Jo aikoinaan mietin, että jos Nokia vielä tekee jonkinlaisen kumipuhelimen, edes kevyellä roiskesuojauksella, niin se olisi seuraava valintani. Nokia on mennyt sittemmin Microsoftin kelkkaan ohjelmisto valinnallaan, myyden vielä myöhemmin matkapuhelintuotantonsa kyseiselle toimijalle. Onko Nokian ostaminen enään kotiinpäin?
Eihän se ole kotimainen tuo Samsungikaan, enkä oikein usko, että Nokiankaan kotimaisuusaste on ollut viimevuosina kovinkaan korkea. Osta kotimaista, joo yritän ostaa Suomalaisia tomaatteja ja kurkkuja, vaikka niiden kilohinta on kaksin-, jopa kolminkertainen ulkolaisiin verrattuna. Jospa sitä edes sen verta kotimaista tuottajaa kannustaisi.
Nokian Lumia 620, nyt kuitenkin lähti tilaukseen, olkoonkin sitten vaikka Kiinassa kasattu ja Microsofin kerätessä kassavirran. Jolla olisi myös "kotimainen", mutta jotenkin en jaksa innostua Sailfishin käyttöjärjestelmästä. Hinta on myös kaksinkertainen Lumiaan verrattuna, eikä laite ole roiskesuojattu, joka tuntuisi olevan allekirjoittaneelle enemmän kuin tarpeen.
620 Protected Edition, on oikeastaan vain vaihdettavat takakuoret Lumia 620 malliin, joita myydään myös erikseen. Suojaus on IP54 joka tarkoittaa veden kestävyydessä roiskeita eikä veteen upotusta, kuten S5690 Xcover, jonka luokitus on IP67.
Miksi Nokia?... Android, ainakin vanha 2.3.6 on nähty. Kyllä harkinnassa oli myös Xcover II,
jonka ominaisuudet ja käyttö olisi olleet varmasti hyvät uudemmalla Android versiolla. Mutta jotenkin se Nokian, ehkä "kotimaisuus", tai sen erillaisuus viehätti ja kai se on kaikessa mukana se tunne, joka lopuksi ostopäätökseen vaikuttaa.
Oikeita kokemuksia tästä Lumiasta voi sanoa vasta useamman kuukauden käytön jälkeen, enkä lähde nyt vertailemaan puhelimien eroavaisuuksia. Tai sanotaan nyt sen verran, että puhelin toimi ensimmäisellä retkellä hyvin, mutta esimerkiksi takki, jonka vetoketju hajosi taas, ei mielestäni toiminut niin hyvin, kuin olin odottanut. Tämäkin on vain siis allekirjoittaneen oma mielipide.
Aamun jo valjettua, pakkaan reppuun makuualustan, risukeittimen, eväät ja vielä toppahousut, jottei kahvinkeitossa tarvitse palella. Pyöräilen Yrjönkadulle ja työnnän pyörän leikkikentän viereen puuta vasten. Tästä jatkan jalan Rampkankaansuon yli kohti Paapaikkaa. Olisin tullut hiihtämällä, mutta lunta on kovin vähän. No pakkasta nyt joka tapauksessa tuntuu olevan, eikä pyöräillessä ole syytä pitää mitään kiirettä, jottei naama jäädy.
Kävelen sähkölinjan alla, eipäs kun sehän on kaivettu maahan, joten kävelenkin sen päällä. Sitten polulle kohti Paapaikkaa.
Viimein lasken reppuni kiven viereen, joka ei ole luultavastikkaan luonnon muovaama. Tästäkös niitä kiviä on aikoinaan lohkottu?
Katselen risuja ja kohta risukeitin jo savuaa lupaavasti... Hiukan kuusen kuivia alaoksia ja pian vesi kiehuu kahvia varten. Eväiksi otin tälläkertaa vaaleaa leipää ja väliin heitin juustoa ja meetvurstia. Aina maistuu hyvälle ulkona nuo eväät.
Istun risukeittimen vieressä solumuovi alustalla, kivi selän takana. Kurkoitan repusta juomapulloa ja kuulen pahaenteistä ritinää. Siis puhelin on toiminut vielä ihan hyvin, vaikka en sitä vielä täysin osaa käyttääkään, mutta vetoketju ei toimi, vaikka sitä jo osaisinkin käyttää.
No tuo vetoketju, se onkin jo toiminut tässä talvitakissa moitteetta viime talvesta jolloin sitä korjasin, eikä siinä ole koko kesän aikana ollut mitään ongelmaa...
Kahvi on juotu,... leivät syöty. Onneksi housut on ehjät.
Pakkailen pikkuhiljaa kamoja ja käyn hiekkamontulla kävelemässä "hymiön". Bongaatko?
Pakkaan toppahousut reppuun, vaikka hetken mietin, että pitäisikö sittenkin pitää jalassa, jos ei tuo takin vetoketju pysy kiinni. Ei kai se nyt niin kylmä ole, etteikö "takki auki" voisi pyöräillä. Saan vetoketjun taiteilemalla kiinni ja kurvaan kotiin kirjoittamaan lokimerkintää. Huomenna on Xcover luovutettava todennäköisesti Helille ja siihen olisi vielä hommattava uusi akku. Sitten vasta joutuu Samsung testiin...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti