Hauki kattilassa

(28.4.2014) Maanantai aamu, keitän kahvia ja pakkaan reppua. Keittiössä kahvinkeitin röpöttää viimeisiä vesiä ja huomaan, että olen näköjään unohtanut kahvinpurut.

Vieläkin maanantai aamu, keitän edelleenkin kahvia ja mietin minkälaiset eväät otan reppuuni. Katson jääkaappiin ja muistan, etten ole käynyt kaupassa.

Meinasin käydä kokeilemassa, ottaisiko hauki onkeen ja ne evääthän on, jos se hauki on syönnillään. Pakastelokerosta ihan sieltä perimmäisestä nurkasta löydän leipäpussin, jonka sisällöstä ei voi olla ihan varma. Sulatan jäistä leipää mikrossa ja totean sen lopulta kuitenkin kelvolliseksi.




Viimein saan repun selkääni, kävelen Tervalammen rantaan, jossa viritän pressun puiden väliin ja riippumaton sen alle. on luvattu sadetta, mutta ainakin vielä ajoittain paistaa aurinko.




Sytytelen risukeittimen ja laitan kahviveden tulille. Onki on valmiina ja siiman päässä on "vempula" eli Minnow Spoon.




Hetteikko kestää paikoiten kävellä, ja jos jalassani olisi kumisaappaat, pääsisin ihan reunalle. Nostan housunlahkeet kengän päältä varren yläpuolelle ja uskaltaudun näinkin riittävän lähelle, saaden hyvän heittopaikan. Nahkainen kenkä on hyvin rasvattu, eikä näin ollen sukka kastu, siis jos ei hörppää vettä varren yli.

Parin heiton jälkeen kuulen heinikossa mulahduksen ja veden pinnalla näkyy selvästi kohta, joka olisi melkein uistimen lentomatkan päässä. Heitänkin melkein samaan kohtaan jossa todennäköisesti hauki on juuri saalistaan tavoitellut.

Siinä on näköjään kovasti oksaa tuossa veden alla ja saankin pelkkää koivua. Toisen heiton heitän hiukan keskemmälle, jotten osuisi jälleen risuihin.




Jarrua pärähtää, kiinni on, siis hauki ei koivu. Siiman kiristyessä ja jarrun yhä naristessa huomaan jarrun olevan lähes auki. Käännän pari naksu jarrua lisää ja kalan eteneminen loppuu kuin seinään. Kokeilen vielä kädellä jarrun kireyttä ja totean ettei siiman toisessa päässä uiva hauki voi olla kovin iso.

Kelaan saaliini heton reunalle ja eipä ole toden totta kovin iso, vaan nythän sitä olisi evästä, joten päätän syödä tämän hauen.




Olipas mukavaa pitkästä aikaa, vaikka ei tätä kovin isoksi saaliiksi voi kehua, paitsi jos joku kysyy, niin sitten oli kyllä näiden vesien suurin kutuhauki.




Teen hauesta fileet ja säilön ne muovikassissa rannan hetteikkoon kylmään veteen. Juon kupillisen kahvia ja mietin miten valmistan haukea. Harmi kun en sen vertaa luottanut kalastajan taitoihini, että olisin lähtiessäni hoksannut voita ottaa jääkaapista.




Kokeillaampas miten paistuu tuossa kattilan pohjassa ilman voita. Leikkaan toisesta fileestä kattilaan sopivan palan ja jätän kattilan pienelle tulelle. Kohta käännän kalan ja ainakin tuoksu on todella hyvä. Ripautan suolaa ja lorautampa lopuksi vielä pienen tilkan vettä kattilan pohjalle, kun näyttää kala ottavan kiinni tuohon kattilaan.

Juon nyt jo haaleaa kahvia ja syön paistamaani haukea, siis kylläpäs on taas aikaa kun on tuoretta kalaa tullut ulkona syötyä ja aina se maistuu yhtä hyvältä. Taidan kokeilla, minkä makuista tulee jos keitän tuon lopun kalan pienssä määrässä vettä suolan kera. Harmi kun ei ole peruja mukana, olisin saanut perinteisen haukikeiton.




Hyvää oli hauki paistettuna ja keitettynäkin. Nälkä, on yleensä paras mauste ja kyllähän se kalalle käy myös suola oikein hyvin.




Kala syöty, makoilen riippumatossa. Lehtien alla rapisee, kaksi sisiliskoa ilmestyy aurinkoon lämmittelemään. Kovin ripeitä ei ole liskojen liikkeet, olisikohan vielä hiukan liian kylmä. Toinen on menettänyt häntänsä, eikä välitä vaikka änkeänkin lähelle ottamaan kuvaa. Miltäköhän lisko maistuisi keitettynä, tai paistettuna?

Rannassa mulahti taas, joten liskon keittämine saa nyt tällä kertaa jäädä. Neljäs heitto ja jarru valittaa hauen iskiessä uistimeen, nyt onkin hiukan isompi ja kiristän jarrua taas muutaman naksauksen. Hauki vetää vielä, mutta en viitsi jarrua enempää kiristää vavan jo taipuessa huolestuttavasti. Hauki hellittä ja silloin on aika kaivaa kamera esiin. Otankin videokuvaa tällä kertaa ja laitan kameran tuonne rantaheinikolle, niin saan hienon väsytysvideon.

Ei, ei onnistu aina nämä toisella kädellä kuvatut jutut... Kun saan kameran viimein paikoilleen, pitäen samalla onkea toisessa kädessä, niin eihän se pysynyt kamera pystyssä, enkä loppujen lopuksi saanut edes sitä kalaakaan. Mutta mukavaa touhua kuitenkin, aina ei saa kalaa ja joskus sitten harvoin sitä pääsee oikein syömäänkin. Eipä ole ensimmäinen kerta, kun kameraa hapuillessa ja kuvia ottaessa olen saaliini karkuun päästänyt. Mihinkäs ne liskot meni?




Harmissani kuitenkin menettetystä saaliista, asettelen makuualustaa ja makuupussia riippumattoon. Taivas on tummunut ja vesisade on alkamassa, on selvästi päikkäreiden aika.

Päivä oli todella mukava, aamusta paistoi aurinko ja iltapäivästä satoi vettäkin. Ilma oli raikas sateen jäljiltä, muttei kuitenkaan liian kylmä, ainakaan makuupussissa. Join useammankin kupin kahvia, söin kalaa ja ruisleipää. Makoilin riippumatossa ja kuuntelin sateen ropinaa...

Kotiin kävelin siinä seitsemän aikoihin ja puhelin on edelleenkin kiinni, siis oikein onnistunut maanantai päivä. Huomiseksi on luvattu epävakaista, pilvistä, jopa mahdollisia kuurosateita, siis taas hieno päivä tiedossa. Jospa sitä kalalle?

Uusi pyörä

Polkupyöriä, uusia ja käytettyjä on tullut netissä selattua jo jokun aikaa. Mikä olisi hyvä pyörä? No varmaan juuri se, jonka on juuri ostanut...

Suosin suomalaisia tuotteita, mutta joskus niiden hinta vain on tavoittamattomissa, kuten esimerkiksi tomaatit. Jos en ole voinut ostaa suomalaisia, niin en ole ostanut Espanjalaisiakaan. Suomalainen avainlippulla varustettu polkupyörä on kallis, siis oikeasti suomessa tehty, ei vain kasattu.

Ilman suomalaisia tomaatteja pärää, kunnes niiden sesonki alkaa ja hinnat laskee. Mutta pärjääkö ilman polkupyörää ja milloinkas niiden sesonki on? Vanha pyörä vielä toimisi jotenkin, että jos sitä vain sillä ajelisi, vai?

Toisaalta, jos ostaa ihan halvimman "kiinalaisen" niin kestäisikö se vuoden, vai kaksi? Sitten on vielä väri, malli, rengaskoko ja paljon muita seikkoja, jotka vaikuttavat ostopäätökseen. Suurin painoarvo on kuitenkin varmaan omalla mieltymyksellä.

Käytettynä saisi kestäviä suomalaisia pyöriä, mutta sopivaa vaihtoehtoa ei ole löytynyt.

Käytiin sitten eilen kaupungissa pyörää katsomassa ja ostettavahan se oli, olkoonkin sitten vaikka "kiinalainen". Hintaa pyörälle jäi vain 169 euroa, joka on uuden suomalaisen pyörän hinnasta noin 1/3, tai paremminki 1/4. Hiukan mietityttää kyllä tuon "kiinan" pyörän kestävyys, verrattaessa sitä vanhoihin suomalaisiin pyöriin.

Vaihteita yksi, jalkajarru, soittokello, pumppu, väritys musta, hiekkatiellekkin sopivat paksummat renkaat ja seisontatuki. Oikeastaan pumppu ja soittokello olivat lisävarusteita. Siis todella yksinkertainen pyörä ilman vaihteita. Tarakka on tukeva, joten siihen saa hyvin tarvittaessa repun köytettyä, lisäksi ohjaustankoon sopii hyvin muuta rompetta, esimerkiksi makuualusta ja onki.

Jos sitä vaikka pyöräretkeä alkaisi suunnittelemaan. Vaihtoehtojahan on sitten lukemattomia ja se suunnittelu on vain yksi osa retkeä, vaikkakin mukava sellainen.

Toivotaan nyt, että kestää ja ostetaan sitten joskus myöhemmin se kestävä käytetty Suomalainen polkupyörä.

Hiukan on ollut hankaluuksia saada pyörästä kuva, kun Heli päästelee sillä menemään. Toivottavasti Heli on kuitenkin tyytyväinen uuteen polkupyöräänsä ja jättää isän kriittiset arvostelut kotimaisuudesta ja muusta, ihan omaan arvoonsa.




Ja viimein on pyörä pihassa...

Makkarakeitto Tervalammella

(21.4.2014) Tein eilen makkarakeittoa Tervalammen rannalla. Seuraavalla kerralla yritän saada tuoretta kalaa keittoon, jos vaikka haukikeittoa...

alla video.








(Edit 23.4.)


Youtuben ilmoitus:

"Videosi sisältää tekijänoikeudella suojattua ääntä, mikä voi vaikuttaa videon saatavuuteen. Voit ehkä korjata tilanteen poistamalla kappaleen, jota tekijänoikeusvaatimus koskee."




Käytän Creative Commons, CC-lisensoitua musiikkia, mutta en nähtävästikkään ole täysin perillä lisensin kaikista eri versioista, joten taitaa olla parempi poistaa videon musiikki ja etsiä uusi kappale tarvittavilla oikeuksilla, tai julkaista video ilman musiikkia.

Videoiden tekeminen on mukavaa puuhastelua ja käytän editointiin ammattilaistenkin suosimaa Windowsin omaa "movie makeria"... Kannettavan tehot videoiden editointiin on kovin heikot. 720 p HD videot, joita Nokian Lumia 620 tuottaa, on tälle tietokoneelle tehojen puolesta ihan maksimi, eikä yhtään laadukkaampia videoita viitsi edes yrittää editoida.

Toinen mikä tulee vastaan on netin siirtonopeus. Käytän Saunalahden puolen megan mobiili yhteyttä, jonka todellinen toteutuva nopeus vaihtelee 6-500 kilo bittiin sekunnissa (kbps). Toisaalta, eipä ole kalliskaan ja aikaahan on, joten allekirjoittaneelle sopivan rauhallinen.

No, nyt kun uppailen videon uudelleen tänne, saattaa siinä hiukan taas kestää, joten odotellaan rauhassa, juodaan vaikka kuppi kahvia, syödään, nukutaan, niin eiköhän se sitten huomenna, tai ylihuomenna...





(Edit 24.4)

Latasin videon uudestaan Paapaikalla ja nopeasti kävi homma latausnopeuden ollessa noin 3000 kilo bittiä sekunnissa (kbps). Jos hiukan vertaillaan nopeuden ollessa 3000 tai 30, niin voi sitä ajatella vaikka Helsingistä Kilpisjärvelle kuluvalla matka ajalla, esimerkiksi junalla 300 km tunnissa, tai vaihtoehtoisesti kävellen 3 km tunnissa. Onhan siinä ero matka ajassa, mutta molemmilla kyllä pääsee perille.

Tässäpä se video nyt uudestaan, ilman taustamusiikkia.

Videon äänenvoimakkuus on tavallista hiljaisempi, joten suosittelen kuulokkeita.

Uusi reppu Outlander

(19.04.2014) Koko eilisen päivän olen pakkaillut reppua ja miettinyt kuumeisesti, mihin pusikkoon sitä menisi tällä kertaa yöksi. Aamun valjettua, herään kuitenkin mukavasti omasta sängystä, repun odottaessa yhä pakattuna sohvalla. Keitän kahvit ja mietin edellen minne?

Reppu tuntuu todella painavalta, eikä sisällä vielä edes ruokaa ja vettä. Mikähän siinä on, että vaikka kuinka vähillä romppeilla meinaa metsään lähteä pariksi yöksi, niin silti sitä tuntuu tavaraa olevan aina liikaa? Mitä sitä oikeasti tarvitsee? Aivan, kuin vuosi vuodelta kävisi tuo reppu painavammaksi.




Makuupussi, teltta, tai riippumatto sadesuojineen ja remmeineen. Sitten on tietenkin oltava jonkinlainen makuualusta, molemmissakin tapauksissa. Retkikeitin ja onki, siis virveli uistimineen. Ylimääräisen takin, tai paksumman paidan olen myös näin keväisin reppuun tunkenut. Pientä sälää, kuten kahvikuppi sihdillä, kompassi, maastoakku/lamppu ja usb johto puhelimen lataamiseen ja tarvittaessa myös aurinkopaneeli. Muutama ylimääräinen pätkä linjanarua hyttyshupun kanssa, nyrkin kokoinen wc-paperi rulla, jonka sisällä ylimääräinen tulitikkuaski, särkylääkettä, pieni teippi rulla ja pätkä laastaria (EA-pakkaus). Suolaa ja sokeria on myös aina mukana.

Kirves ja saha on kulkenut myös joskus mukana, mutta taitavat olla nykyään enempi talvella käytössä. Puukko on taas kalastajalle itsestäänselvyys ja kulkee taskussa tai vyöllä, vaikka ei sitä kalaa aina tosissaan yritettäisikään. Veden suodatin, sekin on mukan kesäisin, mahdollistaen nopean juomaveden saannin ilman keittämistä.

Siinähän sitä jo olikin rompetta ja valitseepa sitten teltan tai muun majoitteen, niin ne kun lykkää Otso reppuun, niin voitte uskoa, että on kangas pinkeä vaikka teltta ja makuualusta on luonnollisestikin repun ulkopuolella.




Ostin viimekesänä paikallisesta Säästötalosta Isomman Kiinalaisen repun, Outlander 70. Tuli sitä jo tuossa talvella käytettyä ja korjaamaankin on jo kevään aikana päässyt. Olen jossakin yhteydessä maininnut, etten uutta reppua enään hanki. No, sehän on aivan varma asia, ettei koskaan pidä sanoa "ei koskaan".




Reppu kuvassa vielä sivutaskuineen helmikuussa Yö Laavulla.

Hiukan Otsoa isompaan Outlanderiin sopii hyvin talvella tarvittavat ylimääräiset vaatteet ja sopiihan siihen hyvin myös tuo kirves ja sahakin. Sivutaskut oli allekirjoittaneesta jokseenkin, no epä käytännölliset ja ninpä ruksinkin ne tässä kevään aikana pois. Vieläkin on ihan riittävästi tilaa ja taskuja. Yksi tämmöisen isomman repun ongelmista on sen sopivuus pyörän tarakalle, sillä en todellakaan aio pyöräillä ainakaan pitempää matkaa näin iso reppu selässä.

Tuossa sohvalla tuo nyt on, Outlander. Odottaa, milloin täyteen pakattuna lähdetään. Saa odottaakin, sillä tänään heitän Otso reppuun risukeittimen, ongen, pätkän solumuovia, makkarapaketin, sinappia sulatejuustoa ja ruisleipää...

Ompas kevyt reppu ja suuntaan jälleen Eräherttu laavulle.




Kevään ensimmäiset heitot virvelillä. Kymmenkunta heittoa laavun edustalla ja se oli siinä. Pienestä on mieli iloinen.




Saaliiksi sain pantillisia.




Keittelen tietenkin kahvit, syön leipää ja paistan makkaraa.




Kummasti ramasee ja aurinkokin mukavasti lämmittää. Heitän kuvalle joenpenkalle pitkäkseen kaatunut leppä tyynynä.

Kovasti kerkesi porukkaa laavulla sen aikaa, mitä minä tässä hiukan syrjemmässä noin viitisen tuntia aikaani kulutin. Yksikin kehui melkein säikähtäneen, kävellessään aivan viereeni, ennen kuin havahtui allekirjoittaneen toivottaessa hyviä päiviä... Osa kiersi kauempaa, mutta tuskin moni huomasikaan joenpenkalla torkkuvaa kalastajaa.

Mukava on käydä ihan vain kalalla, mutta kyllä vielä, kun saan reppuni taas pakattua ihan liian täyteen. Tai siis sehän on melkein aina pakattuna, niin lähden muutamaksi yöksi jonnekkin, minne ei kukaan varmasti vahingossa eksy, paitsi minä...

Retkikuume paranee retkeilemällä.

JahtiJakt

(9.4.2014) Herään aamulla kuuden aikaan, juon kupillisen mustaa kahvia ja laitan puhelimen pois päältä.




Reppu selässä pyöräilen 9-tien yli ja työnnän pyörän metsän reunaan. Ilma on vielä pakkasen puolella, vaikka aurinko jo lämmittääkin. Kävelen ensin vanhaa metsäautotietä, kunnes käännyn jatkaakseni nuoren koivikon läpi.




Ojat on vielä paksussa jäässä, joten kävelen niitä pitkin, toivottavasti kestää.




Aukko, tässähän piti olla tämän ryteikön jälkeen vanhempaa havu metsää. Lähemmäksi kävellessä huomaan aukon olevan metsäkoneen ajoura, tai paremminkin voisi olla tulevan tie kohta, kun on niin leveästi otettu puita pois.

Viime syksynä kävelin samasta kohtaa ja silloin ajattelin, kun tänne ei tule polkuja niin saa olla rauhassa, eikä törmää muihin ihmisiin. Video viime syksyltä tässä. No mitä vielä, nyt tänne on sitten tiekö tulossa ja tontin paikka tuolla päässä?




Ylitän ajouran ja jatkan alas Kuuhankaveden rantaan niemen kärkeen. Järvi on vielä jäässä.

Järveltä puhaltaa kylmä tuuli, kaivan repusta päälleni uuden takin. On tullut nimittäin tehtyä taas uusia hankintoja.

Takki oli 8 ja housut 3 euroa.




Housut on kalvolliset JahtiJakt ja takki saman valmistajan fleece. Kirpputorilta löytyi ja melkein uutta vastaavassa kunnossa. Tuossa takissa ei kalvoa ole, mutta sen päälle sopii hyvin käyttämäni ohut tuuli / sadetakki.

Kihveli kirppiksellä, täällä Hankasalmen asemalla, on voinut tehdä monenlaisia löytöjä jo muutaman vuoden ajan. Oikeastaan en ole kaupasta vaatteita muutamaan vuoteen ostanutkaan, kun ei sukkia, pitkiä ja lyhyitä alusvaatteita lasketa. Jos arvostelee tuotteet vain hinnan, uutuuden ja kulloisenkin trendin perusteella, niin silloin kirpputori saattaa olla hiukan haasteellinen ostospaikka. Mutta jos ei kerro kenellekkään, niin ei monikaan voi tietää oletko ostanut kyseisen tuotteen käytettynä muutamalla eurolla kirpputorilta, vai uutena "kesport outdoor mega store racelite backpackinglight shopista".

"Joo, oli OVH takilla 120 ja housuilla 100, eiku se olikin 220 ja 190 euroa toi lähtöhinta, kyllä oli tarjouksessa -80% vai oliko enemmänkin, ensivuoden mallistoa..." Toisaalta, saattaahan olla myös, että olet juuri ostanut ne samat Erätukun JahtiJakt Air-Tex housut, jotka naapuri haukkui juuri männä viikolla kastuttuaan metsässä, tai luettuaan muiden mielipiteitä netin keskustelupalstoja ja siitä syystä laittoi myyntiin kirpputorille ihan piruillessan parilla eurolla, lahkeeseenkin palanut nuotion kipinästä reikä, että ei niistä kukaan sen enempää maksa.

Ilmakos tuo naapuri niin oudosti katsoo...




Nythän mulla on saman valmistajan asukokonaisuus, kun Ratamestarin lahjoittamat kengät on myös samaa merkkiä JahtiJakt. Kengissä on Air-Tex kalvo, Housuissa Air-Tex 2 ja takissa, niin eihän siinä sitä ollutkaan. Eli kun, kirpputorilla ei ollut kyseistä takkia kalvollisena, niin otin sitten tämän kalvottoman fleecen. Olisikohan pitänyt kysyä myyjältä kirpputorilla, että löytyykö näitä kalvollisena. Erätukussa näyttää olevan kalvollinen Fleec hintaan 60 ja kalvoton halvimmillaan 30 euroa, jos nyt oikeasti kalvovaatteista on kiinnostunut, niin voihan niitä yllämainituista liikkeistä katsoa, vaikka hintavia ovatkin.

Nyt on sitten ensimmäistä kertaa käytössä kalvolliset housut. Mitään aikaisempaa kokemusta kalvovaatteista ei ole, mutta luultavasti ainakin nuotion kanssa saa olla varovainen. Vanha Vaeltajapuku on kokonaan puuvillaa, monesti myös märkä ja kostea, niin se ei ole niin herkkä syttymään eikä suostu edes sulamaan nuotion kipinästä. No se veden pitävyys on sitten ihan toinen juttu, siis olisihan se kiva, jos olisi kuiva ja sopivan lämmin kelissä kuin kelissä, mutta se taitaa olla vaan kuvitelmaa. Joskus sitä kastuu sateessa, joskus hiestä ja joskus voi mulahtaa mesäojaan, kun se jäinen kansi ei kestänytkään. Tuskin on vielä keksitty sellaista goretexiä, mikä toimisi kaikissa olosuhteissa kantajansa haluamalla tavalla. Jos ei kalvo näissä housuissa toimi, niin ompahan ainakin muuten ihan siistit ja ehjät housu kolmella eurolla...

Niin tai näin, onneksi on kirpputorit, suosittelen.




Takaisin metsään ja pahoitteluni täytetekstin laadusta... Vedän siis fleecetakin päälleni ja sen päälle vielä tuulitakin, nyt luulisi tarkenevan. Kävelen ympäriinsä etsimässä sopivaa kohtaa riippumatolle, kuitenkaan loytämättä sitä niin helposti, kuin olisi luullut. Idästä puhaltava tuuli olisi saatava selän taakse, toisaalta olisi hyvä jos aurinko paistaisi suoraan riippumattoon. No kaikkea ei voi saada ja katson riippumatolle kohdan jolloin saan sadeviitasta tuulensuojan, mutta aurinko ei silloin paistaisi matolle.

Leiri pystytettynä, tai siis solmittuna puihin. Kannan vielä parikymmentä senttiä korkean ja yhdeltä sivulta tasaisen kiven riippumaton eteen, saan risukeittimen siten hikan ylemmäksi. Nyt on ruohikkopalovaara joten on hyvä olla varovainen.




Haen rannasta kattilallisen vettä ja kuuntelen samalla jäiden ujellusta. Rannassa vesi nousee ja laskee edestakaisin tuulen yrittäessä saada jäitä liikkeelle.

Kahviveden kiehuessa muistan, että repussa oleva kahvi oli aivan lopussa. Kupilliseen se taitaa juuri riittää.






Paistan yhden makkaran ja toisen leikkaan leivälle.

Käyn kävelemässä jäällä rannan tuntumassa. Paikoin jäätä on vielä paksulti, siis metsän varjossa, mutta aurinkoisilla rannoilla on jäässä jo sulia kohtia, joten en lähtisi jäälle enään rantaa kauemmaksi. Ei tullut käytyä edes pilkillä tänä talvena, vaikka ei sen ole niin väliäkään, tykkään enempi kesä kalastuksesta.

Makoilen riippumatossa ja kuuntelen 9-tien ääniä. Kuntelen joutsenten, varisten ja pikkulintujen keväisiä ääniä. Kärpänen on herännyt ja lentää puun rungolle, tumman pikaliinan päälle lämmittelemään.

Aikani siinä makoiltua Kasaan viimein kamat reppuun ja suuntaan takaisin pyörälle. Heitän Fleecen reppuun ja jatkan pyöräillen kohti kotia.

Kotona kaivan repusta voin ja sinapin jääkaappiin, kaivan puhelimen taskusta ja... Enkä laita sitä vielä päälle, on ihan hyvä olla joskus tavoittamattomissa puhelin kiinni, vaikka vain parikin päivää. Kunhan olen tämän jutun kirjoittanut laitan sitten ehkä puhelimen taas päälle, tai en ja olen taas metsässä...