Laitan reppuuni vielä villapaidan, sillä sääennusteessa on luvattu vesisadetta. Virveliin olen jo aikaisemmin tehnyt keväthuoltoa, joten sen pitäisi olla kunnossa. Retkikeitin, puukko, kirves, saha, vara uistimia, suolaa, sokeria. Vessapaperia, joka pitää sisällään myös pätkän laastaria, teippirullan, särkylääkettä ja tulitikut. Makuualusta toimii myös repun rankana ja on pehmeä selkää vasten. Otin myös luvatusta sateesta johtuen sadeviitan, puolilitraa vettä, muovikuppi siivilällä ja sinappia. Makkara olisi muistettava ostaa menomatkalla Siwasta.
Siis, valitsin kahdesta retkestä jälkimmäisen, heittäessäni repun selkääni. Onkos se kauppa edes auki vielä?
Kuuhankavesi on siis sula ja vasta reilu viikko sitten bongasin jäällä vielä kalamiehiä pilkkipönttöineen. Olen jälleen Kaivantojoella, joka yhdistää Pirtti-Hertun Kuuhankaveteen. Laavu on joen yläpäässä Pirtti-Hertun rannalla.
Kaivan heti ensiksi virvelin repusta, vaan laitan kuitenkin ensin risukeittimen tulille ja haamaisen joesta kirkasta, no ainakin kylmää järvi vettä kahvia varten. Kun kahvivesi on laitettu niin sanotusti tulille, on aika jälleen muutaman heiton. Sama on solmu perukkeessa, kuin viimevuonna. Näyttäisi olevan vielä kunnossa, joten en ala sitä vaihtamaan.
En usko saavani kalaa vielä näin aikaisin, mutta ei se olekkaan pääasia. Istun laavulle ja kuuntelen lokkien naurua. Kevät on tullut, kohta on kesä ja sitten syksy, kunnes taas talvi tekee tuloaan. Olisi päästävä telttailemaan, sillä varusteita on tullut hypisteltyä jo pidemmän aikaa, eikä netin retkeily aiheinen blogitarjonta ole tuonut ahdistukeen yhtään helpotusta, oikeastaan päinvastoin. Katso Linkit ylhäältä.
Kahvivesi on jälleen kiehunut huomaamatta jo jonkin aikaa, no ompahan ainakin pöpö kuollut. Kaadan muoviseen kuksaan kiehuvaa vettä, jonka päällä on siivilä. Kahvipurut likoavat siivilässä varisematta kuppiin, tai kyllähän sinne kupin pohjalle jotain aina tulee, oli se sitten kahvin puruja tai tunturi pöllön paskaa, ei se vesikään aina niin puhdasta ole...
Makkaran paistan ensin isolla liekillä loimussa ja liekin hävittyä hiilloksen päällä. Jälleen kerran ala-arvoinen suoritus punkerokerholaiselta, vain kaksi makkaraa jaksoin syödä. Syön sitten myöhemmin kotona loput kaksi perujen kanssa.
Kala jäi tälläkin kertaa saamatta, joten on turvauduttava pakastealtaassa uivaan kalaan, sen saanti on paljon varmempaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti