Halti Pata Fun ja hyttysverkko

Telttailu on allekirjoittaneesta mukavaa touhua ja kaikki siihen liittyvä "välineurheilu". Olen käyttänyt Haltin Pata Fun "laavua" telttaa muutamalla reissulla, niin helteellä, kuin sateellakin.

Telttaan sopii kaksikin ihmistä ja yksin tilat ovat mukavan väljät. Painoa teltalla on noin kilo, alumiini kiiloineen, kun telttakepit "salkosarjan" tekee maastossa. Veden pitävyyttä on luvattu, katolle 2000 mm ja pohjalle 3000 mm. Olen kuitenkin kyllästänyt saumat ja katon ulkopuolelta silikooni tärpätillä, joten rankempikin sade pysyy ulkopuolella. Lisäksi sisälle olen laittanut edestä taakse harjan mukaisesti kulkevan ohuen linja langan jolle jotain voi ripustaa, jos tarvis.

Viimeisin lisäys telttaan on hyttysverkko. Tässä mallissa, tai versiossa on muista vanhemmista versioista poiketen veden/tuulen pitävä ovi ja hyttysverkolliselle ilmastoinnille on jätetty suhteellisen vähän pinta-alaa oven yläreunasta, jotka nekin voi sulkea... No onhan se hyvä, että saa oven suljettua kovalla vesisateella, mutta kun haluaisi hiukan enemmän ilmanvaihtoa esimerkiksi kondesaation vähentämiseksi, ei teltassa ole oviaukon kokoista hyttysverkkoa, joita olen tottunut muissa teltoissa näkemään.

Siitähän se idea sitten lähti ja kirkkolla käydessäni osui silmääni ötökkä verkkoa, josta ammattitaitoinen ompelija jotain hetkessä kehittäisi ja minä parissa päivässä.

130x150 cm olisi juuri ja juuri riittävä palanen verkkoa oven eteen, näköjään... En kaupassa paljon mittaillut, mutta otin kuitenkin isomman verkon pienemmän sijaan, tuurilla.








Kotona pystytin teltan olohuoneen lattialle ja aloin suunnittelemaan toteutusta. Meinasin ensin kiinnittää verkkoa tarranauhalla oven lipan alle, jolloin sen voisi irroitta ja laitta kiinni uudelleen. Joskus verkko ottaa tarranauhaan huonosti kiinni ja joskus taas niin hyvin, että seurauksen on isompia reikiä. Ei hyvä, sillä usein ovesta kuljettaessa alkaa verkko rispaantua tarranauhassa sitä siitä jatkuvasti revittäessä. Eikä muutenkaan jaksa näprätä kurkottelemaan, että onko se varmasti kiinni siellä tarrassa vai ei.

Mitäpäs jos ostaisi vetoketjua ja ompelisi verkon kiinteästi, kuten on alkuperäinenkin ovi. No eipä sitten löytynyt sopivan oloista ketjua netin syövereistä ja sitäpaitsi, alkoi tuntumaan liian suurelta ompelu työltä...

niinpä päätänkin tehdä vain oven alareunaan kaistaleen verkkoa, jonka ompelen kiinteästi kiinni oveen. Tällöin oven alareunaa auki pidettäessä ilman kiertävyyden parantamiseksi eivät hyttyset pääsisi verkon läpi telttaan. Tämä olikin helppo toteuttaa ja näytti hyvin yksinkertaiselta, jopa toimivalta.

Vaan vielä en ollut oikein tyytyväinen ja palasinkin alkuperäisen idean pariin saadakseni verkon koko oviakon eteen. Se mahdollistaisi esteettömän näkymän teltan ovelta, joka onkin ollu harmituksen aihe teltan saapumisesta lähtien. Olin odottanut verkko-ovea tähänkin malliin, kuten olin netistä tuotetietoja selvittäessä katsonut, vaan sainkin sateen ja tuulen pitävän ulko-oven parilla "hyttysverkollisella kurkistus silmällä".




Ja sitten se idea, eli naru V muotoon tai oikeammin A /\ jonka ompelin hyttysverkon reunan sisälle /#\, kuin verhotanko. Ompelin narun V:n kärjen kattoon harjan alle oven sisäpuolelle ja verkon ompelin myös naruun kiinni lyhyeltä matkalta.




Narujen alapäihin laitoin koukut. Teltan ala sisä kulmaan ompelin lenkit, joihin naru olisi helppo koukulla kiristää. Ompelin lenkit taitoskohtaan jossa päällekkäin jopa kolme, jos ei useampikin kangas. Yritin ommella niin, että lanka ei tullut telttakankaan läpi ollenkaan, jolloin en ainakaan tarkoituksella tehnyt uusia reikiä.




Naruna käytin ohutta linjalankaa joka on sekä kestävää että liukasta. Naru kiristyy vasten harjakattoa niin, ettei väliin jää edes hyttysen mentävää aukkoa. Verkko liukuu "verhotangossa yös ja alas, jolloin kulku ovesta olisi nopea ja vaivatonta. Tarvittaessa verkon saa myös irti kulmista "verhotangon" kiristystä tai löysäämistä varten.



Ihan oli pakko käydä kokeilemassa Paapaikalla kuusimetsän suojassa hyttysten keskellä, että miten oikein toimisi ja palautin samalla lainaamani lankarullan hiukan vajentuneena. Kiitos langasta. Hyvin onnistui kulku telttaan edestakaisin ja mennen tullen oli helppo nykäistä hyttysverkko takaisin alas verhotangossa jos oli hiukan kuljettukin pää, tai perse pystyssä.






Varsinainen mielikuvan hyttysverkon toimivuudesta saan käytön karttuessa, mutta nyt vaikuttaa ihan hyvältä, kun tuulinen sade pysyy loitolla oven avulla ja kuivalla, tai kevyellä sade kelillä hyttyset jää verkon toiselle puolelle, mahdollistaen avonaisen näkymän ja riittävän ilmanvaihdon.

Pitäisiköhän sitä ongelle...

Vetouistelua Peurungalla

(21.7.2013) Nousen ylös seitsemältä aamulla Laukaassa, Heli nukkuu... Kahvit juotuani pakkaan reppuun virvelin, retkikeittimen ja sadeviitan. Sadelahkeet laitankin jo heti jalkaani.




Kävelen raikkaan kosteassa ilmassa rantaan veneelle. Soudan Peurungalle ja päätän laittaa rapalan countdownin siiman päähän. Vaan vielä kokeilen ensin perukkeen kestävyyttä, joka näyttää kovin rispaantuneelta. Niinhän se napsahti poikki kevyellä vedolla. Korvaavaa peruketta ei tällä kertaa ollut mukana, joten laitoin pelkän lyhyen lukon siiman päässä olevaan pienempään lukkoon. No nyt siinä on ainakin jonkin verran terästä ennen varsinaista siimaa, punottua sellaista.




viimein on uistin vedessä ja tuttu airon naukuminen hiljenee kourallisella tai parilla vettä hankaimelle. Tutut paikat, vaan ei mitään... Kohta jarru pärähtää ja vapa heiluu veneen pohjalla. Kun viimein nostan onkea kädessäni, ei siiman päässä tunnu enään mitään...




Kolme kertaa jarru säikäytti soutaessani golfkentän vieressä, vaan joka kerta sain todeta tyhjää vetäväni. Vesisade lähestyy Valkolan päästä ja vedänkin repusta sadeviitan niskaani. Repun päälle vedän myös sadesuojan.

Lokki nousee lentoon aivan edestäni ja laskeutuu jälleen hiukan kauemmas, kuin odottaen saavansa osansa kalastajan saaliista.




Kahvia olis keiteltävä, niinpä soudankin kallioiselle rannalle, josta toivon löytäväni kuivaa risua risukeittimeen.




Sade on hellittänyt, heitän sadeviitan sammaleiselle kalliolle ja oikaisen itseni siihen horisontaaliseen asentoon. Ison männyn juurella on reilusti kuivaa puuta ja käpyjä, joten saan tulet palamaan. Kaadan kohta kiehuvaa Peurungan vettä kahvinpurujen joukkoon ja mietin samalla, että miksi en ottanut makkaraa mukaan?

Kahvit juotuani korvaan rasvaisen, tirisevän, osittain palaneen, suuta polttavan ja erittäin epäterveellisen A-luokan makkaran, muutamalla kourallisella terveellisiä mustikoita...

Yhtään enempää makkaraa kaipaamatta sammuttelen risukeittimen hiillosta ja pakkaan kamat takaisin reppuun. Unohtunut makkara ei harmittaisi yhtään niin paljon, jos vaikka venekkin olisi karannut tuolta rannasta. No, vene oli pysynyt paikoillaan.

Soutelen hiljalleen takaisinpäin, lokin seuratessa jälleen vieressä. Eipä ole paljon jakamista tälläkään kertaa.




Aikaisemmin saatiin kyllä Helin kanssa mato-ongella muutama kala, joten kalatta ei olla nytkään jääty. Tosin syömään ei niin pienistä kaloista päässyt.




Mansikoita sentään syötiin.

Tervajoella vesisateessa

(10.7.2013) Tänään olisi aika fysioterapiaan, jossa saisin ohjeistusta ja hoitoa oikean käden olkapään kuntouttamista varten. Viime talven hiihtoretkellä pois paikoiltaan käyneen olkapään liikeradat ei vielä ole täysin palautuneet normaaliksi, joten jos sitä nyt tuolla hoidolla saisi parannettua.

Vaan nyt aamusta taidan lähteä tervajoelle ja vedänkin jalkaani uudet kengät jotka Ratamestari lahjoitti allekirjoittaneelle. Viime yönä ja nytkin näyttäisi vettä tulevan, joten laitan reppuun kahvinkeittovälineet, sadeviitan ja lahkeet, pari pikaliinaa, näkkileipää jonka päällä meetvurstia.




Ajelin pyörällä kevyessä vesisateessa tervajoen pohjoispuolelle, josta jatkoin polkua pitkin ylävirran suuntaan. Polulla on paikkoja joissa lenkkikenkä kastuisi varmasti varsinkin nyt, kun aluskasvillisuus on märkää.




Laitoin housun lahkeen kengän päälle, jottei vesi valuisi lahetta pitkin suoraan kenkään. Kevyt tuulitakki pitää kevyen sateen loitolla, mutta housut ei niinkään hyvin. Niinpä vedin jalkaani housujen päälle vielä sadelahkeet, jotka tehokkaasti kyllä pitää housut kuivina ulkoa tulevalta vedeltä. Tosin jos pitkää matkaa kovin ripeästi pistää menemään, niin kyllä siinä sitten ainakin meikäläinen senverta hikoilee, että kastuu housut sisältäpäin.




Nyt ei ollut kiire mihinkään, joten rauhassa käppäilin tutulle paikalle Tervajoen varrelle. Joku on näköjään käynyt, kun on pitänyt nuotiota ja on onkikin jätetty valmiiksi seuraavaa kertaa varten.




Sataa kevyesti, niinpä viritän ensin sadeviitan puiden väliin ja sitten vasta sytyttelen risukeitintä. Paikan päällä on edellisiltä kerroilta jäänyttä puuta, joka onkin yllättäen aika kuivaa vesisateesta huolimatta. Olin kyllä varulta ottanut mukaani kuivaa puuta reppuun, jotta kahvit ei jäisi keittämättä.




Risukeitin palaa iloisesti ja laitankin palamaan kourallisen männynkäpyjä. Kävyt palavat hitaasti savuttaen ja sekös on allekirjoittaneen mieleen, kun samalla hyttyset alkavat häviämään.




Hyvin on sukka vielä kuiva, vaikka kenkä on ihan märkä ulkoa. Näyttäisi toimivan hyvin ainakin näin lyhyellä retkellä.




Vähän matkan päässä silmäni osuu ampiaispesään, joka roikkuu kuusen oksasta vain parikymmentä senttiä maanpinnan yläpuolella. Meinaan ensin otta tuosta reilun appelsiinin kokoisesta pesästä kuvia, mutta yllättävän kova pörinä saa mieleni muuttumaan ja yksi kuva saa riittää.




Roskia löytyy aina. Tällä kertaa mehupurkki kelluu virrassa, josta saan sen ongittua käteeni.




Toin roskat tullessani pois metsästä.

Hyvin toimi kengät, eikä sukat kastuneet ollenkaan, vaikka kävelinkin tarkoituksella matalassa vedessä. Että kiitos kovasti, nämä kengät menee hyvin kesäisillä reissuilla, vaikka paalainta korjatessa Paapaikalla, testattu on...

Hilmonjoki

(5.-7.7.2013) -Jaa kalalle...? -Täytyy tuumata, oli vastaukseni MP:lle. Vajaa viiko eteenpäin ja perjantaina Ratamestari tuli hakemaan ilta kuuden aikoihin. Olisihan sitä pyörälläkin voinut Laukaaseen ajella, vaan tällä kertaa näin.


I päivä

Laukaassa nukutun yön jälkeen, ajettiin hakemaan allekirjoittaneelle kengät. Nahkaiset vaelluskengät näyttäisi olevan ja melko käyttämättömät sellaiset. Täytyy tässä joskus kokeilla tuolla metsässä, että miten toimii jalassa. Kiitos niistä Ratamestarille...

MP kyydissä jatkoimme matkaa kohti pohjoista. Kannonkoskella virtaavaan Hilmonjokeen oli tarkoitus saapua puolenpäivän jälkeen, kilometrejä olisi silloin takan Laukaasta mitattuna noin 100. Tosin olihan allekirjoittaneen haku ensin tuollainen vajaa 90 kilometriä.

Kannonkoskella käytiin K-Extrassa tekemässä ruokaostoksia. Mukaan lähti pari pakettia makkaraa, broilerin hunajamarinoituja koipia, ruisleipää, sipuliteemakkaraa, keltasipulia, pannukahvia, suolakurkkja, kermaa, viiliä ja tietenkin italian pata Blo Bandilta. Niin ja olihan Ratamestarillakin ostoksia ja jos oikein muistan niin foliorulla, muovisia ruokailuvälineitä. Oliko sitten muuta, niin sitä en muista.

Allekirjoittanut oli kaupassa luovuttanut jo sen folion etsinnän ja suunnannut kassalle, että jos olisi hiukan malttanut olisi mennyt kaikki ostokset samalla. Olihan mulla ostoslistakin, vaan viimeiset päätökset ruokalistaan tehdään aina siellä kaupassa ja edelleenkin, kyllä ne autoon sopii ja jääkaapissa säilyy. Onneksi ei tarvitse kantaa jääkaappia maastossa...

Ostokset kylmässä ja oluet myös, matka jatkui hetken verran, jonka aikana janoinen kalastaja imaisee saadun oluensa tyhjäksi, kiitos. En ostanut tälläkertaa olutta enkä mitään vahvempaakaan, luulen pärjääväni hyvällä ruualla ja jokivedestä keitetyllä kahvilla tai suodattamalla sellaisenaan.

Täällä on käyty aikaisemminkin, vuonna 2006, tarkistin valokuvista, kun ei Lokikirjassa ole merkintää. No nyt on ainakin tästä reissusta.




Kahvia, ruisleipää sipuliteemakkaralla ja suolakurkulla. Kevyt evästys ennen intensiivistä kalastussessiota. Allekirjoittanut kalasti tällä reissulla todella laiskasti, eikä se nyt oikein ollut ainakaan minulle se pääasia tällä reissulla, vaan hyvä ruoka, hyvät kaverit, maailmanparannus nuotiolla ja mahdollisuus myös sitten siihen kalastukseen oli pelkkää plussaa.




Ruokalistaa oli mietitty kaupassa ja nyt oli toteutuksen vuoro. Uusia peruja ja broilerin koipia folioon käärittynä. Pari tuntia oli tarkoitus pienellä tulella koipia paistella halsterin päällä, joten ihan heti ei syömään pääsisi.

Kahvihampaan kolotuksen hellitettyä, hajaantui ryhmä kukin omiin suuntiinsa. Lisään puita nuotioon ja pari heittoa laavun edessä oli tällepäivälle riittävä saavutus kalastuksen osalta, huomenna voisi kokeilla lisää ja palaan takaisin laavulle vahtimaan nuotiota.




MP harppoo kohta laavulle kantaen iltapalaa haavissaan ja kehuu jatkavansa matkaa. Niinpä laskeudun joen rantaan putsaamaan reissun ensimmäistä taimenta. Merisuolaa ja muovikassiin käärittynä vien kalan autossa olevaan jääkaappiin.




Kuuden aikaan on ruoka valmista, kana on kypsää ja perut pehmeät.






Olin päivän aikana etsinyt laavun ympäristöstä hyvää paikkaa teltalle ja jonka lopulta pystytinkin aivan laavun viereen. MP nukkuisi laavussa nuotion- ja hyttyssavun karkoittaessa enimmät ötökät. Niin ja nyt olisi jääkaappikin lähellä, kun MP kantoi sen laavulle. Siis hyvinhän ton kantaa reissuillaan mukana ja kaasupullon myös.




Oli jääkaappi alkanut lämpiämään auton takaosassa, tumman auton seisoessa aukon reunassa johon aurinko paistaa ja tuottaahan se jääkaappikin käydessään lämpöä, joten oli parempi tuoda kaappi ulos varjoon ja mikäs sen parempi paikka, kuin tähän laavun välittömään yhteyteen. Nyt oli laavu hyvin varustettu.

Ratamestari nukkuisi riippumatossa, jossa myös hyttysverkko, eikä siitäkään pitkä matka jääkaapille. Jokaisella olisi siis omanlaisensa majoitus ja olihan siinä vielä auto yhtenä mahdollisuutena.

Nukkumapaikat oli valmiina ja kalamiehet suuntasivat jälleen joelle, allekirjoittaneen jäädessä laavulle.

Jälleen oli saalista tullut. Kaksi taimenta ja olipa mukaan tarttunut mukavan kokoinen ahvenkin. Päivän ensimmäinen taimen oli ollut jääkaapissa suolassa ja nyt se pääsi halsteriin ahvenen seuraksi.




MP paistoi paistinpannulla vielä kanttarelleja (Cantharellus cibarius) sipulilla ja voilla. Kyllä oli taas loistava iltapala. Nuotio hiipui samaan aikaan silmäluomien kanssa, joten oli aika siirtyä nukkumaan. MP tosin laittoi nuotioon vielä hiukan kosteaa puuta, josta ehkä muodostuisi hyttysiä karkoittavaa savua, en tiedä kävikö näin, sillä allekirjoittanut oli jo nukkumassa.

Heräsin yöllä, kun laavulle olisi ollut tulijoita, vaan eivät tohtineet häiritä nukkuvia joten tekivät nuotion alemmaksi joen rantaan. Eivät häirinneet, vaikka muutaman kerran heräsinkin.


II päivä





Ennen seitsemää oli noustava heittämään kepillinen. Oven suussa hämähäkki on kutonut verkon sisäpuolelle oven ylälaitaan, ei oltu kyllä sovittu mitään yövahdista, mutta onhan se hyvä, että on joku hyttysiä pyydystämässä, joita aina silloin tällöin raollaan olevasta ovesta telttaan pujahtaa. Onhan se tullut tuo hämähäkkikin siitä samaisesta aukosta, nostan kepillä kuusijalkaisen mulkosilmän pihalle. Toiset nukkuu, tai torkkuu vielä, niinpä minäkin kömmin vielä takaisin lämpöisen makuupussin suojiin.

Tuntia myöhemmin oli MP noussut kahvin keittoon, niin silloinhan sitä on jo hyvä itsekkin nousta.






Yöllä olin ladannut puhelimen maastoakulla täyteen ja nyt laitoinkin aamusta aurinkopaneelin lataamaan nyt puolestaan vajaata maastoakkua. Olisihan sen autossakin puhelimen ladannut, vaan kun on näitä vehkeitä, niin käytetään nyt näitä.




Kahvi maistui taas aamusta hyvälle, jopa niin hyvälle, että päätin itsekkin kokeilla tuolta alempaa, josko vaikka hauki iskisi uistimeen.




Muutamassa paikassa kävin kokeilemassa, mutta kyllä oli pitkät housut ihan liikaa, shortsit on oikea varustus tällä kelillä.

Vielä muutama heitto venekatoksen vierestä, mutta sitten se saikin jäädä siihen tuo kalastus, liian monen uteliaan silmäparin seuratessa. Vaikka kyllä se vaikutti tuo lämpökin siihen päätökseen palata laavulle ja melkein parisataa metriä tietä pitkin, että ihan hirveän kaukana en ehtinyt käymään. Ja shortsit jalkaan...




Kohtahan se olisi taas ruoka-aika, joten mitäpä jos laittaisi jo jotain vähän valmiiksi. Italian pataa varten voisi ruskistaa makkaraa ja sipulia.

- Kuorin ja paloittelin paketin makkaraa 400g (A-luokan Eetvartti)
- Puolikas iso keltasipuli paloiksi
- Edellä mainitut ruskistin kattilassa voilla
- Lisäsin vettä ja annoin kiehua
- Nostin kattilan tulelta, koska en tiennyt milloin kalamiehet olisivat tulossa

Kohta MP lompsi pää märkänä laavulle, puhuen jotain uimaan menemisestä. No sinnehän se mulahti, oliskohan sitä itsekkin käytävä, niin viilenis vähän tämä olotila.






Vaatteet rantakiville ja aatamin asussa jokeen varovasti tunnustellen. Yllättävän lämmintä vettä, eikä virtakaan nyt aivan mahdoton ollut, kun kuitenkin jalka yltti hyvin pohjaan. Pitikin etsiä syvempi kohta joesta ison kiven takaa, jossa olisi mukava lillua. Hyvin antoi myös hierontaa kiven ohitse juokseva vesi, kun selkäänsä siihen tarjosi. Luonnon poreamme.

Nyt oli taas viileää ja soppa odotti keittäjäänsä.

- Nostin kattilan tulelle
- Veden kiehuessa lisäsin Italian pata pussin joukkoon
- Sekoitetaan välillä ja lisäsinkin vettä ajoittain joukkoon




Italian pata pussin keittoohjeissa mainitaan että neljä annosta, joo voisihan siihen laittaa vaikka että 1-10 tai tuhat annosta, kun vaan jakaa tarpeeksi useaan osaan. No se, että lähteekö siitä nälkä, jos sen neljälle jakaa vaikka onkin 400g jauhelihaa tai tässä tapauksessa makkaraa mukana, niin se onkin sitten ihan toinen juttu. Lähteehän haukikeitostakin nälkä, kun on tarpeeksi lisukkeita, esimerkiksi leipää, vaikka useammallekkin syöjälle. Tässä porukassa, jos yksikin syö noita kanan (broileri) koipia semmoisen neljä kappaletta yhdellä kertaa, plus lisukkeet, niin ei oikein vakuuta noiden pussikeittojen, tai ruokien annoskoot. Ainakaan ne ei ole aikuisille ja niitä on sitten jatkossakin jatkettava makaroonilla tai muulla, kuten kotona yleensä tulee tehtyä, samalla mausteisuus hieman laimenee.

No muuten oli kyllä hyvän makuista vaikka tämä kyseinen pata onkin aika voimakkaasti maustettu. Jokainen pääsi "maistamaan" ja päälle juotiin vielä kahvit, että ei kai se ihan huono ateria voinut olla.

Lupa aika oli 24 tuntia, joten ruuan jälkeen oli aika purkaa leiri. Kamat kasassa ja nuotion sammutus vielä vedellä, on ehkä varmuuden maksimointia mutta ei vara venettä kaada.

Laukaasta jatkoin vielä kotiin Hankasalmelle jossa levittelin teltan pesuhuoneeseen suihkuverhontangolle, huuhtelin muutaman etanan ja suurimmat purut pois. Taitaa olla kohta kuivunut pakkausta varten ja uusia reissuja. Kiitos reissusta, Lähtisiköhän sitä huomenna kalalle?