Kamerajalusta

(24.01.2014) Kävin pitkästä aikaa Eräherttu laavulla paistamassa makkaraa. Vaikka pakkasta oli reilusti, lähdin pyörällä liikenteeseen. Polkupyörän ketju on pysynyt noyränä viimekertaisen huollon jäljiltä laakerirasvan, sekä lukkoölyn sekoituksella kovallakin pakkasella.








Onhan se vähän rapea keli pyörällä ajella, mutta hiljaa melkein kävelyvauhtia ja muutama naamansulattelu tauko matkan varrelle, niin hyvin sitä tarkenee. Repussa odottaa toppahousut, jotka vedän laavulla jalkaani. Vaikka kylmällä ilmalla naama saattaisi pyöräillessä jäätyäkin, niin liika vaate polettaessa saa läkähtymään.

Nyt kun tuo uusi puhelin Nokia Lumia 620, Protected Edition kuorilla, on ollut jo jonkin aikaa käytössä ja sen kamera ominaisuuksia tullut näprättyä, heräsi ajatus viimein tilata kamerajalusta älypuhelimelle. Tilaus sisään Telefotolle. Xcoverille sitä tuli useasti suunniteltua, mutta jatkoin itsepintaisesti ilman... Jos siis halusin saada puhelimen johonkin pystyyn, vaaka-asentoon, oli sille keksittävä jonkinlainen tuki, jota vasten sen sai nojaamaan.




Tämä puhelimen asettelu oli monesti varsin turhauttavaa, sillä juuri pystyssä pysymään saatu puhelin saattoi kuvata ohi ja kun sitä sitten meni vielä vähän kääntämään, ei se suostunut enään asettumaan siihen kiveä ja oksaa vasten niin, että kuvattava kohde olisi edes osittain näkynyt. Ja sitten, kun oli kamera juuri saatu valmiiksi ja virveli käteen, itselaukaisuun kymmenen sekunnin viive, niin juokset kameran eteen toteamaan kameran kaatumista...




Näitä kaatuneita, kallistuneita tai muuten vain ohi otoksia on paljon. Siis olisiko tuollaisesta Joby Gorillapod GripTight micro standistä mitään hyötyä. Saisiko sillä puhelimen kuvausasentoon pyöreän kiven päälle, ilman kahta muuta pienempää kiveä, jotka eivät ihan helpolla suostu puhelinta oikeaan asentoon tukemaan? Vai hajoaako heti pakkasessa jalkoja käännettäessä?

Naama on todella jäässä, kun pyöräilen Siwaan hakemaan Wilhelmiä ja näköjään tulista Auran sinappia. Edes pyöräilykypärää en päästäni ota, on sen verta remmit ja lukot jäässä, etteivät sitä välttämättä edes kestä. Epäkohteliaan käytöksen jälkeen, hattu päässä sisällä, jatkan kaupasta 9-tien yli kohti eräherttu laavua.

Laavulla ei ole muita... Kaivan toppahousut repusta ja lahkeiden vetoketjut vyötärön korkeudelle avattuna sujahtavat 45:set talvi Nokialaiset hyvin lahkeiden läpi. Hyvin suunniteltu, kuten armeijan kamppeilta voi odottaakin. Naama alkaa sulamaan, poskien ja nenän kihelmöidessä nuotion lämmössä.






Syön makkaraa tulisella sinapilla, joka ei jostain syystä maistu pakkasessa yhtään tuliselta. Kääntelen ja vääntelen uutta kameranjalustaa, joka ei ainakaan vielä ole kylmästä moksiskaan. Saan puhelimen helposti kivelle ja suunnattua haluamaani kohteeseen. Onkohan tuolle makkaratikullekin hommattava jokin teline, kun sen asetteleminen olikin nyt vuorostaan vaikeampaa.

Hyvin toimi jalusta ja näinkin pienenä sen olettaisi kulkevan helposti ja aina mukana. Nuotion hiipuessa riisun toppahousut ja pyöräilen Siwan kautta hakemaan sinne tullutta postipakettia. Heli, puhelimen akkua tuli! Kahvit keittelen tänään vaihteeksi sisällä, lämpöisessä...


Edit 26.1.2014



Kävin Paapaikalla kuvaamassa yllä olevan kokonaisuuden oikein järjestelmäkameralla. No siitähän ei meinannut tulla ensin mitään, tai ei oikeastaan lopuksikaan. On nimittäin tarkennus tuollaisessa oikeassa kamerassa ihan mielettömän tarkka, jota en saanut kertaakaan tarkennettua oikein. Lopputulos oli kuitenkin näinkin vähäisellä kokemuksella ihan riittävä, ainakin nettiin. Annan suosiolla niiden kuvata järjestelmäkameralla, jotka sellaisen omistavat ja osaavat sitä käyttää. Nykyinen kuvauskalusto on allekirjoittaneelle kuitenkin se järkevin (helpoin) vaihtoehto, oikein "kolmijalalla" varustettuna. Kiitos kahvista ja kameran lainasta.

Pihvit ja kaljaa

Tulipa pitkästä aikaa syötyä todella hyvän makuisia pihvejä. Sain nimittäin Paapaikalta muutaman pussin hevosenlihaa. Lihat oli valmiiksi paloiteltu ja jaettu sopiviin annospusseihin. Tänään aamulla otin yhden pussin pakkasesta sulamaan ja työnsin nyt illalla lihamyllyn läpi.

Sekoitin jauhelihan joukkoon pari ruokalusikallista jauhoja, yhden kananmunan, hiukan rypsiöljyä, puoli desiä kaurahiutaleita, loraus vettä, suolaa ja mustapippuria.




Paistoin pihvit kuumalla paistinpannulla ja jatkoin kypsennystä uunissa foliolla peitetyssä astiassa, lämmmön ollessa vajaa 175 astetta noin puoli tuntia.




Kotikalja tuli laitettua tekeentymään edellisenä iltana ja nyt perunamuussin, hevosenliha pihvien ja salaatin kanssa Tuoppi kotikalja maistui todella hyvältä. Keskioluen ja ykkösen korvaa jatkossakin Tuoppi kotikalja.

Puhelin toimii takki ei

Jokos se on tuo Samsungin Xcover maksettu? Kahden vuoden sopimus on umpeutunut, kyllä. Xcover on palvellut hyvin, eikä sitä ole pienet putoamiset, tai kastumiset haitanneet. Siis juuri oikea puhelin allekirjoittaneelle, joka joskus saattaa metsässäkin haahuilla.

Jo aikoinaan mietin, että jos Nokia vielä tekee jonkinlaisen kumipuhelimen, edes kevyellä roiskesuojauksella, niin se olisi seuraava valintani. Nokia on mennyt sittemmin Microsoftin kelkkaan ohjelmisto valinnallaan, myyden vielä myöhemmin matkapuhelintuotantonsa kyseiselle toimijalle. Onko Nokian ostaminen enään kotiinpäin?

Eihän se ole kotimainen tuo Samsungikaan, enkä oikein usko, että Nokiankaan kotimaisuusaste on ollut viimevuosina kovinkaan korkea. Osta kotimaista, joo yritän ostaa Suomalaisia tomaatteja ja kurkkuja, vaikka niiden kilohinta on kaksin-, jopa kolminkertainen ulkolaisiin verrattuna. Jospa sitä edes sen verta kotimaista tuottajaa kannustaisi.




Nokian Lumia 620, nyt kuitenkin lähti tilaukseen, olkoonkin sitten vaikka Kiinassa kasattu ja Microsofin kerätessä kassavirran. Jolla olisi myös "kotimainen", mutta jotenkin en jaksa innostua Sailfishin käyttöjärjestelmästä. Hinta on myös kaksinkertainen Lumiaan verrattuna, eikä laite ole roiskesuojattu, joka tuntuisi olevan allekirjoittaneelle enemmän kuin tarpeen.

620 Protected Edition, on oikeastaan vain vaihdettavat takakuoret Lumia 620 malliin, joita myydään myös erikseen. Suojaus on IP54 joka tarkoittaa veden kestävyydessä roiskeita eikä veteen upotusta, kuten S5690 Xcover, jonka luokitus on IP67.




Miksi Nokia?... Android, ainakin vanha 2.3.6 on nähty. Kyllä harkinnassa oli myös Xcover II,
jonka ominaisuudet ja käyttö olisi olleet varmasti hyvät uudemmalla Android versiolla. Mutta jotenkin se Nokian, ehkä "kotimaisuus", tai sen erillaisuus viehätti ja kai se on kaikessa mukana se tunne, joka lopuksi ostopäätökseen vaikuttaa.




Oikeita kokemuksia tästä Lumiasta voi sanoa vasta useamman kuukauden käytön jälkeen, enkä lähde nyt vertailemaan puhelimien eroavaisuuksia. Tai sanotaan nyt sen verran, että puhelin toimi ensimmäisellä retkellä hyvin, mutta esimerkiksi takki, jonka vetoketju hajosi taas, ei mielestäni toiminut niin hyvin, kuin olin odottanut. Tämäkin on vain siis allekirjoittaneen oma mielipide.

Aamun jo valjettua, pakkaan reppuun makuualustan, risukeittimen, eväät ja vielä toppahousut, jottei kahvinkeitossa tarvitse palella. Pyöräilen Yrjönkadulle ja työnnän pyörän leikkikentän viereen puuta vasten. Tästä jatkan jalan Rampkankaansuon yli kohti Paapaikkaa. Olisin tullut hiihtämällä, mutta lunta on kovin vähän. No pakkasta nyt joka tapauksessa tuntuu olevan, eikä pyöräillessä ole syytä pitää mitään kiirettä, jottei naama jäädy.




Kävelen sähkölinjan alla, eipäs kun sehän on kaivettu maahan, joten kävelenkin sen päällä. Sitten polulle kohti Paapaikkaa.

Viimein lasken reppuni kiven viereen, joka ei ole luultavastikkaan luonnon muovaama. Tästäkös niitä kiviä on aikoinaan lohkottu?




Katselen risuja ja kohta risukeitin jo savuaa lupaavasti... Hiukan kuusen kuivia alaoksia ja pian vesi kiehuu kahvia varten. Eväiksi otin tälläkertaa vaaleaa leipää ja väliin heitin juustoa ja meetvurstia. Aina maistuu hyvälle ulkona nuo eväät.

Istun risukeittimen vieressä solumuovi alustalla, kivi selän takana. Kurkoitan repusta juomapulloa ja kuulen pahaenteistä ritinää. Siis puhelin on toiminut vielä ihan hyvin, vaikka en sitä vielä täysin osaa käyttääkään, mutta vetoketju ei toimi, vaikka sitä jo osaisinkin käyttää.

No tuo vetoketju, se onkin jo toiminut tässä talvitakissa moitteetta viime talvesta jolloin sitä korjasin, eikä siinä ole koko kesän aikana ollut mitään ongelmaa...

Kahvi on juotu,... leivät syöty. Onneksi housut on ehjät.




Pakkailen pikkuhiljaa kamoja ja käyn hiekkamontulla kävelemässä "hymiön". Bongaatko?

Pakkaan toppahousut reppuun, vaikka hetken mietin, että pitäisikö sittenkin pitää jalassa, jos ei tuo takin vetoketju pysy kiinni. Ei kai se nyt niin kylmä ole, etteikö "takki auki" voisi pyöräillä. Saan vetoketjun taiteilemalla kiinni ja kurvaan kotiin kirjoittamaan lokimerkintää. Huomenna on Xcover luovutettava todennäköisesti Helille ja siihen olisi vielä hommattava uusi akku. Sitten vasta joutuu Samsung testiin...