Hyvin on puita laavulla, vaikkakin vähän isoja nämä pätkityt pöydän puolikkaat. Kirvestä ei sitten tullut vastaan sinnikkäistä etsinnöistä huolimatta, eikä allekirjoittaneellakaan sellaista ole. Jotenkin on aina kirves valitettavasti sattunut löytymään, jos on lapuja pitänyt tehdä ja retkillä sitä nyt ei ole edes osannut koskaan kaivata.
Löysin pari pienempää lankun pätkää ja saimme ne jotenkin palamaa. Pullataikinan vaivaisin muovipussissa johon olin kotona mitannut valmiiksi jauhot ja muut kuivat aineet, nyt lisäisin joukkoon vain veden. Oho, meni vähän reilusti vettä.
Vaivasin taikinaa pussissa ja Heli oli tekemässä makkaratikkuja. Taisi mennä oikeasti vähän liikaa sitä vettä, vaan mites tästä sitä enään pois otat, eikä sattunut taskussa ylimääräisiä jauhoja olemaan. Heli toi tikut ja yritin saada aivan liian märän taikinan pysymään tikussa, kuitenkin taikinan tarttuessa mieluummin sormiini, joissa sitä olikin lopulta melkein yhtä paljon, kuin kahdessa tikussa... Heliä nauratti, ei sitä kuulemma tollein oltu päiväkodissa vai oliko se koulussa, niin tehty, vaan... Oleppas siinä kommentoimatta nyt, tai iska syö ite nämä kaikki taikinat... Olihan se varmaan aikamoista lääräämistä, onneksi ei sattunut muita paikalle.
Pulla tuli kuitenkin tikkujen ympärille muotoiltua ja nuotiokin melkoin jaksoi palaa, joten tästähän saattaa vielä jotain tulla. Paistaminen olikin sitten rauhallista puuhaa ja muutama tunti siinä menikin tikkuja käännellen, välillä maistellen. Ei ehkä ihan voipullan veroista, mutta näin nuotiolla paistettuna ihan kelvollista.
Keittelin kahvit Helin juodessa kuumaa kaakaota. Joutsenia lensi laavun yli, olivatkohan haistaneet tuoreen pullan ja kahvin tuoksun. Seuraavalla kerralla leivotaan jo kakkuakin nuotiolla.
Nuotio sammuksiin ja loput pullat pussiin, vaikka olisin ollut valmis jättämään ne linnuille. Heli halusi syödä kuulemma kotona loput.
Tuli sitten hommattua sellainen retkikirves, meinasin ensin fiskarssin kirvestä, vaan loppui rahat ja ostin halvemman otso merkkisen. Kokonaan terästä, kumikahvalla, painoa 0,36 kiloa. Jos seuraavan kerran on vielä pöydän puolikkaat laavun nurkalla, niin siellä saattaa olla myös otso merkkinen retkikirves kiinnihakattuna ja vääntyneenä... Jos tolla nyt jotain tekisi, ei ollut ainakaan hinnalla pilattu ja mikä tärkeintä, ne rahat riitti siihen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti