Kymmenkunta senttiä teräsjäätä rannan tuntumassa.
Jään laulu on näkyvissä, kuin sävelet nuottiviivastolla.
Jään räsähtely, pauke ja ulvominen on hetkittäin melko kovaa.
Istutaan alas ja kuunnellaan luonnon konserttia.
Kahvithan me keitellään.
Vähän kuivat eväät, mutta pikkuisen kun on nälkä, niin ihan hyvin maistuu kahvin kanssa.
Juusto ja makkara on keittiön pöydällä, kuka niitä nyt muistaa aina reppuun laittaa...
Hienoja on värit jäässä auringonpaisteessa, niitä on hankala kameralla vangita.
Tai ehkä niin ei pidäkkään, ehkä niiden tulee näkyä parhaiten vain omin silmin, siinä hetkessä.
Hieno oli keli.
Miettinyt, että pitäisikö katiskat käydä tiputtamassa järveen.
No, ainahan suunnitella saa, kahtoo nyt miten paljon se antaa lunta, ja muuta...
Pilkillehän sitä tietenkin voisi.
Ps. menkää pihalle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti