Savustetaan lihaa

(24.5.2013) Kalaa on tullut savustettua, vaan lihaa en koskaan. Nyt tarjoutui tilaisuus kaverin savusaunan lämmitykseen ja samalla siinä liha tulisi savustettua. Koskaan en ole savusaunaakaan lämmittänyt, joten ohjeet oli tarpeen. Lihasta ei niin tarvitsisi kuulemma välittää, se kun valmistuisi siinä sivussa, kunhan ei sauna pala.

Aamupäivällä paikallisesta rautakaupasta lisää kiviä kiukaaseen haettuani, oli aika ottaa liha käsittelyyn savustusta varten. MP oli laittanut lihan suolaveteen edellisenä iltana kera muutaman kokonaisen mustapippurin ja valkosipulin.




Muurinpohjapannulla, siis kuumalla, paistoin lihan pinnan ruskeaksi ympäriinsä. Liha saikin paikoin palaneen pinnan, joka ainakin allekirjoittaneesta antaa mukavasti lihalle tummaa makua. Kovaksi pinta ei kuitenkaan jää, sillä lihan sisällä oleva rasva pyrkii uunissa, tai tässä tapauksessa saunassa, ulos päin. Pinta on kuitenkin hyvä paistaa "kiinni", jotta paisti pysyisi kosteana ja mehukkaana.






Savun hälvettyä grillikatoksesta, oli aika jatkaa lihan valmistusta saunan puolella. Liha ritilälle lautasen päälle ja kiukaan viereen katonrajaan roikkumaan. Saunomaan ei vielä pääsisi moneen tuntiin, mutta lihalla siellä olisi kohta lämpöiset oltavat.




Nälkähän se taas painaa päälle. Leikkasin aamulla lihasta pois ison kalvon, ennen sen paistamista. Kalvoon oli jäänyt hiukan lihaa, jonka aioin nyt paistaa kattilassa risukeittimellä nuudeleiden joukkoon.

Pyöräytin lihapalat kattilassa voin kanssa ruskeiksi, jonka jälkeen lisäsin joukkoon vettä. Annoin kiehua jonkin aikaa.




Lopuksi mausteiset nuudelit joukkoon porisemaan.




Ihan oli hyvää, vaikka kovat on maustee Maggi pussissa.

Saunassa kypsynyttä lihaa pääsi illalla maistamaan. Hyväähän se oli, ei ollut ollenkaan niin mausteista, kuin "Maggi keitto" päivällä. Onnea ja kiitos päivänsankari MP:lle jälleen kerran hienoista synttärikemuista ja muillekkin, niin ja velipojalle yöpaikasta.

Teltta vai laavu

(13.-14.5.2013) Reppu on pakattu jälleen kerran, vaan minne menisi? Ei ole paikalla aina väliä, kunhan vaan retkelle pääsee. Tai, on leiripaikalla mieluusti oltava juomakelpoista vettä, vähintään siedettävän kantomatkan päässä. Repussani kannan varulta myös MSR Hyperflow veden puhdistinta, jota tällä ressulla todellakin vain kannoin mukanani. Veden join sellaisenaan metsäojasta ja vaikka se ei ihan kirkasta ollutkaan ei maussa ollut moitteen sanaa ja uskokaa, olen juonut vettä huonommistakin paikoista.

Pyörällä käyn jälleen matkaan reppu selässä, teltan ollessa tarikalla. Tulipa se tuossa talven aikaan muutamaan kertaan pakattua, tuo reppu meinaan. Kurvaan Paapaikan pihapiiriin, jätän pyörän tallin seinustalle ja jatkan kävellen kohti suunniteltua leiripaikkaa.










Juokseva vesi, on. Poltettavaa puuta, on. Teltalle tasainen paikka, on. Eihän sitä muuta tarvitsekkaan paitsi, että kalstus mahdollisuutta ei tässä aivan lähistöllä ole. Onneksi ruuaksi olisi kuitenkin kalaa, joten ehkä sitten seuraavalla reissulla olen lähempänä vesistöä ja virveli repussa.

Teltan pystytykseen käytän reilusti aikaa, kokeillessani eri konsteja saadakseni teltan mahdollisimman hyvin "istumaan" kiristettyä. Viimein alkaa nälkä kurnia ja janoakaan ei pääse pakoon. Ruuaksi on nuudeleita kelta- ja valkosipulilla maustettuna puolikkaalla lihaliemikuutiolla, lisäksi tonnikalaa lime- pippurikastikkeessa.

- Kattilaan pari desiä vettä, hyttysiä ja lihaliemi.
- Pilkotaan kelta-, valkosipuli ja yksi hämähäkki joukkoon.
- Lisätään puita risukeittimeen.
- Hyttyset kaikkoavat risukeittimen savutessa.
- Kokkikin voi poistua haukkaamaan raitista ilmaa.
- Annetaan sillä välin kiehua, kunnes sipuli on pehmeää.
- Lisätään nuudelit ja annetaan vielä hetken kiehua.
- Lopuksi valmiiseen annokseen lisätään tonnikala.




Ulkona ruoka maistuu aina paremmalta.

Käppäilen ruuan jälkeen ympäriinsä katselemassa kevääseen heräävää metsää. Pari kyyhkystä kujertaa jossain kauempana, koivussa on jo lehti, muurahaiset rakentaa, tuoksuu kesälle... Teltalla istuessani, huomaan kyyhkyset joita en metsässä bongannut. Siitä saisi lihaa nuudelin joukkoon, niin lähelle se tuohon puuhun lennähti. Vaan ei taitaisi kivellä osua...

Täytän pullot kylmällä vedellä ja otan aamua varten kahviveden kattilaan valmiiksi. Pidän vielä hetken tulta risukeittimessä ennen kömpimistä makuupussiin. Teltan ovi on vielä auki, kun kuulen lähestyvän traktorin äänen. Viereiseen aukkoon on tullut istuttaja. Putkella laittaa, sillä äänestä ei voi erehtyä. Vedän teltan oven kiinni ja käännän kylkeäni. Herään traktorin ääneen, istuttaja on poistumassa ja nousen samalla itsekkin ulos heittämään kepillisen, on hämärää ja viileää. Kömpiessäni takaisin telttaan alkaa ripsiä vettä ja olen mielissäni, kun tulee nyt samalla testattua pitääkö tämä teltta laavu vettä.










Yöllä on satanut vettä kevyesti, eikä ollenkaan toivomallani tavalla reilusti, ei siis ukonilma. Keli on harmaa ja sateen jälkeen kostea, silti olen mielissäni lähdettyäni viimein telttailemaan. Huvinsa kullakin. Ennustettavissa ollut vesisade sai minut illalla keräämään kassiin kuivia oksia, joilla nyt olisi helppo saada tulet syttymään ja kahvit keitettyä. Kyllä kuivaa puuta olisi sateenkin jälkeen löytynyt, mutta näin se kävi helpommin. Nostaessani kassillisen kuivia puita laavuni suojasta.

Okei, pitäisikö ruveta puhumaan ja kirjoittamaan teltasta laavun sijaan, tässä menee muuten sekaisin, milloin on herännyt teltasta, vaikka mennyt laavuun nukkumaan. Virallisesti nimi lukee "Halti Pata Fun Laavu", mutta harjateltaksi sitä luontevammin kutsuisin, tai pelkästään teltaksi... Laavuksi kuvittelen mieluummin hirsirunkoisen vinokattoisen etuseinästään avonaisen kiinteän rakennelman, jonka edessä yleensä tulipaikka. Voihan tähän teltankin eteen tulet laittaa, vaan ei mieluusti kovin lähelle, tai isoja, mieluummin polttelen tulia risukeittimellä.




Aamupala oli hiukan vajaa, leivän ollessa nätisti kotona pöydällä, eikä repussa. Keitin kuitenkin kahvit ja syön leivän sitten Paapaikalla, jonne askel nyt vie. Olisihan sitä voinut nuudelit keittää, jos olisi ollut oikein nälkä. Mutta ei allekirjoittaneelle monesti aamulla mikään maita, yleensä nälkä iskee tuossa lounas aikaan kymmenestä eteenpäin ja viimeistään yhdeltätoista olisi jotain jo haukattava.

Lapuja siinä sitten muummoassa liiteriin apulaisen kanssa yritettiin heitellä, kunhan ensin saatiin traktori käyntiin toisesta apuvirtaa antamalla. Kahvia kahdentoista aikoihin ryypättiin ja siinähän se päivä kului.




Aarteen etsijöitä olisi opastettava kotopuolessa, joten lähdin purkamaan leiriä. Matkaan kävin mönkijällä. Hiukan ehkä laiskotti, joten tällä pelillä liikkuminen olisi vaivatonta, vaikka ei tälläistä kulkuneuvoa yleensä ole retkellä mukana.




Erillainen oli retki ja oli mukavaa pitkästä aikaa olla yötä teltassa, itse asiassa ensimmäinen kerta tänä vuonna. Aarteen etsijätkin löysivät lopulta etsimänsä, mutta se onkin sitten jo ihan toinen tarina.

Hauki usvaisen järven

Nousen aamulla kuuden aikoihin kahvin keittoon. Mustana, ilman maitoa eikä sokeria. Pelkän kahvin juotuani, pakkasin reppuni ja lähdin pyöräilemään Eräherttu laavulle. Tai eihän se enään aamua ollut, kun 9-tietä ylitin.




Usva leijaili pellolla ja ilma oli raikasta sateen jäljiltä. Laavulle on tuotu jokunen aika sitten lisää kuivia lapuja. Talvella oli lavut jo niin vähissä, että pinojen aluspuutkin joillakin kelpasivat nuotioon. Risukeitintä käyttäessäni en valmiita lapuja kaipaa. Tosin jos niitä on tarjolla, niin sitten ole yhden ison lavun pieninyt, kahvini keittänyt ja mahdollisesti makkarankin paistanut.




Onkohan tämä joka vuotinen ilmiö, kun säretään pulloja tässä laavulla. Viime vuonna oli ihan sama juttu. Tekisi mieli sanoa paha sana, mutta. Anteeksi. Minä olen varmasti viimeinen ihminen toisia neuvomaan, ei ne omatkaan ratkaisut yleensä ole järkeviä, tai oikeita.




Kerään isompia roskia laavun ympäriltä roskiin ja toivon, että pulloja särkenyt, ei satu laavulle samaan aikaan metsämiehen kanssa, jonka koira on juuri astunut tassunsa lasin sirpaleeseen. Ei välttämättä ole yhtä suopea, kuin allekirjoittanut.




Kylläpäs oli taas laadukasta täytetekstiä, pahoitteluni. Risukeittimessä palaa pilkottu kuusi lapu ja kattilassa höyryää joesta otettu vesi. Musta kahvi maistuu ruisleivän ja ylikypsän sian kyljen kanssa. Eikä leivälle tarvitse erikseen levitteitä, kun päälle leikkaa sikaa reilun, paksun palan.

Suosittelen, vataja maalaistuote, ylikypsä kylki.

Olihan mulla se onkikin mukana, että jos kokeilis. Kävelen Kuuhankaveden puolelle. Usva on hälvenemässä, eikä mikään sopisi aavemaiseen tunnelmaan paremmin, kuin yllättävä, kiristyvä veden pinnan alle kiitävä siima. Johon säpsähtäen havahtuisi viimeistään jarrun huutaessa.




Ei. Eipä noussut kalaa kuuhankaveden puolelta, joten kokeilen vielä laavun edestä. Toinen heitto, nykäisy tuntui kädessä ja eritoten olkapäässä. Rauhallinen veto jatkui ensi rynnistyksen jälkeen, liekö sitten veden kylmyyden vai mikä, mutta todellista taistelua ei saatu aikaan. Vedin kalan rannalle ja irroitin koukun. Kotona oli pakkasessa viimeinen viimekesän hauki odottamassa laittajaansa, joten en nyt haukea reppuuni aikonut laittaa.




Mikä lie hetkellinen mielenhäiriö, jota myös "catch and release" kalastukseksi joissain hienosto piireissä kutsutaan. Sillon harvoin, kun kalastan, ja kun vielä harvemmin saan sitä kalaa, niin sen otan kyllä syötäväksi. Ei ole niin leveä leipä, ettei siinä kala päällä menisi. No ei tullut tarkemmin katsottua, että olisiko ollut jo kutenut, vaan jos ei niin pääsipähän vielä sukuaan jatkamaan. Vai oliko se niin, että on hauki syönnillään, kun on kutu ohi?




Vempulan ruohonohjain katkesi kääntäessäni sitä takaisin paikoilleen. Voihan, joo uusi vempula perukkeen päähän ja seuraavalla kerralla uistinta ostaessa väri on helppo valinta, siis jos samanlaista enään löytyy.

Kunhan viimeinenkin hauki on pakkasesta syöty, päätyy seuraavat saaliit kyllä reppuun ja pannulle, tai sinne pakkaseen odottamaan vuoroaan. Nyt ei repussa kala tuoksunut astellessani Saleen hakemaan kätköön täytettä. Ehjät pullot ja tölkit toivat 75 senttiä palauttajalleen.

Niin aarre, kätkö, vai millä nimellä sitä pitäisi kutsua, on valmistumassa. Helille pientä päänvaivaa ja viitseliäisyys palkitaan. Todella mukava aamuinen kalastus reissu, näitä tulee toivottavasti lisää.

Kalalla

(30.4.2013) Tarjolla olisi reissu kaupunkiin, liittyen pannuhuoneen keväthuoltoon, tai vaihtoehtoisesti Kuuhankavesi, joka on vapautunut jäistä...




Laitan reppuuni vielä villapaidan, sillä sääennusteessa on luvattu vesisadetta. Virveliin olen jo aikaisemmin tehnyt keväthuoltoa, joten sen pitäisi olla kunnossa. Retkikeitin, puukko, kirves, saha, vara uistimia, suolaa, sokeria. Vessapaperia, joka pitää sisällään myös pätkän laastaria, teippirullan, särkylääkettä ja tulitikut. Makuualusta toimii myös repun rankana ja on pehmeä selkää vasten. Otin myös luvatusta sateesta johtuen sadeviitan, puolilitraa vettä, muovikuppi siivilällä ja sinappia. Makkara olisi muistettava ostaa menomatkalla Siwasta.

Siis, valitsin kahdesta retkestä jälkimmäisen, heittäessäni repun selkääni. Onkos se kauppa edes auki vielä?

Kuuhankavesi on siis sula ja vasta reilu viikko sitten bongasin jäällä vielä kalamiehiä pilkkipönttöineen. Olen jälleen Kaivantojoella, joka yhdistää Pirtti-Hertun Kuuhankaveteen. Laavu on joen yläpäässä Pirtti-Hertun rannalla.

Kaivan heti ensiksi virvelin repusta, vaan laitan kuitenkin ensin risukeittimen tulille ja haamaisen joesta kirkasta, no ainakin kylmää järvi vettä kahvia varten. Kun kahvivesi on laitettu niin sanotusti tulille, on aika jälleen muutaman heiton. Sama on solmu perukkeessa, kuin viimevuonna. Näyttäisi olevan vielä kunnossa, joten en ala sitä vaihtamaan.

En usko saavani kalaa vielä näin aikaisin, mutta ei se olekkaan pääasia. Istun laavulle ja kuuntelen lokkien naurua. Kevät on tullut, kohta on kesä ja sitten syksy, kunnes taas talvi tekee tuloaan. Olisi päästävä telttailemaan, sillä varusteita on tullut hypisteltyä jo pidemmän aikaa, eikä netin retkeily aiheinen blogitarjonta ole tuonut ahdistukeen yhtään helpotusta, oikeastaan päinvastoin. Katso Linkit ylhäältä.




Kahvivesi on jälleen kiehunut huomaamatta jo jonkin aikaa, no ompahan ainakin pöpö kuollut. Kaadan muoviseen kuksaan kiehuvaa vettä, jonka päällä on siivilä. Kahvipurut likoavat siivilässä varisematta kuppiin, tai kyllähän sinne kupin pohjalle jotain aina tulee, oli se sitten kahvin puruja tai tunturi pöllön paskaa, ei se vesikään aina niin puhdasta ole...




Makkaran paistan ensin isolla liekillä loimussa ja liekin hävittyä hiilloksen päällä. Jälleen kerran ala-arvoinen suoritus punkerokerholaiselta, vain kaksi makkaraa jaksoin syödä. Syön sitten myöhemmin kotona loput kaksi perujen kanssa.




Kala jäi tälläkin kertaa saamatta, joten on turvauduttava pakastealtaassa uivaan kalaan, sen saanti on paljon varmempaa.