan syöksähtäen, kuin takaa-ajettuna. Kokeilin muutaman kerran vempulalla, olisiko pikkukalojen joukossa nälkäinen saalistaja. Ei ollut, tai sitten se oli jo kylläinen. Nuotiossa lämmitin kerrosleipää, välissä sipulia ja öljyä.
Olin jo valmis lähtemään, mutta siinä kamppeita keräillessäni ajattelin käydä vielä niin sanotusti "tois puol jokkee" tai, paremminkin toisessa päässä. Jos vaikka en kalaa saisikaan, niin ainakin palautus tölkin ja pullon löysin. 15 senttiä tölkistä ja olikos se 10 senttiä lasipullosta.
Kierrätettävät repussa ja oikeastaan siinä toivossa, että niitähän on joltain saattanut tippua enemmänkin, kävelin kuuhankaveden puolelle vielä kokeilemaan. Vempula lenti jälleen pitkälle, vieden mukanaan melkein kaiken siiman puolalta. Pitäisiköhän vaihtaa kohta uusi kuitusiima, tai kyllä se vielä menee, katotaan sitten keväällä... Mihin se nyt jäi, nyt se tietenkin sitten katkee toi vanha kuitu ja mä saan kahlata pelastamaan vempulani.
Siellähän on taas kala, hauen vetäessä reilummin ja samalla päästäen irti...
Nyt se kyllä otetaan ylös, vaihtaessani siiman päähän Rapalan "countdown" puukalan, jonka toivoin kolmihaarakoukkujen ansiosta jäävän kiinni kunnolla, eikä vain yritykseksi. Vempula eli rapala minnow spoon on kyllä lumpeikossa ja heinikossa lyömätön peli, mutta kalan kiinni pysyminen tuntuisi olevan monesti vain hiuskarvan varassa. Parilla kolmihaarakoukulla varustettu rapala, jää kyllä hauen suuhun varmemmin kiinni.
Eihän se kyllä lentänyt yhtään mihinkään varsinkin, kun oli vastatuuli. Muutama heitto lensi vähän pidemmälle ja viimein hauki oli taas kiinni, nyt kunnolla sopisi toivoa. Puhelimen kaivoin taskusta ja aloin kuvaamaan vaikka, nyt en saanut yhtään sellaista kuvaa, jota jo en joskus olis saanut, joten en tähän pelkkää vettä laita...
Mukava saada aina välillä jotain, tosin eihän tämäkään ollut vielä kuivalla maalla. Hiljalleen vedon loppuessa, uitin hauen rannalle ja siimsta vetäen vedin valtavan kalan kuivalle maalle. Ensimmäinen lyöntikapula katkesi kolmesta kohtaa hauen jatkaessa hyppimistä, toinen halko kesti jo paremmin ja pyristelyt oli ohi. Hyvin oli kaikki koukut hauen suussa, joten ei olisi irti päässyt ja uistimen poistaminenkin tapahtui kiduksien kautta...
Kala reppuun ja kotia kohti, kyllä täällä niin kylmä on.
Kalan siivosin kotona fileiksi ja tulipa se ensin punnittuakin... 1,7kg. Fileitä en punninnut, mutta arviolta reilun hukkaprosentin jälkeen n. 400g. Jos ei tänään niin huomenna haukipullia tai suoraan file pannulle... Hitto tuli just mieleen haukikeitto, no, joku toinen kerta sitten. Niin ja hyvää Isänpäivää...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti