Jouluiset laatikot

(18.12.2008) Jouluiset porkkana- ja perunalaatikko.

En kyllä luvatessa tiennyt, millainen homma on itse tehdä joululaatikot. Tulin luvanneeksi äidille, että minähän voisin tehdä laatikoita jouluksi. Porkkana ja imelletty peruna, lanttulaatikon äiti saisi tehdä, tai ostaa itse.

Ei auta tuumasta toimeen, netistä ohjeet ja raakaaineiden ostoon. 2Kg porkkanoita ja 2Kg perunoita, muuten kaikki muut ainekset löytyisi jo kaapista.

Porkkanalaatikkon tekemisen aloitin riisipuuron ja porkkanoiden keittämisellä. Sotkettuani kaikki ainekset sekaisin, lapioin (lumilapio) porkkanamössön alumiinivuokiin. Juuri sopivasti viiteen vuokaan. Saatuani laatikot uuniin, ajattelin pyöräyttää vasurilla sitten ton perunalaatikon. Tosin peruna täytyisi imeltää ensin yön yli, joten sitä en saisi tänään valmiiksi.

Porkkanalaatikot valmiina, vielä Heli saa piirtää noi kannet niihin ja sitten annetaan ne eteenpäin.

Ohjeet tollasten tekoon löysin Kotikokki.net sivuilta, joten en niitä tänne kirjoita.

Hyvää Joulua...

Makkarat tulille

(13.12.2008) Lapsenvahdiksi? Minä vai?... Joo, tota, tottakai. Legendaariset viimeiset sanat.

Ei vaan mikäs siinä. Siinähän se menee sivussa toi omakin jälkikasvu, sitäpaitsi taitaa vahdittavat olla jo sen verran isoja, että ei ole paljon vahtimista, kunhan katsoo että saadaan pienimmät tulet sammutettua ilman palokuntaa.

Jotakin ohjelmaa vois kehitellä, että ei tartte sisällä istua koko päivää. Jos nyt mennään siitä mistä aita on matalin, niin otetaan vaikka mönkiä ja köytetään perään pulkka. Lastataan pulkkaan (kuivia tai ainakin melkein) puita. Reppuun laitetaan makkaraa, juomista, yms. mitä nyt makkaranpaistossa luulisi tarvitsevansa.

Kauas ei kannattaisi mennä, nimittäin Polariksesta oli akku loppunut. Lisävirralla käyntiin. Jos sitten käy niin, että akku ei kerkeä riittävästi lataantua ja olaan kaukana (jossakin susirajan tuolla puolen). No, onhan siinä kyllä tuo käynnistin poljinkin. Muutaman kerran polassu sen käyntiin polkemalla, ei ole ihan helpoin homma varsinkaan jos kone on kylmä ja öljy kankeaa. Nyt olisi kuitenkin kohtuu lämmin keli ei hirveästi pakkasta, joten en usko että tulee ongelmia. (aikoinaan mopo lähti käyntiin kelillä kuin kelillä, oli pakkasta tai ei, vaikka työntämällä väkisin.)

Tässä on sopiva paikka, oli toisten kommentti ja mikäs sen parepi, sinne susirajan taakse olisi kuitenkin niin hirveän pitkä matka. Tulet olis tehtävä, jos vain sais noi puut palamaan. Kuului terävän oloinen kommentti, että noi puut mitä sä otit, on märkiä ja niinhän ne taisi olla, ainakin kosteita. Ei auta, tulet on saatava syttymään, jos mielii makkarat paistaa. Paperia repusta, pajunoksa pajukosta, pyritä paperi oksan ympäri ja kasta Polariksen tankissa. No niin, rupes syttymään.

Makkarat tuli paistettua ja kaikki sai ajella mönkiällä, mikä taisi olla muiden mielestä se paras juttu. Virtaa ei akku kauaa pitänyt, olisko otettava irti ja vietävä lämpöseen latautumaan. Käynnistinpoljin tosin toimi ainakin näin leudolla kelillä.

Leivotaan

Älä kokeile tätä kotona. Leipominen on suoritettu valvotussa tilassa, rautaisella ammattitaidolla, tai ilman sitä ja tästä kaikesta huolimatta.

Löysin netistä muutamia ohjeita kauravuokaleivän tekoa varten ja ajattelinkin kokeilla josko se onnistuisi. Niin ja muuten, makuasioista ei voi kiistellä, oli lopputulos mikä, tai millainen tahansa.

5 dl	vettä
1½ dl	kaurahiutaleita
1½ tl	suolaa
7½ dl	vehnäjauhoja
1 pss	kuivahiivaa

Ensin sekoitetaan vesi, kaurahiutaleet ja suola, anna hiutaleiden turvota.
Sekoita hiiva ja jauhot.
Lämmitä kaurahiutaleet reiluun kädenlämpöön. Ohjeessa oli että mikrossa, joten ei voi käyttää metallisia astioita. No kokeillaan.
Tämän jälkeen lisätään jauhot (joissa hiiva) lämmitettyjen kaurahiutaleiden joukkoon ja sekoita niin, että koostumus on kuin kaurapuuro.
Kaada voideltuun vuokaan ja anna turvota.
Paista 225 asteessa noin 30 minuutia.

Joo mulla ei ole sopivaa kertakäyttöistä foliovuokaa joten käytän alumiinivuokaa ja laitan siihen leivinpaperia pohjalle, sama asia.

Helppo homma, ajattelin.
Astiaksi kävisi erinomaisesti pesty jugurtti ämpäri, kunhan muistaa ottaa kantosangan irti mikrossa käytön ajaksi.

Siispä hiutaleet likoon, lämmitys ja jonka jälkeen joukkoon jauhot ym.
Hommahan saattaisi jopa onnistua... Sitten, ohjeessa oli että taikina saa turvota jonkin aikaa ennen paistamista liinan alla. No, olin sitten laittanut toisen alumiinivuan suhkot täyteen, näyttäisi sittenkin sopivan yhteen vuokaan, ajattelin. Virhe. Joo, vai liinan alle kohoamaan, taidan laittaa uuniin niin ei tarvitse sotkea tota liinaa taikinaan, kun toi vuoka tuli nyt noin täyteen. Ja ideat ei kun paranee. Laitanpa uunin päälle ihan muutamaksi sekunniksi, että uunissa olisi lämmintä taikinan nousta/turvota.

Olkoon tuolla uunissa nyt jonkin aikaa, niin touhuan muuta sillä aikaa... Kurkistus uuniin. Oho, ei sitten tullut mieleen, että kyllähän se pullataikinakin nousee ja niin nousee leipätaikinakin hiivan avustuksella oikeinkin hyvin. Taikina valui ritille ja siitä uunin pohjalle, voi ***kele kyllä sitä voi olla tyhmä. No taidan pestä uunin. Vuoka uunista ja ei muuta, kun mätä puolet taikinasta toiseen vuokaan. Olisi jo alussa pitänyt tehdä. Uuni ja ritilä tuli putsattua, nyt leipävuuat uuniin ja kellosta aika n. 30min.

Lopulta leivät uunista, näyttääkin ihan hyvältä, vaikka ei ihan tyylipuhdas suoritus ollutkaan. Jos vielä joskus kauravuokaleipää leivon, niin toivottavasti ei ole sama rumba edessä.

Noi kuvat joita tässäkin stoorissa on, niin ne nyt on niitä onnistuneita otoksia. Ei nimittäin tullut mieleen ottaa kuvia taikinasta joka valuu vuokaa pitkin ritilälle ja siitä uunin pohjalle. Leipominen on mukava harrastus,... vai oliko se keilaaminen sitä.

Peurungalla syys tunnelmissa

(14.10.2008) Nyt jo vesien kylmetessä, ei kalalle lähdettäessä kannata vaatetuksessa säästellä. Sen tulimme nytkin huomaamaan tällä pikavisiitillä Peurungalla.

Keli oli pilvinen ja kolea, vettä ei ainakaan vielä satanut. Kalasaalista emme odottaneet suuren suurta.

Ei muuta kuin menoksi, soutaessahan tulee ainakin lämmin. Päästyämme pahimman lumpeikon ja kasvillisuuden ohi laitettiin otti vieheet perään, jos vaikka kokeillaan vetouistelua,... Jonkin aikaa soudettuani, oli Heli jo sitä mieltä, että on kyllä tylsää touhua, nyt on päästävä jo heittelemään.

Välillä aurinko pilkistää, vettäkin sataa, mutta järvi on yllättävän tyyni. pistot näkyy järven pinnassa hyvin, mutta ei nappaa. Tultiin siihen tulokseen, että taitavat olla pikkukaloja.

Kun sitten taas alkoi vettä ripsimään, oli jo selvää että emme tulisi kalaa saamaan, korkeintaan kokemusta. Niinpä oli hyvä laittaa vehkeet kasaan ja suunnistaa kotisatamaan. Taisi olla tämän syksyn viimeinen kalareissu, kyllä kylmää jo on, joten on varmaan parempi pistää kalusto talviteloille. Vaikka eihän sitä koskaan tiedä.

Keskisenkoski Elo- Syyskuun vaihde

(31.8.2008) Lähdettiin paistamaan makkarat Keskisenkoskelle. Eväät on osettu ja perille saavuttaessa pakattava reppuun, sillä helpompi kantaa, kuin muovikassissa, tai niin Heli ainakin luuli. Liian painava, oli Helin mielipide, kun kaikki tarvittava ja vähemmän tarpeellinen oli pakattu. Isi kantaa.

Vielä viimehetken silmäys tarjontaan ja karttaan, että näikin vaativalla retkellä ei eksytä. Missä se makkaranpaisto paikka oikein on? Ei tästä saa mitään selvää.

No löydettiinhän me paikka jossa makkarat voisi paistaa. Heli lähti hakemaan puita minun vielä arvaillessa, että sataako kohta vai ei. Helin mielestä kota oli hienompi, kuin että oltaisiin oltu taivasalla, joten tulet tehtiin kotaan.

Makkara maistui, vaikka kaikkea ei jaksettukkaan syödä, sovittiin että ei puhuta kenellekkään, että iskä ei enään jaksa syödä kahta makkarapakettia kerralla...

Seuraavalla kerralla ostetaan nakkeja, ne on parempia ja niitä kyllä jaksaa syödä kaksi pakettia. Ehkä Heli on oikeassa, mikäli ei osta perhepaukkauksia.

Sateinen Peurunka

(8.8.2008) tänään testattaisiin Helin uutta onkea. Onki tuli ostettua edellisenä päivänä palatessamme Saarijärveltä. Heli oli innokas, eikä sateinen keli tuntunut haittaavan ollenkaan. Keli oli kyllä todella huono, vettä tihutti ja tuulikin jonkin verran. Mietin hetken ennenkuin ajattelin lähteä mukaan, Helin ja papan kanssa järvelle.

Pappa soutaa ja uistimet laitetaan perään, kokeillaan josko saataisiin uistelemalla jotakin...? Ei tullut uistelemalla vaikka Heli kovasti väitti, että kala siellä käy nykimässä.

Pappa ehdotti että kokeiltaisiin, josko mato-ongella jotain tulisi. Niinpä virvelit ylös ja matoa koukkuun. Kaksi kalaa, papalle ja helille, sitten oli jo lähdettävä, niin kylmää järvellä oli.

Rannalla oli vielä laiturilta kokeiltava josko sittenkin vielä jotain saisi, mutta laiha oli lohtu, näihin oli nyt tyytyminen.

Tosikalamiesten paluu kolealta ja myrskyiseltä järveltä.

Video tästä linkistä (4.0 Mt)

Virveli toimi hyvin, joskin heittäminen umpikelalla tuntui olevan ainakin aluksi hiukan vaikeaa, kun on tottunut käyttämään avokelaa. Mutta eiköhän se siitä, kun vähän harjoittelee.

Puuhapuisto Veijari

(7.8.2008) ent. Saarijärven Vesieläinpuisto, nykyinen Puuhapuisto Veijari.

Päivä oli pilvinen ja reissuun lähdettiin iloisin mielin. "Joko ollaan perillä", "vieläkö on pitkä matka". No Heli oli vähän kärsimätön odottamaan, mitä kaikkea puistossa voisi tehdä tai nähdä.

Perille päästiin vaikkakaan kukaan ei ollut tarkistanut puuhapuiston tarkempaa sijaintia. Kuulemma siellä oli käyty joskus 80-luvulla joten kyllähän sen nyt muistaa missä se on.

Heli oli enemmän kuin mielissään kun olimme päässeet perille, tekemisestä ei nimittäin tulisi olemaan pulaa, eikä tarvitsisi selitellä että "mulla ei ole mitään tekemistä". Toisaalta ongelmaksi muodostui hiukan, mutta vain hiukan, että mitä tekisi missäkin järjestyksessä.

Syömässäkin pitäisi välillä käydä ja vessassa, kun ei nyt millään kerkeisi. Hei mites se kalastaminen, jota kaikki on niin hehkuttaneet, "mennään, mennään". Jos vaikka saisi kalan, niin senhän voisi sitten syödä.

Kalaa ei tullut. Puuhapuisto oli sulkemassa ovensa samaisella viikolla, joten kalalammet oli tyhjennettävä kaloista. Laiturin reunoilla oli verkot laskettu veteen ja niihin muutama kala menikin meidän vielä kalastaessa.

Kun sitä kalaa ei tullut, niin oli tyydyttävä grilli ruokaan.
Meny:
2x nakit muusilla
2x hampurilainen ranskalaisilla
1x Broileri pyörykät, olisko ollu muusilla

Syönnin päälle oli hyvä jatkaa touhuamista, ja seuraava mielenkiintoinen juttu olisi Helin mielestä ratsastus. No tosin ponilla mutta näytti olevan mieluista.

Video tästä linkistä (3.o Mt)

Poispäin tullessa, kävin kauppareissulla ostamassa Helille oman virvelin, Shakespeare Ladysfish umpikelasarja. Tämän kaupassa nähtyään Heli ruinasi papan vielä ostamaan uistimen, että pääsee sitten heti kokeilemaan.

Reissu oli pitkä ja ainakin allekirjoittanut oli mielissään kun päivä kääntyi lopulta iltaan. Aamulla olisi uusi päivä ja Helin kanssa voisi vaikka kokeilla uutta onkea.

Mutta se onkin jo toinen juttu.

Jälleen Kyynämöinen Iltasyönnillä

(6.8.2008) Uurainen, ja siellä jo niin tutuksi tullut Kyynämöinen.

Varsinaista kalareissua ei ollut suunniteltu, mutta ajateltiin jälleen "retkenjohtajan" kanssa käydä kokeilemassa iltasyöntiä. Oli puolipilvistä joten keli oli hyvä ei kuuma eikä kylmä, siispä vehkeet autoon ja paketti makkaraa mukaan.

Kala oli yllättävän hyvin liikkeellä, pientä ja vieläkin pienempää haukea, mutta erittäin mukavaa leikkimistä UL-setillä. Retkenjohtaja sai ylivoimaisesti reissun suurimman n. kilon painoinen hauki, josta illan päätteeksi allekirjoittanut nykäisi fileet.

Kala oli niin hyvin liikkeellä että tuli vanhat hyvät ajat mieleen. Lumpeiden peittämä lahdelma kuhisi pientä haukea ja kaislikon reunat vähän isompaa. Siis ei ollenkaan huono reissu.

Kyynämöinen

(30.6.2008) Telttaretkelle olisi tarkoitus lähteä.

Siispä kamat kasaan ja suunnaksi valittiin Uurainen ja siellä Kyynämöisen ranta. Vielä kun otettaisiin paikallista kalatuntemusta mukaan niin voisi saada kalaakin, niinpä pikainen tiedustelu josko paikallinen "retkenjohtaja" olisi käytettävissä / halukas reissuun.

Paikanpäälle savuttuamme, laitettiin leiri kuntoon.
Rannan tuntumassa on iso laavu jonne oli hyvä heittää kamat, keli kun oli hiukan pilvinen ja kuurosateiden mahdollisuus oli olemassa.

Helin mielestä laavussa oli hyvä huilailla jos sattui ramasemaan.

No kauaa ei kalalla keretty olla, kun niinsanottu kuuro yllätti. Sade oli kestänyt varmaan kolmisen tuntia ja kellon lähestyessä kymmentä, ajateltiin että jos pystytetään teltta laavun sisälle, sen toiseen nurkkaan niin ei teltta kastu läpimäräksi vesisateessa, ennenkuin sen saa pystytettyä. Idea oli hyvä ja teltta sopi kuin sopikin lipan alle.

Myöhemmällä sateen loputtua oli vielä valoisaa, mutta kala ei vain syönyt. Niinpä istuimmen nuotiolla ja paransimme mailmaa.

Aamulla oli kuivateltava vähän kamppeita, mitkä illalla oli kastuneet. Kalaa käytiin vielä yrittämässä, mutta mitään ei saatu ja sekös Heliä harmitti, vaikka muuten reissu oli kuulemma ihan kiva.

Ps. Retkenjohtaja vähän valitteli että yöllä oli ollut kylmä, mutta en minä tiedä...

Kauden avaus

(29.4.2008) oli järvessä vielä jäät,

(11.5.2008) nyt tilanne on toinen ja jäät on sulaneet. Käydään kokeilemassa joko kala liikkuu.

Hyvästä yrityksestä huolimatta, jäi kalat saamatta. "Kokeillaan sitten huomenna", oli Helin kommentti. No, Heli ei ollut pahoillaan vaikka kalaa ei tullutkaan, "kyllä pappa saa sitten kalaa verkoilla".

Joo oli ehkä hiukan kylmä keli kalastukseen ja muutenkin hiukan aikainen ajankohta. Lämpenevää keliä odotellen...

Mobiilidata kokeilu 2

Joo tuli tossa viime kesänä ostettua uusi puhelin Nokia 5500 jolla pystyy kirjoittamaan blogiin juttuja kuvien kanssa. Aikaisempi Nokian 6170 oli ihan pätevä, mutta sillä kuvan lähettäminen tekstin yhteydessä osoittautui liian hankalaksi. Ehkä nyt oli sopiva hetki vaihtaa puhelin ja seuraava uusi taas 3-4 vuoden päästä jos ei ennen sitä sano sopimusta irti.

Pitäisi olla toi 5500 roiskesuojattu, tosin en tiedä onko siitä käytännössä mitään hyötyä. Kalalla jos sataa,.. KUN SATAA, niin ei ihan herkästi ota itseensä. Tietenkään jos sen nyt veneestä tiputtaa, niin ei siinä auta vaikka olisi täysin vesitiivis, kun vettä on riittävästi.

Hyvänä ominaisuutena pitäisin S60-alustaa jolle on jo aikapaljon erillaisia sovelluksia. Itse käytän Gmailia ja Google Maps ohjelmaa. Lisävarusteeksi voisi kuvitella hankkia GPS palikan ja aivan ihanteellinen olisi jokin latausjärjestelmä, kun liikutaan verkkovirran ulkopuolella.

Puhelimella ja sen kautta käytän myös internettiä nimellisnopeudella: 236 kbit/s, yhteys on riittävä allekirjoittaneelle. Tavallisesti nopeus vaihtelee 100 tavusta/sekunnissa - jopa 4 kt/sekunnissa. Joskus harvoin nopeus nousee hetkellisesti jopa yli 30kt sekunttivauhtiin, mutta pääsääntöisesti nopeus on 2-4kt/sekunnissa

Kytkettäessä kännykkä bluetooth yhteydellä kannettavaan
(Fujitsu Siemens Amilo Pro V3205), johtojen määrä ei pääse järkyttämään, joten kokonaisuudessaan ihan hyvä reissupaketti.

Graavilohta

Aikaisemmassa jutussa oli puhetta talvikalastuksesta, no nyt oli se päivä kun sieltä kalaa tuli, (papan toimittamana) siis muutakin kuin kokemusta. Saaliiksi oli jäänyt järvitaimen ei kuitenkaan kuvassa, josta nykäistiin fileet ja Helin avustuksella riittävästi suolaa ja sokeria. Kala jätettiin papalle ja mumulle jääkaappiin tekeytymään, toivottavasti oli suolaa riittävästi.

Myöhemmin samana päivänä kaupassakäynnin yhteydessä Heli äkkäsi kalatiskillä kalaa joka oli samanlaista kuin papalla. No siitähän se idea sitten lähti. Tosikalamies ostaa kalansa kaupasta, jos tilanne sen vaatii.

Niinpä sitten kotona file puhtaaksi ja Heli hoitaa kyllä suolaamisen. Taitaa tästäkin tulla tönkkösuolattua.

Aamulla pääsee maistamaan onko suolaa riittävästi vai täytyykö antaa tekeytyä vielä lisää.

Talvikalastusta Peurungalla

(20.1.2008) Verkkojen lasku aamupäivällä ja Helin pyynnöstä olin nyt mukana, kuitenkin vanhempi sukupolvi hoitaa kyllä verkon laskun, jos nyt vähäsen reikää tuuralla lyön. Syy miksi uuttakin reikää on joskus tehtävä, on inhimillinen erehdys verkkojen vaihdossa/katsomisessa, siis jos on sattunut uittonaru karkaamaan avantoon. No, onneksi jää on tähänaikaan vuodesta ohut, kiitos ilmastonmuutoksen   :) ...

Verkot järvessä, sitten katotaan katiskat. Tyhjää... Ei kalan kalaa. "kyllä se vaan niin on että,

virvelimiehet ne nämä kalavedet tyhjentää", nyttenkin jäätiin ilman kalaa.

No, jos tästä kelit vielä lämpenee, niin pääseehän se virvelimies kohta kalalle. Katsotaan sitten, että onko tämä järvi tyhjä.