Onhan se vähän rapea keli pyörällä ajella, mutta hiljaa melkein kävelyvauhtia ja muutama naamansulattelu tauko matkan varrelle, niin hyvin sitä tarkenee. Repussa odottaa toppahousut, jotka vedän laavulla jalkaani. Vaikka kylmällä ilmalla naama saattaisi pyöräillessä jäätyäkin, niin liika vaate polettaessa saa läkähtymään.
Nyt kun tuo uusi puhelin Nokia Lumia 620, Protected Edition kuorilla, on ollut jo jonkin aikaa käytössä ja sen kamera ominaisuuksia tullut näprättyä, heräsi ajatus viimein tilata kamerajalusta älypuhelimelle. Tilaus sisään Telefotolle. Xcoverille sitä tuli useasti suunniteltua, mutta jatkoin itsepintaisesti ilman... Jos siis halusin saada puhelimen johonkin pystyyn, vaaka-asentoon, oli sille keksittävä jonkinlainen tuki, jota vasten sen sai nojaamaan.
Tämä puhelimen asettelu oli monesti varsin turhauttavaa, sillä juuri pystyssä pysymään saatu puhelin saattoi kuvata ohi ja kun sitä sitten meni vielä vähän kääntämään, ei se suostunut enään asettumaan siihen kiveä ja oksaa vasten niin, että kuvattava kohde olisi edes osittain näkynyt. Ja sitten, kun oli kamera juuri saatu valmiiksi ja virveli käteen, itselaukaisuun kymmenen sekunnin viive, niin juokset kameran eteen toteamaan kameran kaatumista...
Näitä kaatuneita, kallistuneita tai muuten vain ohi otoksia on paljon. Siis olisiko tuollaisesta Joby Gorillapod GripTight micro standistä mitään hyötyä. Saisiko sillä puhelimen kuvausasentoon pyöreän kiven päälle, ilman kahta muuta pienempää kiveä, jotka eivät ihan helpolla suostu puhelinta oikeaan asentoon tukemaan? Vai hajoaako heti pakkasessa jalkoja käännettäessä?
Naama on todella jäässä, kun pyöräilen Siwaan hakemaan Wilhelmiä ja näköjään tulista Auran sinappia. Edes pyöräilykypärää en päästäni ota, on sen verta remmit ja lukot jäässä, etteivät sitä välttämättä edes kestä. Epäkohteliaan käytöksen jälkeen, hattu päässä sisällä, jatkan kaupasta 9-tien yli kohti eräherttu laavua.
Laavulla ei ole muita... Kaivan toppahousut repusta ja lahkeiden vetoketjut vyötärön korkeudelle avattuna sujahtavat 45:set talvi Nokialaiset hyvin lahkeiden läpi. Hyvin suunniteltu, kuten armeijan kamppeilta voi odottaakin. Naama alkaa sulamaan, poskien ja nenän kihelmöidessä nuotion lämmössä.
Syön makkaraa tulisella sinapilla, joka ei jostain syystä maistu pakkasessa yhtään tuliselta. Kääntelen ja vääntelen uutta kameranjalustaa, joka ei ainakaan vielä ole kylmästä moksiskaan. Saan puhelimen helposti kivelle ja suunnattua haluamaani kohteeseen. Onkohan tuolle makkaratikullekin hommattava jokin teline, kun sen asetteleminen olikin nyt vuorostaan vaikeampaa.
Hyvin toimi jalusta ja näinkin pienenä sen olettaisi kulkevan helposti ja aina mukana. Nuotion hiipuessa riisun toppahousut ja pyöräilen Siwan kautta hakemaan sinne tullutta postipakettia. Heli, puhelimen akkua tuli! Kahvit keittelen tänään vaihteeksi sisällä, lämpöisessä...
Edit 26.1.2014
Kävin Paapaikalla kuvaamassa yllä olevan kokonaisuuden oikein järjestelmäkameralla. No siitähän ei meinannut tulla ensin mitään, tai ei oikeastaan lopuksikaan. On nimittäin tarkennus tuollaisessa oikeassa kamerassa ihan mielettömän tarkka, jota en saanut kertaakaan tarkennettua oikein. Lopputulos oli kuitenkin näinkin vähäisellä kokemuksella ihan riittävä, ainakin nettiin. Annan suosiolla niiden kuvata järjestelmäkameralla, jotka sellaisen omistavat ja osaavat sitä käyttää. Nykyinen kuvauskalusto on allekirjoittaneelle kuitenkin se järkevin (helpoin) vaihtoehto, oikein "kolmijalalla" varustettuna. Kiitos kahvista ja kameran lainasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti