En aio Heliä herätellä, saa itse pitää huolen aikatauluistaan.
Etsin jääkaapista retkievästä, että mitenkäs ruisleipä?... Ei, tällä kertaa otan, vai pitäisikö sanoa taas, perunaa, porkkanaa, sipulia ja sardiineja, siis kalakeittoainekset.
Heli on viimein noussut ja pakkaa omaa reppuaan lähteäkseen kouluun, ei ehkä samalla innolla, kuin ensimmäisellä luokalla, mutta yhtä väsyneenä.
Helin pyöräillessä kouluun, minä suuntaan Erähertun laavulle mieluisat aiheet repussani.
9-tien vieressä seisova vanha mylly näyttää hienolta aamuauringossa sinistä taivasta vasten.
Laavulla huomaan seinustalla tuoreen lapupinon ja nappaankin siitä muutaman kuivemman puun risukeitintä varten. Repusta löytyy kirves ja ompa sahakin eksynyt varulta mukaan.
Hetken mietin tekeväni tulet laavun edustalle, mutta ajatus omasta rauhasta saa askeleen jatkumaan hieman syrjemmälle, kuitenkin ihan lähelle kaivantojoen varrelle. Vihreä solumuovialusta pilkottaa kuvassa oikealla ylhäällä.
Kalakeitto valmistuu jo rutiinilla ja sitä odotellessa voikin hiukan silmiään lepuuttaa.
Auton äänen voimistuessa, mietin onnekasta paikanvalintaani. Ympäristöpuolen nainen saapuu mittaamaan vedenkorkeutta ja vaihdamme samalla muutaman sanan kalakeiton jo tuoksuessa, muummoassa kattilan sisällöstä ja ruuan maittavuudesta ulkona.
Tarkastajan poistuttua, pääsen syömään seuranani kohmeinen muurahainen joka istahtaa repulle lämmittelemään auringonpaisteeseen. Onkohan sekin tullut ulos syömään?
Keitto maistui jälleen hyvälle ja kahvi ruuan päälle kruunasi hienon aurinkoisen aamupäivän. Iltapäiväksi on luvattu vesisadetta, joten on aika kerätä kamat reppuun, nousta pyörän satulaan ja polkea samaa reittiä takaisin kotiin.
Huomenna sama uudestaan, vain kirjat ja eväät repussa vaihtuvat, vai?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti