Uimakoulua ja kalastusta

(30.7.-3.8.2009) Vielä on kesää jäljellä ja vesi on lämmintä. Viiden päivän reissu Laukaassa, uimakamppeet ja onget on pakattu mukaan. Kaksi ensimmäistä päivää meni muissa hommissa, mutta sitten jäi jo vähän aikaa itse asiaankin...

Helin uimataito on kehittynyt lupaavasti. Sukeltaminen on varmaan se vahvin osapuoli, kun ei pinnalla meinaa pysyä ilman kellukkeita. Sukuvika, eivät ne omatkaan uimataidot aivan maisteritasoa ole. Uimaranta papalla, on luvattoman huonossa kunnossa, ollut jo viimeiset 25 vuotta, onneksi on vene, jolla pääsee mutapohjaa karkuun. Niinpä nytkin soudettiin veneellä lahdelman toiselle puolelle ja veneen nokka ajettiin rannan tuntumaan. Tässä on joskus ollut hiekkapohja ja eiköhän se ole siellä vieläkin, vaikka kasvillisuus on vallannut itselleen lisää elintilaa. Veneestä veteen, eipähän tarvitse varpaita pikkuhiljaa kastella, kun kerralla mulahtaa veteen. Helille ajatus veneestä suoraan uimaan oli hiukan outo, mutta näinhän sitä on meillä aina tehty.

Kalalla käytiin kokeilemassa uusimmat puukalat, vielä melkein tuoreella lakalla päällystettynä. Pientä hienosääntöä ja molemmista saadaan hyvät ottipelit. Tummempi ei suostunut uimaan pintaa syvemmälle, joten se kaipaa hiukan painoa koukkuihin. Vaaleampi ui hyvin ja sitä vedimmekin kilometrin kaislikon läheisyydessä. Vain pientä sisäänajoa.

Tummemmassa on mustalla kyljellä vihreitä pilkkuja, sininen selkä ja hopeinen maha. Koukut vaativat hiukan painoa, jotta saataisiin tämäkin uimaan oikein. Muuten oikein erikoinen yksilö.

Vaaleammassa on valkoisella kyljellä hopeisia pilkkuja, keltainen selkä, punainen maha ja sinistä pään alla. Mielenkiintoiset ovat värit ja varmaan kaikkia käytettävissä olevi värejä onkin käytetty. Allekirjoittanut ei voi ottaa kunniaa näistä, vaan tekijöinä on Heli ja kummisetä. Välineisiin ja tarvikkeisiin nähden löpputulos on huikea.

Seuraavana päivänä saatiin kummisedältä sukelluslasit lainaan ja Helille uimalasit. Niiden käyttöä oli sitten hiukan harjoiteltava, sillä aivan tuoreessa muistissa ei sukellus ollut... Lopuksi totesimme että lasien kanssa leikkiminen saa riittää ja jatkoimme perinteisellä tyylillä. Lopetellessamme meidät yllätti sadekuuro ja silloinhan vesi tuntuu, jos mahdollista, niin vieläkin lämpöisemmältä. Melkein kastuttiin...

Kalaa saatiin tälläkin reissulla ja siitä todisteena piti kala tuoda aina rantaan asti. No tulihan sitä kalaa enemmänkin papan avustuksella ja kissa oli mielissään, kun Heli jaksoi sille kalaa tarjoilla.

Ps. Ainakaan vielä, ei itsetehdyt puukalat saalista antaneet, mutta ei sekään todistettavasti, ole mahdotonta.