Talvikalastuksen lopetus

Sitä voisi alkaa lopettelemaan talvikalastusta.

Tänään (3.4.2024), saa katiskat vielä jäädä pyytämään.

Lumi on hävinnyt ja nastat on kengissä.

Avanto on laajentunut lämpimien kelien seurauksena.

Ei ole enään hiki tullut jääsahan kanssa.

Saalis on käynyt kovin pieneksi, mutta antaa vielä olla pyydysten järvessä.

Uveavanto on petollinen.

Nyt kun ei ole lunta, niin uveavanto erottuu hyvin.

(6.4.2024)

Sääennuste lupaa lämpenevää keliä, plusasteita yöllä ja päivällä jopa kymmenen astetta.

Tänään on viimeinen pakkaspäivä vähään aikaan.

Taidan nostaa pyydykset pois.

Muutama pieni ahven pääsi kasvamaan.

Särki ja lahnako se tuo toinen on, ne minä otin reppuun.

Merkkikepit istutan syvemmälle jäähän, sillä vaikka katiskat on pois, avanto jää. 

Avanto pysyy sulana ja sen reuna on petollinen, ettei siihen kukaan vahingossa huomaamatta kulkisi.

Pressu antaa suojaa tuulelta, kahvivesi kiehuu.

Kannan romppeita rantaan.

Lisään puita hellaan.

Vaan makkarathan me paistetaan, nälkähän tässä jo on.

Ryynimakkaraa.

Romppeet on kasassa.

Huilattava välillä. 

Hyvänä on polku pysynyt koko talven, siitä on tullut muutaman kerran viikossa kuljettua.

(15.4.2024)

Reilu viikko eteenpäin katiskoiden nostamisesta ja rannat on jo sulat, lämmintä on ollut.

(16.4.2024)

Makkaraa reppuun...

Käyn kastomassa, miten on ranta sulanut katiskan kohdalla.

Leiripaikka on veden vallassa.

Rannat on sulat ja jää tummuu.

Kyllä ne siitä jäät lähtee, ei kiirettä.

Pietarin Ufo-katiskat oli jään alla 21.11.2023 - 6.4.2024. Reilu neljä kuukautta 137 päivää, noin...

Ihan riittävästi oli mukavaa harrastamista ja saaliit oli, no olihan ne. Pakastimessa on vielä ahvenia ja särkiä kalakukkoa varten, purkkikalat on melkein loppu.

Ajoittain tuli isän verkko ja katiskakalastukset mieleen Peurunka järvellä, "ennen vanhaan" kun, kalat oli Kaloja ja onget Onkia...     :)

Vaan johan ne saisi katiskat tuonne rantaveteen takaisin pyytämään.

Mihinkähän ne...

Vaan, eikös keitetä nyt kahvit.

Ja...

Kerkeehän niitä katiskoita myöhemminkin.

Ps. Menkää, ihan pihalle.

Pitsaa

Pitsaa tekisi mieli...

Niin, jospa aamusta laittaisi taikinan kohoamaan.

Hiivaa kuivaa sellaista pari pussia, no toinen oli avattu, vajaa.

Vettä noin 6 dl.

Suolaa, noin... 3 - 4 tl. Vai olikohan...

Yleiskoneessa on kova ääni, mutta helpottaa se kummasti.

Taikina on saanut nousta liinan alla.

Leikaan sen noin viiteen yhtä suureen palaan.

Vaivaan taikinaa pöydällä ja teen lopuksi pallon.

Äidin kaulin, pyörii vieläkin...

Taittelen lätyn 1/4 osaan ja nostan pellille.

Muotoilen pohjan pellille sopivaksi käsin, joskus avitan kaulimella.

Siinäpä niitä, sitten täytteitä.

Jauhelihaa laitetaan ainakin, Sika-Nautaa.

Näillä täytteillä mennään, mitä sattuu kaapista löytymään.

Tomaattimurskaa pohjille meni yksi purkki.

Sitten juusto...

Niin, sen voi laittaa mihin väliin haluaa.

Laitan sitä joskus päälle ja joskus alle, tai tuplana molemmin päin.

Jauhelihaa, tonnikalaa, meetvurstia...

Herkkusieniä...

Ananasta ja kokille mehu janoon.

Eipäs unohdeta, eli keltasipulia vielä päälle.

Ja tiskiä tulee.

Uuni 225 astetta, noin 15-20 minuuttia.

Tuoksu on, O.

Ensimmäinen puraisu ja ompas hyvää, uunista suoraan lautaselle. Pitsa maistuu kyllä kylmänäkin kuuman kahvin, tai pelkän vedenkin kanssa. Pitsa kulkee myös hyvin repussa ja on maittava retkieväs hiihtäessä, kalalla, tai ihan vain pihalla.

Lisää mausteita tai pällysteitä voi makunsa mukaan tiputella.

Sinihomejuusto kävisi myös tähän päälle.

Tabasco antaisi tietysti mukavasti potkua, mutta taitaa riittää nuo jalapenotkin.

Minä tiputtelin nyt tuoretta valkosipulia, mietoja pepperoneja, viipaloituja jalapenoja ja oreganoa, sellaisilla mennään tänään ja ihan oli riittävästi potkua.

Pitsoja on paljon erillaisia, ihan niin kuin on paistajiakin, joten varmasti löytyy jokaisen makuun sopiva, pitää vain, paistaa ja maistaa...

Muistan oman Äidin leipomiset ja ne oli kyllä parhaita, pullat, kuivakakut...

Yleensäkin Äitien leipomat, ne on niitä parhaita.

Mutta mitenkäs olisi särki pitsa...?

No, sehän selviää, vain maistamalla.

Victorinox Sentinel linkkuveitsi

Victorinox Sentinel, Sveitsiläinen linkkuveitsi.

Sehän on niin, vai onko, että jonkinlainen teräase olisi hyvä olla, jos kulkee kalalla, metsässä, tai ihan vaan pihalla makkaran paistossa.

Taskussa on kulkenut jo pitkään erillaisia linkkuveitsiä, ne ovat olleet ihan hyviä ja riittäviä niihin tarpeisiin, mihin puukkoa olen retkilläni tarvinnut.

Kirves, saha, lapio, ruuvimeisseli, viila, laskuvarjo, sakset, pihdit, vänkäri... Saattaa olla, että joskus tulee kannettua sellaista, mitä ei tarvitse. Kaikkeen ei kannata retkillä varautua, kirves voi olla ihan hyvä ja ehkä pieni saha, mutta yleensä olen tarvinnut vain yksinkertaista puukkoa.

Tässä Sentinelissä on lukkiutuva terä.

Lukko on jäykkä, se ei vahingossa aukea ja avattaessa tarvitseekin sitten kaksi kättä.

Kahvaan on upotettu pinsetit ja hammastikku.

Niille ei hirveästi käyttöä ole ollut.

Suljettuna pituutta on 11 cm ja avattuna 19,5 cm

Terän pituus vajaa 8 cm, siis leikkaava osa.

Painoa n. 70 g.

Kesällä 2021 hintaa oli Kärkkäisellä 14,95 €.

Oli tarjouksessa...

:)

Silloin joskus, kun se kala iskee, niin on hyvä, että on se puukko mukana.

Solmin puukon perään pätkän linjalankaa. Siitä saa sen tarvittaessa vaikka vyölenkin läpi pujotettua, niin jos meinaa taskusta tippua, jää puukko narun varaan roikkumaan. Sama idea toimii myös, kun naru on ranteessa.

Kuivalihaa leikkaa hyvin.

Ja kyllä se puuhunkin pystyy.

Hyvin aukaisee vaikka Jalostajan patapussin, tai makkarapaketin.

Kesto meetvursti lyhenee myös.

Ja mikä tärkeintä, makkaraan saa hyvät viillot, tosin puukon on oltava terävä.

Olen teroittanut puukkoa kotona Fiskarsin Essential Roll-Sharp teroittimella ja repussa kulkee tarvittaessa pieni Rapalan RCD veitsenteroitin.

Kuorii, paloittelee ja siivuttaa.

Hauesta saa fileet.

 

Kyllä se ihan, toimii.

Sienimetsälläkin on puukko hyödyksi.

Kulkee jatkossakin tämä edullinen Victorinox Sentinel linkkuveitsi taskussani, tämä on oiken hyvä, minulle.

No välillä saa tietysti haaveilla ja fiilistely varusteista, puukoistakin kuuluu asiaan.

Mutta, joskus voi puukko olla jo niin arvokas, että sen kantaminen metsässä, voi olla riski. Jos vaikka perinnöksi saatu Isän, Papan, tai miksi ei Mummonkin vanha ahjossa taottu visakoivu kahvainen puukko nahkatupessa, sen ei toivoisi hukkuvan, kuin korkeintaan hetkeksi kirjahyllyyn, antajansa kuvan taakse.

Arvoa tähän edulliseen linkkariin saa uskomalla, että tämä juuri minun kyseinen linkkari, on oletettavastikkin seppä Ilmarisen takoma ja on odottanut löytymistään syvissä vesissä, sieltä paljastuen vain arvoiselleen ihmehiihtäjälle. Kateelisia ovat olleet niin Väinämöinen, kuin muutkin Suomalaisen kansanrunouden ja mytologian tärkeimmät hahmot, tai sitten ei. 

Puukko on vähän niin henkilökohtainen, että mitään merkkiä, tai mallia ei kenellekkään voi suosittella, se on hyvä juuri se, millä tulee toimeen. Puukon ostohinta, ei ole verrannollinen sen todelliseen hintaan, tunne, arvo, nousee käyttäjän sitä aikansa kanniskeltuaan, ainakin omistajalleen.

Edellinen linkkari oli hyvä, nyt jo hyllyllä, Victorinox safari solo, arvokas allekirjoittaneelle, Ebayssa jotain ihan muuta.

Ja oli se puukko uusi tai vanha, kallis tai halpa, terävä tai tylsä, niin mekää silti pihalle, vaikka makkaraa paistamaan.