I päivä
Laukaassa nukutun yön jälkeen, ajettiin hakemaan allekirjoittaneelle kengät. Nahkaiset vaelluskengät näyttäisi olevan ja melko käyttämättömät sellaiset. Täytyy tässä joskus kokeilla tuolla metsässä, että miten toimii jalassa. Kiitos niistä Ratamestarille...
MP kyydissä jatkoimme matkaa kohti pohjoista. Kannonkoskella virtaavaan Hilmonjokeen oli tarkoitus saapua puolenpäivän jälkeen, kilometrejä olisi silloin takan Laukaasta mitattuna noin 100. Tosin olihan allekirjoittaneen haku ensin tuollainen vajaa 90 kilometriä.
Kannonkoskella käytiin K-Extrassa tekemässä ruokaostoksia. Mukaan lähti pari pakettia makkaraa, broilerin hunajamarinoituja koipia, ruisleipää, sipuliteemakkaraa, keltasipulia, pannukahvia, suolakurkkja, kermaa, viiliä ja tietenkin italian pata Blo Bandilta. Niin ja olihan Ratamestarillakin ostoksia ja jos oikein muistan niin foliorulla, muovisia ruokailuvälineitä. Oliko sitten muuta, niin sitä en muista.
Allekirjoittanut oli kaupassa luovuttanut jo sen folion etsinnän ja suunnannut kassalle, että jos olisi hiukan malttanut olisi mennyt kaikki ostokset samalla. Olihan mulla ostoslistakin, vaan viimeiset päätökset ruokalistaan tehdään aina siellä kaupassa ja edelleenkin, kyllä ne autoon sopii ja jääkaapissa säilyy. Onneksi ei tarvitse kantaa jääkaappia maastossa...
Ostokset kylmässä ja oluet myös, matka jatkui hetken verran, jonka aikana janoinen kalastaja imaisee saadun oluensa tyhjäksi, kiitos. En ostanut tälläkertaa olutta enkä mitään vahvempaakaan, luulen pärjääväni hyvällä ruualla ja jokivedestä keitetyllä kahvilla tai suodattamalla sellaisenaan.
Täällä on käyty aikaisemminkin, vuonna 2006, tarkistin valokuvista, kun ei Lokikirjassa ole merkintää. No nyt on ainakin tästä reissusta.
Kahvia, ruisleipää sipuliteemakkaralla ja suolakurkulla. Kevyt evästys ennen intensiivistä kalastussessiota. Allekirjoittanut kalasti tällä reissulla todella laiskasti, eikä se nyt oikein ollut ainakaan minulle se pääasia tällä reissulla, vaan hyvä ruoka, hyvät kaverit, maailmanparannus nuotiolla ja mahdollisuus myös sitten siihen kalastukseen oli pelkkää plussaa.
Ruokalistaa oli mietitty kaupassa ja nyt oli toteutuksen vuoro. Uusia peruja ja broilerin koipia folioon käärittynä. Pari tuntia oli tarkoitus pienellä tulella koipia paistella halsterin päällä, joten ihan heti ei syömään pääsisi.
Kahvihampaan kolotuksen hellitettyä, hajaantui ryhmä kukin omiin suuntiinsa. Lisään puita nuotioon ja pari heittoa laavun edessä oli tällepäivälle riittävä saavutus kalastuksen osalta, huomenna voisi kokeilla lisää ja palaan takaisin laavulle vahtimaan nuotiota.
MP harppoo kohta laavulle kantaen iltapalaa haavissaan ja kehuu jatkavansa matkaa. Niinpä laskeudun joen rantaan putsaamaan reissun ensimmäistä taimenta. Merisuolaa ja muovikassiin käärittynä vien kalan autossa olevaan jääkaappiin.
Kuuden aikaan on ruoka valmista, kana on kypsää ja perut pehmeät.
Olin päivän aikana etsinyt laavun ympäristöstä hyvää paikkaa teltalle ja jonka lopulta pystytinkin aivan laavun viereen. MP nukkuisi laavussa nuotion- ja hyttyssavun karkoittaessa enimmät ötökät. Niin ja nyt olisi jääkaappikin lähellä, kun MP kantoi sen laavulle. Siis hyvinhän ton kantaa reissuillaan mukana ja kaasupullon myös.
Oli jääkaappi alkanut lämpiämään auton takaosassa, tumman auton seisoessa aukon reunassa johon aurinko paistaa ja tuottaahan se jääkaappikin käydessään lämpöä, joten oli parempi tuoda kaappi ulos varjoon ja mikäs sen parempi paikka, kuin tähän laavun välittömään yhteyteen. Nyt oli laavu hyvin varustettu.
Ratamestari nukkuisi riippumatossa, jossa myös hyttysverkko, eikä siitäkään pitkä matka jääkaapille. Jokaisella olisi siis omanlaisensa majoitus ja olihan siinä vielä auto yhtenä mahdollisuutena.
Nukkumapaikat oli valmiina ja kalamiehet suuntasivat jälleen joelle, allekirjoittaneen jäädessä laavulle.
Jälleen oli saalista tullut. Kaksi taimenta ja olipa mukaan tarttunut mukavan kokoinen ahvenkin. Päivän ensimmäinen taimen oli ollut jääkaapissa suolassa ja nyt se pääsi halsteriin ahvenen seuraksi.
MP paistoi paistinpannulla vielä kanttarelleja (Cantharellus cibarius) sipulilla ja voilla. Kyllä oli taas loistava iltapala. Nuotio hiipui samaan aikaan silmäluomien kanssa, joten oli aika siirtyä nukkumaan. MP tosin laittoi nuotioon vielä hiukan kosteaa puuta, josta ehkä muodostuisi hyttysiä karkoittavaa savua, en tiedä kävikö näin, sillä allekirjoittanut oli jo nukkumassa.
