Kukon teurastus

(10.12.2024) Pyöräilen aamusta Paapaikan suuntaan, aurinko on jo noussut ja värjää taivaanrantaa kirkkailla väreillä.

Kukkoja olisi tarkoitus teurastaa.

Keli on hieno, hiukan pakkasta, ei tuule ja luntakin on maassa.

Jokohan on kukot heränneet?

Onhan ne, varmaan jo kukonlaulun aikaan.

Muutama ylimääräinen kukko kanalassa, nuoria siis vielä ja melko pieniä, mutta kanalassa ei sovi monesti olemaan montaa kukkoa, eikä vättämättä ole tilojakaan talven tullen isommalle sakille, joten...

Kukko laskettu pölkylle viimeisen kerran.

Pieni Fiskarsin retkikirves on riittävä, sillä on hyvä lyödä.

Jotkut tainnuttaa linnun ennen kaulan poikki lyömistä, vaan hyvin se onnistuu ilmankin, kun on joku kaverina, joka rauhassa linnun laskee pölkylle, ja sitten vain napakka isku kaulaan.

Hetken saattaa lintu pyristellä, mutta kun pitää kiinni, niin se ei pääse karkuun juoksemaan...    :)

Kukot ämpärissä, otin niistä rintapalat ja koivet. Oli niin pieniä, että ei ole paljoa syömistä.

Huuhtelen lihat kotona ja saaliinhan voisi punnita.

Rintafileitä noin 500 g.

Ja koipiakin vajaa kilo.

Isommasta kukosta saa enemmän talteen kynimällä.

Itse tykkään nahasta, kun sen paistaa rapeaksi, on se todella hyvää.

Hiukan on enempi hommaa nyppimisessä, kuin jos nylkemällä nahka pois.

200-175 astetta ja kokonainen kukko uuniin ritilälle, pelti alle keräämään valumat.

Riisin kanssa on maistunut tämäkin yksilö.

Yksinkertaista ja hyvää...

Nämä lihat menee nyt pakkaseen.

Mitäs tänään syötäisiin...?

Tänään sitten keitetään riisiä ja paistetaan kukon rintaa.

Laitan riisiin suolaa ja currya.

Fileet on sulaneet ja paistinpannu on lämpenemässä.

Paistamiseen rapsiöljyä ja voita.

Paistan pinnan rapeaksi.

lisään suolan lihoille, tilkka vettä pannulle, lämmöt pois ja kansi päälle. Saa hetken siinä liha huilata.

Riisiä, kukkoa, punajuuria, kaalia ja soijakastiketta...

Eipä siinä lihat lautasella kauaa pyörinyt, oikein oli hyvää ja oikein lähiruokaa. No riisi nyt on melko kaukaa, se ei ole lähiruokaa, tai edes kotimaista, mutta voisihan senkin vaihtaa vaikka perunoihin.

Mutta hyvää oli tämäkin.

Kiitos kukoista.

Jokohan sitä huomenna pilkille, kukon laulun aikaan?

Kahvinkeittoon jäälle

Kalalle ei ole nyt veneellä enään päässyt, eikä ole oikein arvannut jäällekkään vielä mennä, vai arvaisiko?

Pitäisiköhän käydä katsomassa, jos otan tuosta kahvivehkeet reppuun, ja...

Vene odottaa siinä kevättä, jota minäkin odotan, mutta nyt odotan kuitenkin pakkasia. Saisi olla kymmenkunta astetta, niin vahvistuisi jäät. Sitten pääsisi pilkille ja jos innostuu, niin voisihan sitä katiskatkin jään alle laittaa...

Kylmän näköistä, tuuli puhaltaa lunta jään pinnalla, puusta tippunut lehti katoaa hetkessä horisonttiin...

Ei ole kyllä pelkästään kylmän näköistä, kaivan repusta lisää vaatetta päälle.

Talvi on tullut.

Kepakko menee jäästä läpi, lyödessäni samaan kohtaan kolmannen kerran.

Jää halkeilee, astun varovasti taaksepäin. Kyllä sen pitäisi kestää. Kokeilen kädellä jään vahvuutta, 7 cm.

Kävelen hiukan eteenpäin ja lyön kepin jään läpi, 5 cm. Kävelläämpäs rannan suuntaisesti.

 

Kuuhankavesi aseman selkä ja Kalasaari.

Kahvit oli tarkoitus jäällä keitellä, joten ranta pusikosta nappaan mukaan muutaman risun.

Riittävän kuivaa.

Ja pullaa kahvin kanssa.

Piti viritellä foliota tuulen suojaksi risukeittimelle, vaikka tässä suojainen paikka onkin.

Hampurilaiset oli jäässä, joten ne sai sulaa risukeittimen lämmössä, sämpylät alalämmöllä ja pihvit ylälämmöllä kattilan päällä.

 

Kahvi maistuu kuumana, mustana, ilman maitoa tai sokeria. Tosin kauaa ei kahvi ole kuumaa, tuulen puhaltaessa pöllyävää lunta kahvikupin reunalle. En jää odottelemaan pidemmäksi aikaa, että kahvista tulee jääkahvia. Haukkaan hampurilaiset ja hörppään kahvikupin tyhjäksi.

Kyllä sinne jäälle kohta pääsee, en pidä kiirettä, avantouinti ei ole minun lajini.

Ps. Menkää pihalle, vaikka kahville.

Rosolli uuniin

Kuuhankavesi, aseman puoli.

Ei kalaa...

No.

Vene on pesty, järvellä oli hieno keli, linnut vielä piti elämää, kuin tietäen viimeisistä lämpöisistä auringon säteistä, ennen kylmää ja pimeää talvea.

Mutta ruokapöytään saamaton kala, tuo pelkkiä haaveita.

Kaivan pakastimesta palan naudan maksaa ja possun kylkeä viipaloituna, eiköhän näistä saada ihan hyvä "rosolli" uuniin.

Lihat paloiksi ja joukkoon porkkanaa ja keltasipulia.

Suolaa ja maustepippuria.

Vettä niin, että peittyy.

Saa olla uunissa pari kolme tuntia, ensin kovemmassa löylyssä ja sitten miedommassa.

Tuoksu on hyvä.

Voi ottaa pois uunista sitten, kun nälkä kasvaa liian isoksi.

Peruja keittelin lisäksi.

Oikein oli hyvää "salaattia".

Ps. menkää pihalle ja syökää hyvin.

Repussa kahvia, leipää ja onki

(5.11.2024) Repussa kahvia, leipää ja onki.

Pakkasia pidellyt ja lunta ollut jo maassa, järvi on tosin vielä sula, joten taidan käydä kahvit keittelemässä.

Pyöräilen kohti rantaa, tässä Jyväskylä Pieksämäki junaradan alitus, liukasta meinaa paikoin, polkupyörällä.

Tulppa ei meinannut ensin asettua, mutta puukolla jäätä pois, niin johan alkoi käymään.

Hiukan on lumisen näköinen, liukaskin on veneenpohja lumesta ja jäästä. Mutta jospa siinä nyt pysyttäisiin pystyssä, varovasti liikuttava, rauhakseltaan...

Siinähän oli jo melko puoli senttiä jäätä rannassa. Pääseeköhän tästä järvelle ollenkaan.

No pääsee, soudettava vaan vielä takaisin rantaan, jäi nimittäin onki pyörän sivukoriin, ei sillä, että se mitenkään merkittävästi kasvattaisi saaliin mahdollisuutta, mutta saa sitä parempia kuvia kalastuksesta ongen kanssa...

Kaikki on jäässä, mutta nythän ei kylmäketju katkea, jos sattuu kalaa tulemaan.

Vielä on pakkasta, tai nollassa. Vetoustelen ensin ja kokeilen heitellä tuossa kohta, jos siima ja vaparenkaat ei ala jäätymään.

Tuuli saa ilman tuntumaan viileämmältä, eikä se tämä "jääkalikka, vene" tee siitä yhtään lämpimämmän oloista. Vaatetta on päällä reilusti ja repussa vielä lisää... Hitto kun on kylmä.

Jäässä on kalasaaren rannatkin, ei taida viitsiä alkaa jäitä särkemään.

Tuossa on sula kohta, siitä rantaudutaan.

Vene pysyy siinä.

 

Kuivaa risua löytyy ja risukeitin syttyy hyvin.

 

Ison kuusen suojassa, ei alkava räntä, tai vesisade haittaa ja on repussa varulta tarppi kangas, pressu.

Kalaa ei ole vielä tullut, josko kahvin jälkeen tulisi.

Hampurilainen maistuu kylmänä, kuuman kahvin ja tai kaakaon kanssa. Sekin on makuasia.

Vesi kiehuu nopeasti risukeittimellä puhaltimen avulla, ei haittaa vaikka ei aivan kuivaa risua olekkaan.

 

Kahvi mustana, ei sokeria... Kiitos.

Nälkä on hyvä mauste, tähän ei muuta tarvitse.

Telkkäkö se ui rannan tuntumassa, kohta toinen ja kolmas.

Oli niitä useampikin, olisiko syysmuuttoon jo kohta lähdössä.

No minäkin olen lähdössä, pakkaan romppeita reppuun ja työnnän veneen vesille.

Uistimen kylmäketju ei ole katkennut.

Ihan hirveästi ei ole tapahtumia ollut. 

Kylmällä kelillä soutaa ihan mielikseen, pysyy paremmin lämpimänä.

Vaan riittää tälle päivälle, kahvit on juotu ja eväät syöty, se on pääasia.

Ja taitaa nämäkin jäät rannasta vielä sulaa, on lämmintä keliä luvattu, joten en käännä vieläkään venettä talviteloille, jos, vielä järvelle...

Vene on nykäisty rantaan, suuntaan pyörällä kotia kohti.

Ja sitä kalaahan ei nyt sitten tullut, toisen kerran sitten, ehkä.

Ps. menkää pihalle.