Jätimme pyörät metsän siimekseen, aivan siihen mistä pitkospuilla rakennettu polku alkoi, saas nähdä löydetäänkö takaisin. Opasteet oli syytä tutkia tarkasti, Helin toimiessa oppaana. Tästä mennään vielä tuonnepäin ja sitten siinä se aarre onkin.
Lintutornilla alkoikin sitten armoton aarteen metsästys, ylhäältä tornista, alempaa tornista, tornin läheisyydestä maastosta, vaan mitään erikoista ei osunut silmään. "Turhautumista aiheuttava kätkö ensikertalaisille".
Mitään tarkempia tietoja aarteesta ei ollut, minkä kokoinen, tai että miten se olisi piilotettu. Niinpä etsintöjä laajennettiin. Tornin olimme mielestämme katsoneet läpikotaisin, joten oli vuorossa puut kivet ja kannot...
Ei löydy ei. Pistetäänpä vesi kiehumaan ja juodaan kaakaota ja kahvia, unohtamatta maksista leivällä. Tornista näki lammella uivat vesilinnut, joo ne on vesilintuja kun ne pysyy pinnalla... Luontotietoutta on, sillä allekirjoittanut tunnistaa ainakin harakan ja joutsenen, muut onkin sitten arvailujen varassa. Vaikka liikunkin luonnossa, ei eläinten kasvien, eikä muukaan luontoon liittyvä yleistieto ole allekirjoittalle päänsärkyä aiheuttanut. Mustikan varvun tunnistaa parhaiten, jos marjan voi poimia ja viimeistään maistamisen jälkeen asiasta varmistua. Noin vähän kärjistettynä. Heli kyselee, mikä lintu toi on?... Puolisukeltajiin kuuluva, eikun kyllä se on kokosukeltajiin kuuluva sorsalintu Bucephala clangula... Wikipediasta.
Kaakao maistuu ja maksamakkara antaa vähän jo vanhalle ruisleivälle uuden maun, niin oli hyvää, että kaikki tuli syötyä. Aletaan kohta uudestaan etsimään aarretta. Ei kyllä me nyt soitetaankin valtakunnalliseen auttavaan puhelimeen, Mehamsterit voisi hiukan auttaa. Tiskaamme kupit ja kattilat, keräämme samalla roskat tornin ympäristöstä, joka aina jaksaa ihmetyttää pientä kulkijaa. Miksi näitä karkkipapereita aina löytyy jokapaikasta, on varmaan vahingossa tippunut, arvelee Heli. Niin taitaa olla, ja laitan roskilla täyttyneen leipäpussin reppuuni. Niin vahingossa, kiireessä tai ajattelemattomuutta. Päivän hyvä työ, jos ei mitään muuta.
Vihjepuhelu oli tarpeen, sillä eihän oikeasti me oltaisi tota löydetty. Että tällainen harrastus tämä on, Helin kysellessä onko jossakin toinen aarre. Saas nähdä, kyllä jossain varmaan on.
Tuntemattomat linnut on nyt bongattu, kuten on myös tuntemattoman roskat kerätty ja pois tuotu. Saas nähdä, vieläkö seuraavana kesänä muistetaan aarteen etsintää, vai?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti