Pakkaan repun ja suuntaan järvelle, siellä käy sentään mukavan vilvoittava tuulenvire. Ukkosmyräkkää on luvattu tälle päivälle, joka toisi sateiden muodossa hiukan helpotusta tähän kuumuuteen, toivottavasti.
Reppuun pakkasin kahvinkeittovälineet, pullollisen vettä ja pari ruisleipää, sellaisenaan. Sadetta varten otin mukaani myös sadeviitan ja lahkeet, niin ja tietenkin onki parilla uistimella.
9-tien levikkeellä on auto parkissa ja rantavedessä seisoo musta koira. Onhan se eläimilläkin kuuma, varsinkin tuollaisen paksun turkin alla. Kurvaan tien toiselle puolelle ja jätän pyörän lukittuna liikennemerkkiä vasten.
Ensimmäinen tärppi muutaman heiton jälkeen nostaa mielialaa, eikä kuumuuskaan tunnu enään niin pahalta järveltä puhaltavan tuulen ansiosta. Kohta on toinenkin kiinni, tälläkertaa ensimmäistä paremmin. Isojahan nämä hauet ei ole, joten tämäkin pääsee takaisin kasvamaan.
Koiran ulkoiluttaja on lähtenyt ja minäkin jatkan matkaani Erähertun laavulle. Pieni sadekuuro lankeaa maahan ja raikastaa ilmaa hetkellisesti, toivottavasti on sitä sadetta tulossa enemmänkin.
Kierrän laavulla paikat ympäri ja äkkirikastun 15 senttiä palautustölkin muodossa. Kävelen Kuuhankaveden puolelle Kaivantojoen laskusuulle ja kaivan keittimen repusta. Mikäs sen parempaa näin helteillä, kuin kupillinen mustaa kuumaa kahvia.
Värkkäsin tuohon Esbitin 985 sarjan kattilaan rautalangasta sangan, jolloin sitä voi helpommin roikottaa nuotiolla, jos on joskus tarvetta. Ihan on itsetehdyn näköinen, rosoinen ja mutkainen, mutta vanhaan kattilaan juuri sopivan oloinen.
Risukeitin ei sangallista kattilaa välttämättä tarvitse, mutta joskus olen huomannut varsinkin kosteilla puilla, että kattila on vieläkin liian alhalla, eikä savukaasuille ole riittävästi poistumistilaa. Tämän olen korjannut nostamalla kattilaa hiukan ylöspäin, jolloin savuamien on vähentynyt ja palaminen tehostunut. Mutta laskiessani kattilan taas jalustalle alkaa palaminen helposti taas tukahtumaan. Eikä kattilaa kyllä jaksa kovin kauaa käsissään roikottaa.
Jalustan korottamista olen myös miettinyt, mutta silloin pakattavuus hiukan kärsisi, ainakin tässä mallissa. Niinpä tuota sankaa voi myös käyttää silloin hyödyksi, nostamalla kattilaa hiukan irti keittimen jalustalta, jotta saadaan parempi palaminen aikaan.
Aika taas näyttää miten toimii...
Istun penkillä ja katselen taivaalle kertyviä pilviä. Tuuli voimistuu ja risukeittimeen on laitettava alumiinifoliosta tuulensuoja. Ajoittaiset tuulenpuuskat saa risukeittimen palamaan kovalla pohinalla, ilman virratessa alapuolen ilmanottoaukoista sisään keittimen palotilaan.
Heittelen joen suulla ja saan ensimmäisen ahvenen. Hyvän kokoinen, kun ottaa Rapalan Minnow Spooniin. Lasken ahvenen kuitenkin takaisin järveen. Kohta saan toisen, jonka lasken myös takaisin ja kun kolmas iskee kiinni, toivon etten olisi laskenyt kahta ensimmäistä pois.
Juon kupillisen kahvia ja istun taas penkillä. Tuuli on yltynyt, Toivottavsti saadaan tänään sitä sadetta. Ahventen innoittamana kokeilen vielä läpi melkein koko ustin arsenaalin, mutta ahvenet tuntuvat kaikonneen. Palaan uistinvalinnassa takaisin Minnow Spooniin ja jo toisella heitolla, ihan joen suulta iskee hauki kiinni.
Isohan se ei tämäkään ole, mutta on niin syvälle uistimen napannut ja kun jo aikaisemmin olen ahvenetkin takaisin laskenut, niin tämän sitten taidan kyllä ottaa ylös.
Juon vielä toisen kupin kahvia ja sammutan risukeittimen nopeasti rantavesessä. Kala pyöräntarakalle lähden ajelemaan takaisin kotiin. Koetan saada kalan kylmään mahdollisimman nopeasti, enkä pysähdy kaupalle, vaikka niin oli ensin aikomus, käyn sitten myöhemmin uudelleen.
Kotona kala ensin jääkaappiin ja sitten vasta muut romppeet paikoilleen... Vedin hauesta fileet, kun se on osoittautunut parhaaksi tavaksi valmistaa haukea. Siitä on sitten helppo jatkojalostaa, joko pakkasen kautta tai suoraan tuoreeltaan. Vaikka kalapullia, keittoa, tai kuten tässä tapauksessa, fileet paistinpannulle ja paistetaan voissa pinnaltaan rapeaksi.
Kyllähän kalan voisi valmistaa kokonaisenakin, kuten esimerkiksi uunikala, tai perinteinen haukikeitto, jolloin hauki vain katkaistaisiin muutamaan palasee kattilaan perunoiden joukkoon. Kokonaisena valmistetusta kalasta saa enemmän hyödynnettyä, kuin fileistä jolloin hukkaprosentti on paljon suurempi, ainakin allekirjoittaneen käyttäessä puukkoa. Mutta nämähän on vain tottumus kysymyksiä.
Nyt on kala paisettu pannulla ja kun tuota salaattia nyt tuolla jääkaapissa kerta on, niin sitä sitten kanssa. Hyvää tuli kalasta ja nyt vain odotellaan niitä sateita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti