Suksi huoltoa

Aurinko paistaa mukavasti ja kohta sataa toivottavasti lunta... Sukset jotka on isältä lainassa, ovat päässeet luvattoman huonoon kuntoon viime talvena hiihdettyjen kilometrien johdosta. Tai lähinnä pohjan tervaus on kulunut paikoin kokonaan pois, muuten sukset ovat vielä hyvässä kunnossa ja toivottavasti sellaisena pysyvätkin.

Yllättävän paljon tuli viime talvena hiihdettyä, tai oikeammin rämpimistähän se allekirjoittaneen hiihtäminen on. Ladullle, kun en suksen leveydestä johtuen oikein sovi, joten on tullut tehtyä omia polkuja.

Pohja on kulunut, joten laitan uuden kerroksen tervaa pintaan. Vanha tiskirätti on parempi levityksessä kuin pensseli, joka kuitenki kuivuisi käyttökelvottomaksi koppuraksi, vaikka sitä kuinka yrittäisi puhdistaa, tai säilöä liuottimeen. Tosin ei se tiskirättikään enään käyttöön tule, en ainakaan usko.

Paljonkohan olisi sopiva määrä? No toivottavasti ei tullut liikaa, että ehtii ensi lumille kuivua.

Kyllä se sitten tuoksuu hyvälle tuo terva, meneeköhän se päähän?

Kumisaapas olisi mahdollisesti seuraava hankinta ja sellainen mieluusti joka kävisi suoraan tähän siteeseen. Nokian Kaira mallia kävin jo sovittamassa, vaan ei ollut kuin koko 47. En ottanut, kun saattaa olla hiukan iso kahdellakin villasukalla.

Sukset saa kuivua pihalla, sillä niin paljoa en tervan tuoksusta kuitenkaan välitä, että ne olohuoneen lattialle nostaisin. "Mikäli sauna, viina ja terva ei auta, on tauti kuolemaksi".

Toivottavasti kohta saadaan oikein kunnolla lunta, että pääsee taas rämpimään jonnekkin kahvinkeittoon. Tai jos ei lunta, niin räntää ja sohjoa edes.

Tyrsky hauki

Jokos on puurot syöty?

Ennen puoltapäivää saavuttiin Kuuhankaveden eteläiselle puolelle ja tarkoitus olisi ottaa kalapulla tarpeet hauen muodossa. Kovat oli odotukset, sillä mukana oli itse Suurpetokalastaja.

Tuuli heittää kivikosta vettä ilmaan, taivas on pilvinen. Ompa hyvä, että otin pipon mukaan. Vaahtopäitä ei järvellä näy, vaikka ei se kaukana ole. Siis oikein hyvä keli tyrsky hauelle.

9-tien läheisyydestä sain ensimmäisen hauen, jonka laskin takaisin kasvamaan. Pari seuraavaakin tuli aivan tien vierestä. Pieniä olivat nekin, joten en yrittänytkään niiden nostoa kuivalle, vaan aikani leikittyä, pääsivät itse vedessä irti.

Kahvihammasta alkaa kolottamaan, että eiköhän jatketa matkaa. Laitankin risukeittimen heti tulille laavulle saavuttuamme, Suurpetokalastajan sytytellessä samalla nuotiota makkaran paisto varten.

Siwasta on haettu tullessa pari pakettia makkaraa, litra ketsuppia, 1/4 litra sinappia, juomista, ja lisäksi repussa oli valmiina leipää meetvurstilla. Riittääköhän toi ketsuppi tälle retkelle? Kotoa se onkin melkein loppu, joten siksi iso pullo. Harvemmin tulee kilon painoista Felix pulloa repussa retkellä kanniskeltua.

Muutamalla heitolla on hauki hetken kiinni Suurpetokalastajalla. Olisi pitänyt vaihtaa jotain kolmihaarakoukullista, kun ei tuntunut "vempulassa" pysyvän.

Kahvit ja kaakaot juotu, eikä ketsuppikaan loppunut. Jätettiin hauki rauhaan, uikoon vielä seuraavaankin päivään ja sitä seuraavaan. Ensiviikolla on tiedossa kalapullia, joten ui hauki siihen asti, ruokapöydässä nähdään. Ehkä...

Syys hauki

(7.9.2012) Kalalle vie jälleen askel, tai oikeammin pyöräillen. Pirtti-hertun rannalle saavun yhdeksän aikoihin ja lasken repun selästäni laavun lattialle. Ilma on raikasta, tuuli lennättää lehtiä puista. Osa lehdistä tippuu veteen, lipuen hiljalleen Kaivantojokea pitkin Kuuhankaveden puolelle.

Ei ole kiire, olenhan tullut kalalle. Istun laavun edessä ja haikein mielin seuraan lehden matkaa veden pinnalla. Joko kesä on mennyt? Paljonhan sitä tuli Helinkin kanssa tehtyä, uitiin, kalasteltiin, retkeiltiin ja siltikin jotkut asiat jää vain suunnitelmiksi. Ei olla kyllä hötkyilty ja ensi kesänä otetaan sitten vieläkin rauhallisemmin...

Kaislikossa mulahtaa, hauki jahtaa pienempiään. Olisikohan aika nousta haaveilemasta, kenties kasata onki.

Risukeitin savuaa, on juotava ensin kahvit. Haamaisen kattilaan vettä lehtien täyttämästä joesta.

Syön kahvin kanssa pitsaa. Ihan hyvää, vaikka neljä pellillistä nyt muutamana päivänä on jo tullut syötyä. Edellinen porukka on ollut liikkeellä ilman kirvestä, kun ovat polttaneet kaikki sytykkeet pienempiä risuja myöten. Pienin lisää, jos seuraavallakaan porukalla ei ole kirvestä mukanaan, saavat tulet syttymään helpommin.

Nyt jos tupakoisin, niin savut vetäisin, vaan olen onnistuneesti lopettanut ja iloinen siitä. Useampi vuosi ilman tupakkaa, niinpä nuuhkaisen raikasta syksyistä ilmaa johon sekoittuu risukeittimestä nouseva savu. Oikeastaan, tämä on se ainut oikea tapa ja heitän lisää kuusta risukeittimeen...

Jos sitä nyt sen ongen kasaisi, vaikka monesti olen niin sanotusti kalalla ollessani heitellyt vain muutaman heiton, tai vain tyytynyt keittelemään kahvit ongen pysyessä visusti repussa. Allekirjoittaneen harrastama kalastus on todella rauhallista puuhaa.

Kolmannella heitolla ja juuri sillä hetkellä, kun seuraan lintujen lentoa taivaalla, enkä vedessä uivaa siimaa. Tunnen nykäisyn siiman päässä, toisen ja lopulta siiman kiristyessä vapa taipuu, niin kuin tämmöinen kevyt teleskooppi nyt taipuu. Kestääkö? Oli ensimmäinen ajatus ja löysään jarrua joka on aivan liian tiukalla.

Siima sukeltaa kohti vastarantaa ja siellä olevia puskia. Siis tuonne jos siima sotkeentuu, en kalaa ylös enään helposti saa ja ninpä jälleen kiristän jarrua. Vapa taipuu ja juuri enne pajukkoa kääntää kala jälleen suuntaa.

Hiukan oli hankala pitää tasainen veto päällä, kun tietenkin kädessäni oli myös kamera. Vielä ei ollut peli selvä vaan nyt kala veti siimaa vesikasvien, ulpukoiden ja parin turve pakan ympärille. Vain hyvällä tuurilla sain viimein kalan uimaan kohti rantaa. Siimasta kiinnipitäen kävelin kuivalle ja väsynyt hauki oli luovuttanut.

Olipas hieno taistelu ja juurikin tälläinen kevyt onki antaa mukavasti haastetta tähän onkimiseen. Vaikkakin on sanottava, että jos kala on kunnolla kiinni koukussa niin ei se silloin mihinkään enään karkaa. Siimat on nykyään niin kovia ja ne kyllä kestää, hiukan saa kyllä varoa katkaisemasta vapaa ja siitähän kyllä on kokemusta.

Keräilen kamoja kasaan, risukeitin on jäähtynyt ja kuusilavusta on puolet vielä polttamatta. Heitän loput pienityt tikut laavun penkille ja pakkaan keittimen reppuun.

Suolistan hauen ja kannan roippeet kauemmaksi laavusta, saa varis tai joku muu eläin herkkuaterian. Muovikassi onkos mulla sellanen mukana? Onneksi on ja köytän hauen muovipussissa repun alaosaan kiinni.

Käyn vielä kuuhankaveden puolella kokeilemassa, vaan nyt on kuitenkin aika polkaista kotiin, Heli pääsee kohta koulusta.

No kalapullia tuli tehtyä.

- Jauhettua haukea
- Vehnäjauhoja
- Korppujauhoja
- Suolaa
- Vettä

Paisoin pannulla voissa ja laitoin hetkeksi uuniin 150 astetta.

Pullamestarit laavulla

(1.9.2012) Melkein aamulla.

Pullataikina on vaivattu ja sitä tulikin hiukan reilummin. Tikkupullaan ei ihan näin paljoa taikinaa tarvitse, joten jätetään osa taikinasta kotiin nousemaan.

Tulet on saatu syttymään ja taikina pyöriteltyä tikkujen ympärille. Paistellaan pullaa ensin loimussa, että ei pala heti alkuunsa.

Paikallinen metsämies suuntasi järvelle koiransa kanssa ja sieltä palattuaan tarjosi jollaansa lainaksi. Olisihan se mahdollistanut laajemman kalastus alueen, ei käy kieltäminen, ettei olisi houkuttanut ainakin allekirjoittanutta, vaan jätettiin optio tällä kertaa käyttämättä.

Tulien hiipuessa olivat pullakepit aivan hiilloksen päällä ja tuoreen pullan tuoksu laavun ympäristössä. Heli lisäilee risuja ja kaikkea mitä maasta löytää risukeittimeen. Kahvivesi on hiukan myöhässä, sillä pulla olisi nyt valmista.

Kyllähän me nyt näitä maistetaan, vaikka ei olla vielä leipääkään syöty. Niin pitäisi aina syödä ensin leipä ja sitten pullat sun muut herkut siihen päälle. Kohta vesi kiehuu, se pohisee jo.

Ompas hyvää. Hiukan on pulla tikkun päistä kosteata, jos nyt ei aivan raakaa. Mutta hyvin onnistui jälleen tikkupulla varsinkin, kun taikina on valmiiksi kotona tehty, ohueksi madoksi pyöritelty, jauhotettu ettei tartu kiinni kiepiksi pyöritettynä kovakantisessa rasiassa. Siitä sitten oli helppo pyörittää tikun ympärille.

Erämies olisi raapaissut tuolta pellon reunalta kaurat kumisaappaaseensa. Jauhanut kulkiessaan hienoksi ja tulilla lisännyt tarvittaessa saapikkaaseen lisää kosteutta...

Juon toisen kupillisen kahvia, Helin heittäessä virveliä. Haukia on aina tässä laavun edessä ja nytkin siinä pieni yksilö mulahteli, vaan ei tarttunut meidän onkeen kiinni.

Kotiinpäin tultaessa, nousi pyörän tarikalle jälleen muutama pantillinen palutus tölkki. Heli halusi viedä ne suoraan kauppaan ja tarpeeksi kinuttuaan sai allekirjoittaneenkin vakuuttuneeksi kaupassa käynnin tarpeellisuudesta. Vaan kaupan edessä laitoin avaimia taskuun, samalla todeten rahapussin olevan kotona. No, eihän sitä yleensä rahaa kalalla tarvitsekkaan, niin en ollut aamulla pussia mukaan ottanut. Toisaalta oli hyvä tässä vaiheessa huomata maksu vaje, kuin että kassalla sitä olisi ihmetellyt.

Heli palautti tölkit ja laittoi rahat taskuunsa. Käydään kaupassa sitten, kun oikeasti on sinne asiaa ja on rahapussi mukana.

Kotona odotti turvonnut pullataikina josta muutama voisilmä pyöritettiin.

Seuraavalla kerralla paistetaankin sitten tiikerikakku, nuotiollako?...