Tänään on viikki kuukkien luokkaretki Helsinkiin tiedekeskus Heurekaan, Kansallismuseoon ja sitten vielä se tylsin paikka, eli Linnanmäen huvipuistoon.
Pyöräilen aamusta ennen seitsemää katsomaan koululaisten lähtöä aseman koululta ja saatoin vahingossa huiskuttaakin, vaikka on se kuulemma vähän noloa.
Jatkoin matkaa 9-tien yli kohti Erähertun laavua aamupalalle. Repussa kahvinkeittovehkeet ja makkarat, juusto kabanossia.
Viritin ongen valmiiksi ja sytyttelin nuotion.
Ensimmäinen heitto laavun edustalla.
Ja heti on hauki kiinni.
Vetää ihan hyvin.
Onkohan jarru jäänyt liian kireälle, toivottavasti ei vapa katkea. Kamera toisessa kädessä, löysään hiukan vastusta, toivottavsti ei nyt sitten tipahda kuvauskalusto...
Yllättävän pitkään jaksaa hauki taistella, mutta lopulta.
On hauki rannalla.
Hauki on suolistettu ja kahvivesi kiehumassa. On niin iso tuo kala, etten sitä nyt tässä ala syömään, vaan paistan suunnitellusti makkarat ja värkkään hauen kotona vaikka kalapihveiksi.
Juusto kabanossi oli todella hyvää, kunhan paistettuaan malttaa sen antaa hiukan ensin jäähtyä ennen ensimmäistä puraisua. Musta kahvi, makkara sinapilla, eipä parempaa aamupalaa olekkaan.
Vuolen hiukan syttyjä seuraaville ja jätän laavun taakseni.
Kotona kaivan filepuukon esille, sillä tämä reilu 60 cm pitkä peto, on sveitsiläiselle turhan iso. Kyllä sen ulkona sillä tietysti fileiksi vetää, mutta näin kotioloissa on muitakin teräaseita käytettävissä.
Viimeisimmällä Laukaan reissulla tarttui matkaan Isän löytämä valurautapannu. Tuon pannun olin vajaa kymmen vuotta sitten Äitini kanssa porakoneen teräsharjalla kirkkaaksi putsannut, oli vain päässyt unohtumaan ja jäänyt kaappiin käyttämättömänä. Äiti käytti tätä pannua esihistoriallisina aikoina hellalla, kunnes siirtyi sitten kevyempiin nykyaikaisempiin teflonpannuihin. Nyt on pannu tarkoitus ottaa taas käyttöön ja paistaa siinä kalapihvit.
Saas nähdä onko näistä pinnoittamattomista pannuista teflonin syrjäyttäjäksi. Muurikka peltipannu on todella hyvä vaikka lettuja paistaessa, eikä siihen tunnu lettu kiinni palavan. Tämä Upo valurautapannu on todella painava, mutta siihenkään ei ole vielä mikään palanut kiinni ja on liukas pinnaltaan.
Astianpesukoneeseenhan näitä ei saa laittaa, eikä ruokaa saa näissä säilöä. Pestävä kuumalla vedellä ja öljyttäväkin käytön jälkeen. Pinnoittamaton kestää kovaakin käyttöä, joten on jokupäivä kokeiltava letunpaistoa Upo:lla, siinä kun on teflonit jo melko kovilla isomman lettutaikinan kanssa, että saas nähdä miten käy valurautapannun kanssa.
Hauen filepalat suikaloin ja työnsin yleiskoneen lhamyllystä kahteen kertaan läpi. Jauhettua haukea tuli kaikenkaikkiaan noin reilu puolikiloa, tai alle kilo reilusti kuitenkin. Sotkin hauen joukkoon kaksi kananmunaa, vehnäjauhoja, suolaa, sitruunapippuria, sitruunaa pullosta ja loraus öljyä.
Paistoin pannulla rapeaksi molemmin puolin viisitoista pihviä. Laitoin paistetut pihvit kattilaan, jonka pohjalle loraus vettä kera pienen nokareen voita. Levy pienimmällä teholla sai pihvit höyrystyä todella maittaviksi ja pehmeiksi.
Keitetyt perunat, salaatti, haukipihvit ripauksella aromisuolaa ja juomaksi kylmä vesi... Jos aamukahvi makkaroineen oli tänään loistava, niin kello yhdentoista ruoka oli myös todella loistava.
Tuo nimenomainen Upon pannu on pannuista kaunein. Pannun idean inkarnaatio. Ei mitään ylimääräistä. Vastaavaa on hankala löytää nykyään.
VastaaPoistaOn kyllä hyvä ja varmasti ikuinen pannu. Kirpputorilta olen etsinyt ja löytänytkin toisen samanlaisen. Hyvä putsaus ja rasvapoltto, niin nyt paistuu hyvin esimerkiksi letut kahdella pannulla ja tuplasti nopeammin...
Poista:)