Kävelen raikkaan kosteassa ilmassa rantaan veneelle. Soudan Peurungalle ja päätän laittaa rapalan countdownin siiman päähän. Vaan vielä kokeilen ensin perukkeen kestävyyttä, joka näyttää kovin rispaantuneelta. Niinhän se napsahti poikki kevyellä vedolla. Korvaavaa peruketta ei tällä kertaa ollut mukana, joten laitoin pelkän lyhyen lukon siiman päässä olevaan pienempään lukkoon. No nyt siinä on ainakin jonkin verran terästä ennen varsinaista siimaa, punottua sellaista.
viimein on uistin vedessä ja tuttu airon naukuminen hiljenee kourallisella tai parilla vettä hankaimelle. Tutut paikat, vaan ei mitään... Kohta jarru pärähtää ja vapa heiluu veneen pohjalla. Kun viimein nostan onkea kädessäni, ei siiman päässä tunnu enään mitään...
Kolme kertaa jarru säikäytti soutaessani golfkentän vieressä, vaan joka kerta sain todeta tyhjää vetäväni. Vesisade lähestyy Valkolan päästä ja vedänkin repusta sadeviitan niskaani. Repun päälle vedän myös sadesuojan.
Lokki nousee lentoon aivan edestäni ja laskeutuu jälleen hiukan kauemmas, kuin odottaen saavansa osansa kalastajan saaliista.
Kahvia olis keiteltävä, niinpä soudankin kallioiselle rannalle, josta toivon löytäväni kuivaa risua risukeittimeen.
Sade on hellittänyt, heitän sadeviitan sammaleiselle kalliolle ja oikaisen itseni siihen horisontaaliseen asentoon. Ison männyn juurella on reilusti kuivaa puuta ja käpyjä, joten saan tulet palamaan. Kaadan kohta kiehuvaa Peurungan vettä kahvinpurujen joukkoon ja mietin samalla, että miksi en ottanut makkaraa mukaan?
Kahvit juotuani korvaan rasvaisen, tirisevän, osittain palaneen, suuta polttavan ja erittäin epäterveellisen A-luokan makkaran, muutamalla kourallisella terveellisiä mustikoita...
Yhtään enempää makkaraa kaipaamatta sammuttelen risukeittimen hiillosta ja pakkaan kamat takaisin reppuun. Unohtunut makkara ei harmittaisi yhtään niin paljon, jos vaikka venekkin olisi karannut tuolta rannasta. No, vene oli pysynyt paikoillaan.
Soutelen hiljalleen takaisinpäin, lokin seuratessa jälleen vieressä. Eipä ole paljon jakamista tälläkään kertaa.
Aikaisemmin saatiin kyllä Helin kanssa mato-ongella muutama kala, joten kalatta ei olla nytkään jääty. Tosin syömään ei niin pienistä kaloista päässyt.
Mansikoita sentään syötiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti