Pyörällä kirkolle

(12.3.2016) Eye Liner on loppu ja ilman sitä ei voi ihmisten ilmoille lähteä... On nämä ulkonäköpaineet sen verran kovia nykyään, että on vaan parempi käydä hakemassa. Jos menisi junalla Jyväskylään, niin siellä olis varmaan jos jonkin näköistä maalia ja pensseliä, tai jos vaan linjalla kirkolle. Joo, eiköhän sitä kirkoltakin jotakin löydy ja jos polkaisen sinne kirkolle polkupyörällä, niin säästyy nuo bussirahatkin.

On Heli valitellut tuon maalipurkin loppumista jo jonkin aikaa, purkista irtoaa vielä väriä, kun selvitin että kyseessä on vesiliukoinen maali, jota sitten muutamalla vesitipalla jatkoin. Jos kyseessä olisi ollut vedenkestävä öljypohjainen maali, niin luultavasti jotain tärpättiä tai alkoholia olisin pulloon lorauttanut. En ole ihan varma olisiko toiminut, mutta sillä lailla nuo remontti seinämaalit ynnä muut ohennellaan.




Taas ollaan pyörän selässä, tarakalla kaupan muovikassissa vesipullo sanomalehtiin ja villakukkaan käärittynä. Sillä lailla vesi pysyy sulana, vaikka tällekkin päivälle on yöpakkasten jälkeen luvattu lämpöasteita.




Kiirettä ei kannattanut pitää pyöräillessä, sillä eturengas heittää vettä kengille ja housuille vauhdin noustessa liian kovaksi. Toisaalta on parempikin ajella hiljakseen, kun on nuo tienreunat paikoin vielä jäässä.




Polttoaineen hinnat puhuttaa aina ja niin tänäänkin. Tässä Hankasalmen ABC ja päivän hinnat.

- 95 ...... 1,267 €
- 98 ...... 1,347 €
- PÖ ..... 0,777 €
- D ....... 1,077 €




Halpahallista löysin mustaa maalia myyjän ystävällisellä avustuksella. Jätin maalipurkin kassalle, neuvoteltuani ensin myyjän kanssa tuotteen sopivuudesta ja ominaisuuksista. Kiertelin vielä kauppaa, josko löytäisin jotain, jota ilman en osaisi tulla enään toimeen.

Ja löysinkin, kotimaisen muovisen taskumatin. Ostin kaksi. Tuohon punaiseen voisi laittaa etanolia, siis retkikeittimen polttoainetta retkille, kun nykyinen Primuksen litranen turvapullo tuntuu jotenkin reilun kokoiselta päivän reissulla. Toiseen sitten vaikka kotikaljaa...

Pitää vaan merkata pullot, ettei väärästä hörppää.






Ennen kuin jätän kirkonkylän taakseni, kurvaan pyörällä tukkipinon viereen pakottavalle tarpeelle.




Hörppään vettä kotikutoisesta termarista, auringon lämmittäessä ja pihkan tuoksuessa.




Tie on enimmäkseen sula, mutta varjopaikoista löytyy vielä jäätä. Varovasti on ajettava.




Asemalla pyörätiet on nyt hyvässä kunnossa.




Ja päivän piristys loytyy postilaatikosta, harrastuksensa kullakin, en moiti enkä neuvo, siihen minulla ei ole varaa. Mutta, voi jeesus sentään...

Heli kyselee ruuan perään, joten jotain on varmaan tehtävä, olkoon se tänään currykanaa ja riisiä. Kestääköhän tuo maali muuten isältä pojalle, tai tytölle... Kyllä varmaan, sillä tuli ostettua vedenkestävää maalia, eli tinnerillä ohennettavaa. No onkos se nyt niin tarkkaa ja täytyy käydä hakemassa sitten toinen pullo vesi ohenteista, jos tuon poistaminen maalatulta pinnalta käy liian työlääksi.

Kuuhankavesi kalalla maaliskuu

(11.3.2016) Hetki on vierähtänyt sitten viime joulukuun, jolloin viimeksi kävin kalassa, virvelöimässä. Nyt on järvet jäässä, mutta kalalle tekisi mieli. Pilkkiminen ei oikein innosta, joten on keksittävä jotain muuta. Kalaa en usko nyt saavani, muuten kuin kaupasta, jos sitä nyt haluaisi.

Reppu selässä ajelen jälleen 9-tien yli kohti Erähertun laavua. Pieni hiekkatie on vielä jäässä, joten sitä on hyvä ajaa pyörällä. Iltapäivällä voi olla jo toisin, kun aurinko ja lämpö pehmittävät tienpinnan märäksi sohjoksi.








Laavun edessä Kaivantojoki ei ole sulanut kovinkaan paljoa, joten hakkaan kirveellä pari lapua pienemmiksi paloiksi risukeittimeen sopiviksi ja kävelen Kuuhankaveden puolelle Kaivantojoen varteen. Tässä joen laskupäässä on enemmän sulaa, joten eiköhän heittelykin onnistu.






Joby GripTight Micro Stand puhelinjalusta, eli pieni kolmijalka puhelimeen on ottanut matkanvarrella jo monesti siipeensä. Itse jalka on metallia, mutta puristin jonka väliin puhelin jää on muovia. Olenkohan kolmesti jos ei neljästikkin tuota jo pikaliimalla liimaillut, mutta aina se vaan tuntuu hajoavan. Viimeksi nyt hajosi tuo yläpää ihan kokonaan ja olenkin siitä lähtien miettinyt millä sen saisi korjattua. Jos nyt hiukan olisi metallityökaluja niin varmaan alumiinista tekisin uuden "tassun". mutta päädyin melkein yhtä hyvään ja ainakin helppoon ratkaisuun, nimittäin pyykkipojan jousesta sai oivan tassun korvaajan.

Ei ehkä hieno, mutta toimii...




Ei muuten ole vielä tullut yhtään, siis kalaa. Minnow spoon on uinut kylmässä Kuuhankavedessä, kohdassa jossa vettä on kymmenestä,- kolmeenkymmeneen senttiin ja kuka tietää, siellähän voi olla syvempääkin, tai kala... Kaikesta huolimatta, on silti mukava päästä heittelemään.




Keitän seuraavaksi kahvit. Kattila täyteen Kaivantojoen, raikasta, kirkasta, no ainakin märkää ja kylmää vettä.




Kahviveden kiehuessa viritän mato-ongen valmiiksi.




Matoja ei nyt ole, joten käytän korviketta.








Ei muuten tullut tälläkään tyylillä mitään, mutta kahvi pullalla oli hyvää, niin ja kiitos leivonnaisista, kotiin toimitettuna.




Nyt vain odoteltava jäiden lähtemistä ja vesien lämpenemistä, tai voihan sitä...