Olen nyt kuitenkin onnistunut pääsemään sopuun itseni kanssa kannettavista tavaroista ilman sen suurempia taisteluja ja vedän oven kiinni perässäni astuessani ulos läkähdyttävän kuumaan ulkoilmaan.
On luvattu reilusti yli kaksikymmentä lämpöastetta, jopa kolmekymmentä saattaa mennä rikki, jossain, ehkä. Siis melko kuumaa kuitenkin, joten ajattelin yöpyä Tervalammen rannalla riippumatossa ja toivoa, että järveltä käyvä tuulahdus toisi odotettua helpotusta kuumuuteen. Lisäksi, en ole vieläkään nukkunut yhtään yötä hankkimassani riippumatossa.
Saavuttuani lammen rantaan oletetulle leiripaikalle, on paita jo ihan märkä. Makuupussin lämpötila suositus, on todennäköisesti tulevalle yölle riittävä.
Viritän riippumaton ja pressun. Sadetta ei ole tosin luvattu, mutta katos antaa suojaa myös auringolta. Keitän kahvit ja makoilen riippumatossa. Pitäisiköhän sitä uimaan?
Kokeilen, ottaisiko hauki onkeen. Ensimmäinen pienempi nousi ihan "laiturilta" ja toinen isompi hetken päästä. En kuitenkaan ottanut kaloja syötäviksi, vaan laskin ne takaisin kasvamaan... Kohta olisi kyllä ruoka-aika, mutta taidan syödä kuitenkin nuudelit soijarouheella, katsotaan sitten illalla, jos on vielä hauki otillaan.
Nuudelit syöty, niin jospa sitä lepuuttaisi silmiiään hetken... Havahdun järveltä kantautuvaan puheensorinaan, kahden kalastajan soutaessa lahdelmaa ympäri ja pommittaen rantoja uistinta heittäen. Jatkan silmien lepuuttamista.
Aurinko laskee ja alkaa hämärtymään, tuulikin on tyyntynyt ja hyttysetkin ovat ilmestyneet. Nyt tekisi mieli jo jotain iltapalaa, että perunamuussia soijarouheella, vai nuudeleita soijalla? Taidan käydä kokeilemassa saisinko haukea.
Kierrän heton reunalla tutut paikat ja haukia on hyvin liikkeellä, mutta mikä siinä nyt on, kun ei pysy kiinni? Viides hauki jo kiinni ja hauki sylkäisi uistimen suustaan samalla hypäten korkealle vedestä. No onhan tämä ihan viihdyttävää, mutta nyt olisi kyllä tarkoitus saada iltapalaa.
Olen jo luovuttamassa, kun jarru pärähtää taas lupaavasti. En tosin odota liikoja, päästettyäni jo useamman karkuun. Saan uitettua hauen heton reunan ohi ja huomaan samalla uistimen olevan hyvin hauen suussa. Taitaa olla iltapala tässä ja lyhyen väsyttelyn jälkeen vedän hauen hetolle.
Aurinko on jo laskenut ja kävelen aukon reunassa kohti leiriä. Hiukan meni myöhäiseksi tämä iltapala, mutta ainakin sain sen.
Haukifileet odottaa pääsyä kattilaan ja vaikka pitkään mietinkin miten hauen valmistaisin, on keittäminen se vaivattomin vaihtoehto, joskaan ei maukkain.
Hauen kypsyessä hiljalleen kiehuvassa, tai melkein kiehuvassa vedessä, makoilen itse samalla riippumatossa suojassa kasvavalta hyttysparvelta. Olikohan se hyttyskarkote niiden tarpeellisten, vai tarpeettomien tavaroiden listalla.
Risukeitin on hyvä hyttysten karkoittaja, kun pesään heittää vaikka hiukan kosteaa koivua, kuusenkävyn, tai parikin.
Syön fileistä yli puolet ja loput saa Ahti takaisin, kypsänä ja suolattuna.
Kevyen iltapalan jälkeen kömmin makuupussiin ja taistelen lyhennetyn makuualustan pätkän, noin suurin piirtein selkäni alle, josta sitä en aamulla enään löytänyt. Vetoketju saa jäädä auki, sillä vaikka aurinko on jo laskenut, on vielä yllättävän lämmintä.
Herään aamulla ennen neljää pakottavaan tarpeeseen. Kuusen saadessa lannoitteensa, saa samalla noin parisataa hyttystä verensä. Risukeitin ei ole enään savuttanut moneen tuntiin, joten hyttysiä on nyt reilusti. Illalla repusta onneksi tarpeellisena löytynyt ja käytetty karkoite, ei ole muutaman tunnin jälkeen hyttysille enään minkäänlainen kemiallinen uhka, tai karkoite, joten palaan melko pian riippumaton suojiin.
Nousen ylös vasta seitsemän aikoihin ja laitan risukeittimeen tulet kahvia varten. Aamupalaksi syön ruisleivän siltään mustan kahvin kanssa, vaikka olisihan siinä makkara tai juustosiivukin mukana mennyt, no maistuipahan ainakin ruisleivälle.
Käyn vielä heittelemässä uistinta muutaman kerran "laiturilta", ilman tapahtumia. Pakkailen kamoja kasaan ja suuntaan hiljalleen kotiin. Tälle päivälle on luvattu lämmintä ja lisäksi mahdollisesti ukkosta. Että pitäisiköhän sitä sittenkin kävellä takaisin metsään...
Mitäpä osaisin sanoa vain yhden nukutun yön jälkeen "Amazonas Mosquito Traveller" riippumatosta.
No kohtalaisen hyvin tuli nukuttua, vaikka makuupussiin äheltaminen ja makuualustan paikoilleen saattamien oli hiukan hankalaa, toisaalta selkä ei oikutellut yhtään ja se on jo paljon. Asennon vaihtaminen kyljelleen on myös melkoista mynkäämistä, eikä makuualusta löytynyt ensimmäisen käännöksen jälkeen, kuin vasta aamulla. Hyttyset pysyivät poissa kiinteän verkon ansiosta, joka on kyllä pakollinen kaikissakin majoitusmuodoissa, kun hyttysiä on reilusti. Riippumatto vaatii vielä totuttelua ja harjoittelua, joten pitäisiköhän sitä sittenkin sinne lammen rantaan? Heli, kiinnostaisiko...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti