Kuuhankavesi kalalla joulukuu

(8.12.2015) Säätiedotus on luvannut auringonpaistetta...



Kuuhankavesi, nyt sitä kalaa.




9-tien alitus.




Tuumaustauko sillan kupeessa.




Melko kylmä tuuli.




Jari-Pekka Hankasalmi, Neste liikenneaseman polttoaineen hinnat, -95 1,377€ -D 1,197€, jos oikein katsoin. Itse en käy nyt tankkaamassa, sillä olen yllätys yllätys, pyörällä liikkeellä.




Eräherttu laavu, tulet sytytetty.




Ja kahvivesi kiehumassa.




Kalan kylmäketju ei katkea tällä kelillä.




Siis jos saa kalaa, no minä en nyt sitä kalaa saanut, mutta muuten oli oikein hieno päivä. Aurinko paistoi, ei satanut vettä, maa oli jäässä ja kuiva. Kahvi ja eväsleivät maistuivat nuotion lämmössä... Näitä aurinkoisia päiviä saisi olla enemmän.

Laavulla

(5.11.2015) Lämpötila on pakkasen puolella ja Kuuhankavesi höyryää... Heli tekee toistamiseen tänä aamuna lähtöään kouluun, minun pakatessa omaa reppuani vapaa-ajan toimintaan.

Oli linja-auto kuulemma mennyt aamulla liian aikaisin, niin ei siksi ollut kyytiin kerennyt. No jos ei ensimmäiseen linjaan kerkee, voi halutessaan yrittää seuraavaan. Minäkin tykkään olla mieluummin myöhässä, kuin kiireellä ajoissa, tykkään siis rauhallisesta toiminnasta, mutta kiireestä en tykkää.

No, Heli on nyt sitten lähtenyt yrittämään siihen seuraavaan linjaan ja minä pyöräilen Siwaan hakemaan Kabanossia, ihan ilman kiirettä.

Erähertun laavulla sytytän nuotion, laitan makkarat ja kahviveden tulille. Laavun edustalla Kaivantojoen pinta on jäässä, mutta Kuuhankaveden puolella järvi on vielä sula, siis jos haluaisi virvelöidä. Enpä taida nyt, vaikka virveli onkin mukana köytettynä repun kylkeen, katselen vain maisemia kahvia ja makkaraa nauttien.

Mikähän siinä on, että tuon alumiinisen sinappituubin saan aina rikki, niin tälläkin kertaa. Sinappia on nyt repussa, takissa, pipossa, vain makkarassa sitä ei vielä ole. On niin heppoista tuo alumiini, että sitä tuubia muutaman kerran puristettua ja käänneltyä, alkaa se jostakin taitoskohdasta murtua.

Makkara maistui hyvälle sinapilla, jota oli tarjolla vähän siellä sun täällä. Kahvit juotuani napsin muutamat kuvat sumun jo enimmäkseen hälvettyä. Jos sitä huomenna vaikka vielä kalalle, kun ei pakkastakaan taida olla luvattu ja järvet on vielä sulat.

Nakkikeitto kalalla

(15.10.2015) Aaamulla, kahvit juotu, Heli nukkuu... Jätän keittiön pöydälle viestin menostani ja pyöräilen reppu selässä asemankylän läpi.




Polkupyörällä kulkiessa ei tarvitse pähkäillä polttoaineiden hintoja, mutta tässäpä kuitenkin aseman hintapolitiikkaa. -98 1,422€ -D 1,172€.




Ajan tutulle paikalle 9-tien viereen Kuuhankaveden rantaan ja lasken repun rantahiekalle virittääkseni ongen valmiiksi. Aamulla pähkäilin, olisiko aika vaihtaa siima ja ottaisinko parit uudet Minnowspoonit mukaan reppuun... En ottanut, enkä vaihtanut. Vaihdetaan sitten keväällä.

Viidennen heiton jälkeen, oli kelan puolassa taas ylimääräinen lenkki, joka on tullut tämän kelan ja siiman yhdistelmällä hyvin tutuksi ominaisuudeksi pitkin kesää. Nytkään en uskonut puolalta purkaantuneen lenkin aiheuttavan sen suurempia ongelmia ja olenkin aina vain heittänyt varovaisen heiton jotta lenkki purkatuisi puolalta omia aikojaan.




Tälläkertaa ei mennyt ihan niin, kuin on aina ennen mennyt... Lenkki takertui heitossa ulospurkautuvaan siimaan, jolloin jo vaihdon tarpeessa ollut vanha siima ei enään kestänyt äkillistä pysähdystä vaan katkesi.


Onneksi oli uistirasiassa varalla yksi pienikokoinen Minnowspoon ja peruke lukkoineen. Puolalle jäi vielä sen verta siimaa, etten vieläkään taida vaihtaa sitä uuteen, kevättä kohti mennään, vaihdeaan talven jälkeen.

Uistin järvenpohjassa, pitkä pätkä mytättyä siimaa taskun pohjalla ja nälkä, siispä nyt riittää kalastus, joka ei kunnolla kerennyt edes alkaa. Ajan Eräherttun laavulle ja istun taas hiukan syrjempään itse laavulta. Risukeitin syttyy...





Kyllähän se tieto oli, että kalaa ei vättämättä tulisi, joten olin pakannut mukaan reppuun ainekset nakkikeittoon.




Perunat kuorittu ja paloiteltu. Vettä oli aluksi reilusti liikaa, mutta sitä voi vähentää, jos näyttää tulevan yli.




Samaan aikaan perunoiden kanssa kattilaan pääsi pilkotut porkkanat ja keltasipulit.




Makkarat lisäsin vasta lopuksi perujen ollessa pehmeitä. Niin ja lisäksi laitoin vielä puolikkaan lihaliemikuution ja yhden valkosipulin.




Kävin kokeilemassa virveliä, keiton sillä aikaa hiukan jäähtyessä. No kalaa ei tullut yhtään lisää, mutta ei kyllä siimasotkujakaan. Nakkikeitto oli todella hyvää, vaikka eihän se tietysti perinteiselle haukikeitolle vedä vertoja.

MSR Alpine Plate lautanen

(6.7.2015) MSR Alpine Plate, teräksestä valmistettu kevyt ja kestävä lautanen. Tuo lautanen tuli hommattua tässä alkukesästä yhdessä Muurikka nuotiopaistinpannun kanssa. Muurikka toimii hyvin risukeittimen kanssa, mutta on melko painava, niinpä olen kantanut repussani nykyään vain tuota teräksistä lautasta. Sillä pitäisi onnistua tarvittaessa myös paistaminen, vaikka esimerkiksi letun paistaminen ohuella teräspannulla voi olla melko haastavaa.

Kannan repussani yleensä aina Esbit 985 kaksiosaista kattilaa ja risukeitintä sen sisällä, joten tavallaan mukanani on jo "paistinpannu" kansi, vaikkakin hyvin pieni sellainen.

Lautanen on todella kevyt, siksi myös todella ohut ja tuntuukin melkein liian ohuelta tai heppoiselta paistamiseen. Ohut teräs ei myöskään jaa lämpöä tasaisesti, kuten alumiini tai paksummat materiaalit. Tämä nyt ei haittaa, jos ei pelkää hiukan palanutta paistopintaa ruuassaan.

Lautasta paistinpannuna käytettäessä, ei voi välttyä ruuan kiinnipalamiselta. Teräsksinen pinta sallii kuitenkin kovankin mekaanisen hankauksen, joten ainakin vielä olen saanut kaiken lautaseen palaneen irroitettua.

Kahvaahan ei tässä lautasessa ole, mutta tuoreesta puusta saa kyllä ihan toimivan kahvan pitemmälläkin varrella, tai voisihan sitä kokeilla trangian pihtejäkin.

Kävin kuuhankaveden rannalla paistamassa parit pihvit ja totesin lautasen toimivan myös tarvittaessa paistinpannuna, vaikkakaan ei parhaana sellaisena.






Tuore puu päästä halkaistuna pysyy lautasen reunassa kiinni, kun on varovainen.




Mukana oli possun ulkofileestä leikattuja pihvejä kolme kappaletta, tosin vielä jäässä, suoraan pakkasesta. Jäässä olivat myös viimekesän keltavahverot. Keitin kattilassa kahvivettä, jota kaadoin jäisten lihojen ja sienien päälle jouduttamaan sulamista.




Edellisenä päivän keitettyjä perunoita, kelta- ja valkosipulia.




Aloitin paistamisen ensin yhdellä pihvillä, jotta näkisin kuinka se onnistuu. Kun






Valmista possun ulkofilepihviä keltavahverolla ja sipulilla.



Pitkälle varrelle piti tehdä tuki, jottei sitä tarvinnut koko aikaa käsin pidellä, tässä toimisi varmaan paremmin ne trangian kattilan pihdit.




Kun ensimmäinen satsi oli syöty, laitoin kaksi viimeistä pihviä kerralla paistumaan.




Ja perunat heitin lopuksi pihvien kaveriksi.




Toinen annos valmiina.

Nyt on lautanen musta noesta ja palaneesta rasvasta. Vedellä, hiekalla ja puutikulla sai hyvin puhdasta jälkeä, mutta muovipussi on silti hyvä olla mukana, jotta noki ei leviä repussa. Aivan kuten retkikattilallakin on oma suojapussi, joka estää nokea leviämästä repussa.

Lautanen toimi ihan hyvin yhden hengen retkikeittiössä paistinpannunakin, vaikka ei ole siihen esisijaisesti tarkoitettukkaan. Letut paistan retkillä kyllä jatkossakin Muurikka nuotiopaistinpannulla.

Jälkiruokaa

(11.7.2015) Mansikoita ja rahkaa, oli Helin toive jälkiruuasta. Haetiin edellisenä iltana vielä juuri ennen kauppojen sulkeutumista toivottuja aineita. Eipä ole kovin usein tullut käytyä kaupassa niin myöhään, eipä silti, ei ollut ainakaan ruuhkaa.

Mansikoiden osto meni vähän mönkään, kun kysymys kuului, että minkälaisia mansikoita? Niin olin ajatellut tuoreita, mutta taisinkin siinä kiiressä tokaista, että eikös niitä siellä pakastealtaassa ole.

Kassalla en vielä kiinittänyt mitään huomiota pakastemansikoihin, mutta kotona ostoskassia purkaessa, aloin ihmettelemään että miksi ei tuoreita. Nämä mansikat on sitäpaitsi ulkomaalaisia, Belgialaisia... Eipä siinä, tuleehan nuokin nyt syötyä, jatkossa kotimaisia, olkoonkin sitten vaikka pakastettua, mutta kotimaisia.




Kerma on suomalaista... Yleiskoneessa vaahdoksi kaksi desiä kuohukermaa, joukkoon sokeria ja vaniljasokeria.




Sekoitetaan rahka kermavaahdon joukkoon.




Pakastemarja on kiehautettava kattilassa. Otan keitinveden talteen ja lisään mansikoille reilusti sokeria ja annan jäähtyä jääkaapissa.




Rahka kuppiin, päälle sokeroituja mansikoita ja loraus, lusikallinen pari todella makeaa sokeroitua "keitinvettä". Hyvää oli, täytyy tehdä toistekkin.

Aamupala ja UPO valurautapannu

(27.5.2015) Herätys, kouluunlähtö... Laitan Helille herätysviestin.

Tänään on viikki kuukkien luokkaretki Helsinkiin tiedekeskus Heurekaan, Kansallismuseoon ja sitten vielä se tylsin paikka, eli Linnanmäen huvipuistoon.

Pyöräilen aamusta ennen seitsemää katsomaan koululaisten lähtöä aseman koululta ja saatoin vahingossa huiskuttaakin, vaikka on se kuulemma vähän noloa.




Jatkoin matkaa 9-tien yli kohti Erähertun laavua aamupalalle. Repussa kahvinkeittovehkeet ja makkarat, juusto kabanossia.




Viritin ongen valmiiksi ja sytyttelin nuotion.




Ensimmäinen heitto laavun edustalla.




Ja heti on hauki kiinni.




Vetää ihan hyvin.




Onkohan jarru jäänyt liian kireälle, toivottavasti ei vapa katkea. Kamera toisessa kädessä, löysään hiukan vastusta, toivottavsti ei nyt sitten tipahda kuvauskalusto...




Yllättävän pitkään jaksaa hauki taistella, mutta lopulta.




On hauki rannalla.






Hauki on suolistettu ja kahvivesi kiehumassa. On niin iso tuo kala, etten sitä nyt tässä ala syömään, vaan paistan suunnitellusti makkarat ja värkkään hauen kotona vaikka kalapihveiksi.






Juusto kabanossi oli todella hyvää, kunhan paistettuaan malttaa sen antaa hiukan ensin jäähtyä ennen ensimmäistä puraisua. Musta kahvi, makkara sinapilla, eipä parempaa aamupalaa olekkaan.

Vuolen hiukan syttyjä seuraaville ja jätän laavun taakseni.




Kotona kaivan filepuukon esille, sillä tämä reilu 60 cm pitkä peto, on sveitsiläiselle turhan iso. Kyllä sen ulkona sillä tietysti fileiksi vetää, mutta näin kotioloissa on muitakin teräaseita käytettävissä.






Viimeisimmällä Laukaan reissulla tarttui matkaan Isän löytämä valurautapannu. Tuon pannun olin vajaa kymmen vuotta sitten Äitini kanssa porakoneen teräsharjalla kirkkaaksi putsannut, oli vain päässyt unohtumaan ja jäänyt kaappiin käyttämättömänä. Äiti käytti tätä pannua esihistoriallisina aikoina hellalla, kunnes siirtyi sitten kevyempiin nykyaikaisempiin teflonpannuihin. Nyt on pannu tarkoitus ottaa taas käyttöön ja paistaa siinä kalapihvit.

Saas nähdä onko näistä pinnoittamattomista pannuista teflonin syrjäyttäjäksi. Muurikka peltipannu on todella hyvä vaikka lettuja paistaessa, eikä siihen tunnu lettu kiinni palavan. Tämä Upo valurautapannu on todella painava, mutta siihenkään ei ole vielä mikään palanut kiinni ja on liukas pinnaltaan.

Astianpesukoneeseenhan näitä ei saa laittaa, eikä ruokaa saa näissä säilöä. Pestävä kuumalla vedellä ja öljyttäväkin käytön jälkeen. Pinnoittamaton kestää kovaakin käyttöä, joten on jokupäivä kokeiltava letunpaistoa Upo:lla, siinä kun on teflonit jo melko kovilla isomman lettutaikinan kanssa, että saas nähdä miten käy valurautapannun kanssa.








Hauen filepalat suikaloin ja työnsin yleiskoneen lhamyllystä kahteen kertaan läpi. Jauhettua haukea tuli kaikenkaikkiaan noin reilu puolikiloa, tai alle kilo reilusti kuitenkin. Sotkin hauen joukkoon kaksi kananmunaa, vehnäjauhoja, suolaa, sitruunapippuria, sitruunaa pullosta ja loraus öljyä.

Paistoin pannulla rapeaksi molemmin puolin viisitoista pihviä. Laitoin paistetut pihvit kattilaan, jonka pohjalle loraus vettä kera pienen nokareen voita. Levy pienimmällä teholla sai pihvit höyrystyä todella maittaviksi ja pehmeiksi.

Keitetyt perunat, salaatti, haukipihvit ripauksella aromisuolaa ja juomaksi kylmä vesi... Jos aamukahvi makkaroineen oli tänään loistava, niin kello yhdentoista ruoka oli myös todella loistava.