Oli linja-auto kuulemma mennyt aamulla liian aikaisin, niin ei siksi ollut kyytiin kerennyt. No jos ei ensimmäiseen linjaan kerkee, voi halutessaan yrittää seuraavaan. Minäkin tykkään olla mieluummin myöhässä, kuin kiireellä ajoissa, tykkään siis rauhallisesta toiminnasta, mutta kiireestä en tykkää.
No, Heli on nyt sitten lähtenyt yrittämään siihen seuraavaan linjaan ja minä pyöräilen Siwaan hakemaan Kabanossia, ihan ilman kiirettä.
Erähertun laavulla sytytän nuotion, laitan makkarat ja kahviveden tulille. Laavun edustalla Kaivantojoen pinta on jäässä, mutta Kuuhankaveden puolella järvi on vielä sula, siis jos haluaisi virvelöidä. Enpä taida nyt, vaikka virveli onkin mukana köytettynä repun kylkeen, katselen vain maisemia kahvia ja makkaraa nauttien.
Mikähän siinä on, että tuon alumiinisen sinappituubin saan aina rikki, niin tälläkin kertaa. Sinappia on nyt repussa, takissa, pipossa, vain makkarassa sitä ei vielä ole. On niin heppoista tuo alumiini, että sitä tuubia muutaman kerran puristettua ja käänneltyä, alkaa se jostakin taitoskohdasta murtua.
Makkara maistui hyvälle sinapilla, jota oli tarjolla vähän siellä sun täällä. Kahvit juotuani napsin muutamat kuvat sumun jo enimmäkseen hälvettyä. Jos sitä huomenna vaikka vielä kalalle, kun ei pakkastakaan taida olla luvattu ja järvet on vielä sulat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti