Eräherttu laavulla

(6.2.2011) Polkupyörä on nostettu sulamaan joitakin päiviä aikaisemmin, huollettu, läpikäyty ja takuu on... Laitoin sivulaukun paikoilleen, huomaa retro 70-luvun tyyli. Siis jälleen varusteet sointuu toisiinsa, sääli että samaa tyylisuuntaa edustava makuupussi ei varmaan koskaan pääse pyöräretkelle, on se senverta iso "täkki".

Lähtisin katsomaan pääseekö laavulle näin talvisaikaan, niin ja pyörällä tietenkin. Syksyllä käytiin Helin kanssa paistamassa tikkupullaa, nyt tyytyisin valmistuotteisiin. Sivulaukkuun pakkasin ruisleipää ja jääkaapista löytyneet 6 lihapullaa ja tomaatti, lisäksi retkikeitin ja pääsipä mukaan vielä otson retkikirves.

Ajelin selkeässä kelissä pienessä pakkasessa kohti laavua 4-tien yli. Maisemat ovat komeat, puiden notkuessa lumesta ja hanggen hotaessa valkoisena. Saavun purolle ja toivoisin kesän tulevan mahdollisimman pian. Vesi virtaa, pakkanen ei ole onnistunut rakentamaan jäistä kantta puron ylle... Saisikohan tuosta kaloja.

Laavulle johtava tie on aurattu hyvin ja lopput metrit työnnän pyörääni kelkkareitillä, nostaen sen lopulta sivuun lumihankeen koivun viereen. istun laavussa ja hiljalleen alkaa lumisade, se on kahvin aika nyt ja virittelen keittimen penkille. Puitakin olisi ja kirveskin, vaan sateen äityessä keittelen kahvit mieluummin laavun sisällä suojassa tuiskulta. Lunta kattilaan ja niin päin pois. Poltin toimi hyvin, vaikka pakkasta olikin yli 10 astetta.

Kelkkailijoita on liikkeellä ja ne ajavatkin aivan laavun takaa, jokainen hiljentää, varmaan huomatessaan polkupyöräni reitin vieressä. Kaksi moottorikelkkapoliisia on liikenteessä myös ja kunnioittavasti myöskin hiljentävät pyöräni kohdalla, tunnistaessaan vanhan kulkupelin kuuluvan varmuudella tosikalamiehelle. Tai sitten miettivät, että kuka hullu ajaa kelkkareitllä polkupyörällä...

Kahvi maistuu ja leipä myös, vaikkakin tomaatti oli unohtunut repun pohjalle, jossa se sitten kerkesi hieman jähmettyä, jos nyt ei kokonaan jäätynyt. Varsin raikasta. Mutta allekirjoittanuthan on tottunut syömään kaikenlaista jäisenä...

Pakkasin sivulaukun ja kaivoin pyörän hanggesta, käänsin tangon kohti kotia, vaan vielä taidan heittää yhden lenkin ja suuntasin "paapaikalle" jossa sainkin vielä täyskäriä, ei huono päivä ollenkaan. Huomenna voisi kokeilla uudestaan. Niinhän siinä kävi, että reppu oli valmiiksi pakattu ja metsään tie kävikin Uuraisille asti, vaikka ei aivan siinä mielessä mitä olin suunnitellut. Kahvit tuli keitettyä ja retkiruokaakin tehtyä. Mutta se onkin sitten jo toinen tarina.