Heräsin yöllä, kun laavulle olisi ollut tulijoita, vaan eivät tohtineet häiritä nukkuvia joten tekivät nuotion alemmaksi joen rantaan. Eivät häirinneet, vaikka muutaman kerran heräsinkin.
II päivä
Ennen seitsemää oli noustava heittämään kepillinen. Oven suussa hämähäkki on kutonut verkon sisäpuolelle oven ylälaitaan, ei oltu kyllä sovittu mitään yövahdista, mutta onhan se hyvä, että on joku hyttysiä pyydystämässä, joita aina silloin tällöin raollaan olevasta ovesta telttaan pujahtaa. Onhan se tullut tuo hämähäkkikin siitä samaisesta aukosta, nostan kepillä kuusijalkaisen mulkosilmän pihalle. Toiset nukkuu, tai torkkuu vielä, niinpä minäkin kömmin vielä takaisin lämpöisen makuupussin suojiin.
Tuntia myöhemmin oli MP noussut kahvin keittoon, niin silloinhan sitä on jo hyvä itsekkin nousta.
Yöllä olin ladannut puhelimen maastoakulla täyteen ja nyt laitoinkin aamusta aurinkopaneelin lataamaan nyt puolestaan vajaata maastoakkua. Olisihan sen autossakin puhelimen ladannut, vaan kun on näitä vehkeitä, niin käytetään nyt näitä.
Kahvi maistui taas aamusta hyvälle, jopa niin hyvälle, että päätin itsekkin kokeilla tuolta alempaa, josko vaikka hauki iskisi uistimeen.
Muutamassa paikassa kävin kokeilemassa, mutta kyllä oli pitkät housut ihan liikaa, shortsit on oikea varustus tällä kelillä.
Vielä muutama heitto venekatoksen vierestä, mutta sitten se saikin jäädä siihen tuo kalastus, liian monen uteliaan silmäparin seuratessa. Vaikka kyllä se vaikutti tuo lämpökin siihen päätökseen palata laavulle ja melkein parisataa metriä tietä pitkin, että ihan hirveän kaukana en ehtinyt käymään. Ja shortsit jalkaan...
Kohtahan se olisi taas ruoka-aika, joten mitäpä jos laittaisi jo jotain vähän valmiiksi. Italian pataa varten voisi ruskistaa makkaraa ja sipulia.
- Kuorin ja paloittelin paketin makkaraa 400g (A-luokan Eetvartti)
- Puolikas iso keltasipuli paloiksi
- Edellä mainitut ruskistin kattilassa voilla
- Lisäsin vettä ja annoin kiehua
- Nostin kattilan tulelta, koska en tiennyt milloin kalamiehet olisivat tulossa
Kohta MP lompsi pää märkänä laavulle, puhuen jotain uimaan menemisestä. No sinnehän se mulahti, oliskohan sitä itsekkin käytävä, niin viilenis vähän tämä olotila.
Vaatteet rantakiville ja aatamin asussa jokeen varovasti tunnustellen. Yllättävän lämmintä vettä, eikä virtakaan nyt aivan mahdoton ollut, kun kuitenkin jalka yltti hyvin pohjaan. Pitikin etsiä syvempi kohta joesta ison kiven takaa, jossa olisi mukava lillua. Hyvin antoi myös hierontaa kiven ohitse juokseva vesi, kun selkäänsä siihen tarjosi. Luonnon poreamme.
Nyt oli taas viileää ja soppa odotti keittäjäänsä.
- Nostin kattilan tulelle
- Veden kiehuessa lisäsin Italian pata pussin joukkoon
- Sekoitetaan välillä ja lisäsinkin vettä ajoittain joukkoon
Italian pata pussin keittoohjeissa mainitaan että neljä annosta, joo voisihan siihen laittaa vaikka että 1-10 tai tuhat annosta, kun vaan jakaa tarpeeksi useaan osaan. No se, että lähteekö siitä nälkä, jos sen neljälle jakaa vaikka onkin 400g jauhelihaa tai tässä tapauksessa makkaraa mukana, niin se onkin sitten ihan toinen juttu. Lähteehän haukikeitostakin nälkä, kun on tarpeeksi lisukkeita, esimerkiksi leipää, vaikka useammallekkin syöjälle. Tässä porukassa, jos yksikin syö noita kanan (broileri) koipia semmoisen neljä kappaletta yhdellä kertaa, plus lisukkeet, niin ei oikein vakuuta noiden pussikeittojen, tai ruokien annoskoot. Ainakaan ne ei ole aikuisille ja niitä on sitten jatkossakin jatkettava makaroonilla tai muulla, kuten kotona yleensä tulee tehtyä, samalla mausteisuus hieman laimenee.
No muuten oli kyllä hyvän makuista vaikka tämä kyseinen pata onkin aika voimakkaasti maustettu. Jokainen pääsi "maistamaan" ja päälle juotiin vielä kahvit, että ei kai se ihan huono ateria voinut olla.
Lupa aika oli 24 tuntia, joten ruuan jälkeen oli aika purkaa leiri. Kamat kasassa ja nuotion sammutus vielä vedellä, on ehkä varmuuden maksimointia mutta ei vara venettä kaada.
Laukaasta jatkoin vielä kotiin Hankasalmelle jossa levittelin teltan pesuhuoneeseen suihkuverhontangolle, huuhtelin muutaman etanan ja suurimmat purut pois. Taitaa olla kohta kuivunut pakkausta varten ja uusia reissuja. Kiitos reissusta, Lähtisiköhän sitä huomenna kalalle?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti