(5.-6.11.2011) Keli on syksyisen pirteän harmaa ja jopa musta, eli vielä voi hyvin harrastaa vaikka telttailua. Eihän kelissä mitään vikaa ole, vaikka monesti kuulee, että tämä vuodenaika on niin masentava ja harmaa. Allekirjoittaneesta on mukavaa, kun eri vuodenajat tuovat vaihtelua olosuhteisiin, onhan se luontokin aina erillainen ja sama retkeilykohde tarjoaa kesällä erillaisen elämyksen, kuin nyt pimenevässä sateisessa syksyssä. Mikäs se on istuessa laavulla sateen lyödessä vasten kasvoja, kaikki kamppeet samassa kosteusprosentissa kuin ulkoilma, näkyväisyyde heiketessä jo hyvissä ajoin auringon laskiessa ja ihailla niitä syys maisemia, koettaen samalla muistella, mihin mä sen lampun oikein laskin käsistäni...
Otso reppuun sain sopimaan yllättävän paljon tarpeellista ja ei niin välttämätöntä.
Teltta (Ale-makasiinin 1,2kg silikoni-tärpätillä rötjätty),
laavuvaate (Tanskan armeijan 0,8kg),
sadeasu (Mil-Tec jenkkimallin sadeviitta ja lahkeet 0,4kg),
makuualustat ilmalla (Halti lite 500 0,4kg) ja perinteinen vaahtomuovi,
makuupussi (Haltin Sportlite 800 std 0,8kg),
retkikeitin (Esbit ja itsetehty risupoltin 0,6kg),
kirves (Retki 0,36kg) ja halsteri sitä kalaa varten, jonka otan siitä laavun edestä.
No lähtihän sitä evästä mukaan myös ruisleivän muodossa, nötköttipurkki, italianpata, perunamuusi, Pikapuuro ja kiisseli. Jos vaikka en sitä kalaa sattuisi saamaan... Onkos tämä nyt sitä gramman viilausta, kun selvittelin noiden kamppeiden painoja?
Pinkeä oli Otso reppu, täytyy myöntää. Ja vielä olisi käytävä menomatkalla kaupassa ostamassa hautakynttilä valonlähteeksi, niin juuri sellainen parinsadan gramman möhkäle, jota jo olin aikaisemmin moittinut tarinassa
Sevettijärveltä itään. No nyt se tuntui hyvältä idealta olla jokin toinenkin valon lähde kännykän lisäksi, vaikka siinäkin akku riittäisi yhden yön reissuun hyvin ja olihan mukanani vielä täyteen ladattu aurinkolaturi SolarStrap, josta saisi tarvittaessa lisävirtaa. No eihän aurinkokenno laturilla mitään pimenevässä syksyssä tee, mutta valmiiksi etukäteen kotona ladattu akku lataa hyvin.
I päivä
No Siwa on aina niin lähellä, että jospa haen sen kyttilän sieltä, tai sitten en. Pyhäinpäivä... Oikeesti, onhan se hyvä, että on vapaapäivä ihmisillä, mutta muuten en näistä aatteista niin ymmärrä, kristillinen pyhimysten, marttyyrien ja vainajien muistopäivä. No eihän kukaan ymmärrä tätä minunkaan harrastusta, joten ei kai minunkaan tarvitse aina ymmärtää uskontoa harrastavia. No tänään harrastetaan monenlaista, hellittäessäni otteeni kaupan ovenkahvasta ja mietin miten hyvä ihmisen on jotakin harrastaa, olkoonkin se sitten kalastus, uskonto, autot, tiede, tai vaikka ne kaikki yhdessä.
Laavulla laitoin ensiksi teltan pystyyn laavuvaatteen toimiessa sadekatoksena teltan edessä ja päällä. Saas nähdä tarkeneeko nukkua ensiyönä, vai onko istuttava tulilla läpi yön, tai ajettava takaisin kotiin. Kahvi tulille ja samalla otetaan toi kauan kiusannut hauki ylös. Siinä se nytkin oli muutaman kerran jo mulahdellut jahdatessaan pienempiä kaloja. Kohta saisinkin maukasta haukifilettä, niin tulikohan mulla suola mukaan?
No kahvit tuli siinä juotua ja jatkoin muutamalla heitolla. Tärppi, vaan ei pysynyt. Siinä se nappasi kaivannon toisellapuolella olevan pajukon edessä. Vapa taipui ja vain liian kireälle jääny jarru esti varman saalin ylöstulon. Hyvä oli nykäisy, käden irrotessa kammelta, kun jarrukaan ei antanut edes yhtään periksi. Voi hitto, vaikka nyt en kalaa saanutkaan olisi jotakin ruokaa laitettava, sillä kohta alkaisi hämärtymään. Hauen pyynti jatkuu sitten aamulla, nyt on aika syödä ja ihailla maisemia.
Italianpata oli valinta joka käteeni osui reppua kaivellessani. Vettä purosta ja risukeitin tulille, kohta olisi höyryävän lämmin ja maukas italianpata valmis. Joukkoon laitoin nötköttipurkista ison palan lihaa ja uusi lyhyempi keittoaika lupaili kohtapuoliin valmiin aterian. Katselen järven pintaa, jonka vomistuva tuuli on rikkonut, joutsenet ovat siirtyneet kauemmaksi kuin aavistaen tulevaa. Auto, voi hitto, ei saanut olla rauhassa ja toinenkin. No onneksi olin laittanut teltan aikaisemmin pystyyn, jos vaikka ovat jäämässä yöksi laavulle, niin silloin allekirjoittanut poistuisi teltalle. Metsämiehiä oli liikkeellä sorsastus mielessä ja taisi siinä olla yksi nainenkin parin koiran kanssa. Tuskinpa ovat jäämässä laavulle yöksi, ihmettelivät korkeintaan, että kuka hullu on pyörällä lähtenyt telttailemaan... Harrastuksensa kullakin.
Metsästys porukka lipui veneineen järvelle, allekirjoittaneen samalla huomatessa keittonsa valmistuneen. Hyvää vaikka ihan saat***n kuumaa. Vähän vajaa kattilallinen eli noin 0,7l, oli oikein sopiva annos. Lämmitin tiskivettä tuulen puhaltaessa yhä järveltä suoraan laavulle, hiukan oli vettäkin ilmassa ja vain juuri syöty lämmin keitto esti pahimmat kylmän väristykset. Ai niin, se pata oli muuttunut keitoksi, eli summassa laittamani vesi suhteessa italianpata aineksiin oli vesi voittoinen. Ihan hyvää se oli niinkin tai oikeastaan parempaa, kun vettä oli reilummin niin makarooni turposi pehmeämmäksi, vaikka eihän al dente olisi ollenkaan huononmpi.
Vettä en ottanut tälle reissulle mukaan kannettavaksi, vaan tarkoitus olisi keitellä juomavedet kaivantojoen kirkaasta vedestä... Pimeys alkoi laskeutua ja laitoin kattilallisen vettä kiehumaan, jos vaikka sattuisi jano yöllä yllättämään ja aamustakin olisi sitten vettä valmiina. Vesipulloa tai ylipäätään mitään pulloa ei ollut mukaan tarttunut, joten vesi saisi olla kattilassa. Laavulla oli kyllä puolentoista litran mehukattipurkki, mutta jätin tämän option käyttämättä. Metsästäjät olivat palaamassa soutulenkiltään, niin ainakaan yhtään laukausta en kuullut, joten taisi olla soutureissu. Allekirjoittanutkaan ei kyllä ollut saanut saalista, mutta huomenna kyllä, ihan varmasti...
Sorsastajat olivat poistuneet, tihkuva sade tuntui tulevan vaakatasossa, mitä jos kuitenkin nukkuisi laavussa, ei tänne ketään enään tule. Tuumasta toimeen ja lähdin hakemaan makuupussia ja alustoja teltalta. Onneksi on valoa, edes kännykän muodossa, on täällä kyllä jo niin pimeää, että vain kusella käynti onnistuu ilman valoa ja kaikkeen muuhu sitä sitten tarvitseekin. Ompas muuten hämähäkkejä reilusti teltalla, kontatessani makuupussi sylissä ulos, ainakin toistakymmentä osui heti silmään. En luultavastikkaan kärsi hämähäkkifobiasta, mutta kuitenkin teltan sisällä roikkuvat kahdeksan isompaa ja lukemattomat pienemmät saivat keinovalossa vajonsa heijastumaan teltan sisäseiniin kohtalaisen suurikokoisina. Kyllähän sitä mieluummin nukkuu laavussa, kuin kosteassa teltassa hämähäkkien seurassa, siis oikeesti, mieten noita voi olla noin paljon. No nyt olin kuitenkin päättänyt nukkua laavussa, joten puretaampa teltta samalla pois. Koitin ensin nostella muutaman isomman hämähäkin pois teltasta varmalta kuolemalta ja lopuksi ilmassa telttaa ravistellen, toivoin suurimman osa päässeen pois.
Heitin ilmatäytteisin makuualustan laavun lattialle, siihen päälle vaahtomuovi alunen. Makuupussin laitoin sadeviitasta tekemäni putkilon sisään, toivoen sen suojaavan hiukan tuulelta joka puhalti edelleen voimakkaasti suoraan järveltä laavulle päin. Saa siis sadeviitasta suojan makuupussillekkin, muistelin lukeneeni ja toden totta, vastakkaiset sivut napittamalla saa aikaiseksi pitkulaisen pussin joka sopii juuri makuupussin ympärille ja pittuskin on juuri sopivasti pidempi makuupussia.
Nukkumapaikka oli valmis ja pimeetäkin jo oli, ettei nähnyt oikein enään niitä maisemiakaan. Kello oli ilta seitsemän ja olisi aika käydä pötköttämään, unihan ei vättämättä vielä tulisi, mutta eipä tässä ole oikein muutakaan. Takin riisuin pois, jättäen kuitenkin kaikki muut vaatteet päälle, kömpiessäni makuupussiin. Makuupussiin otin mukaan kännykän ja aurinkokennolaturin jotta ne olisivat lämpöisessä. Lataus lähti toimimaan kuten olin ajatellutkin ja puhelimen akku tuli täyteen vajaan tunnin latauksen jälkeen. Joo ei nukuttanut, joten oli aikaa seurata latausta, vaikka virikkeitähän se ei paljoa tarjonnut.
Viimeisen kerran katsoin kelloa kymmenen aikoihin ja sen jälkeen olen nukahtanut. Jos nyt sanon, ettei palellut ja nukuin koko yön hyvin yhdellä rykäisyllä, niin sehän on sitten ihan paska puhetta. Kyllä siinä kymmenkunta kertaa tuli herättyä asennon vaihtoon puutuvan selän tai kylmän käydessä läpi koko kropan. Siis yö tuntui viileältä, vaikka ihan tärinään asti ei kylmyys johtanutkaan, toisin kuten eräällä reissulla kyynämöisten rannalla tarinassa
Keväinen vaellus pyörälläII päivä
Nousin ylös seitsemän jälkeen, joo ja olin kyllä jo aiemminkin hereillä... Laavun lattia oli märkä etuosasta, makuupussiin asti sade ei yltänyt, sillä olin hiukan sivussa ja hyvä niin. Tosin makuupussin ympärille laittamani mukamas tuulelta suojaava sadeviittani, suojaisi kyllä myös sateelta vaikka olikin märkä sisäpuolelta ja samaten oli markä myös makuupussin pinta. Makuupussin sisäpuolella ei kosteutta tuntunut, joten olisikohan kondensio tiivistynyt tuohon sadeviitan alapintaan ja makuupussin väliin. Mitenkähän toimii sadeviitta sateella esimerkiksi lisäsuojana makuupussin ympärillä, nukuttaessa vaikka tarpin alla, jolloin lisäsuoja makuupussille on tietenkin suotavaa. Siis suojaahan se ulkopuoliselta sateelta joten taitaa olla tuo kondensio vesi pienempi paha verrattuna ulkoapäin tulevalta reilummalta sateelta. Täytyy joskus kokeilla miten toimii, vaikka sama ilmiöhän on havaittavissa teltassa sisäpinnoille muodostuvana vetenä ja joka sekin on pienempi paha, kuin kastua ulkona rankkasateessa...
Hiukan usvainen, kostea, harmaa, tämmöistä tämä on nyt syksyllä. Joutsenet ovat palannet kaivantojoen päähän järvellä ja kuin huomenta toivottaakseen nousee muutama yksilö kurkottamaan ylös vedestä, huitoen siivillään ja laulaen korvia vihlovasti, joo hienoja on luonnon äänet ei siitä mihinkään pääse ja voittaa 10-0 naapurin jatkot baarin sulkeutumisen jälkeen... Kerään tikkuja ja tuohta risukeittimeen, Raapaisen tikun ja se syttyy vaivoin rikin ensin vain savuten, viimen leimahtaen palamaan. Tuohi sytyy, vain sammuakseen hetkeä myöhemmin. Laavun lattialla olevat tuhet ovat sateen kastelemia, joten revin penkillä olevasta kuivasta koivu lavusta kuivempaa sytykettä. Taas tikku sytyy pienellä viiveellä, onkohan tulitikuillakin joskus huonoja aamuja? Laitan kattilan tulelle ja kuulen moskahduksen, hauki on jo aamupalalla, katseeni osuessa veteen jääneisiin aaltoihin, niin juuri aaltoihin, sillä tämä yksilö ei ihan pieni olekkaan. En ala kuitenkaan hötkyilemään ja tuusaamaan mitään ennen aamukahvia ja paria viipaletta ruisleipää nötkötillä.
Kahvit valmistan teepallon avulla, ettei tarvitse keittää uutta vettä heti kahvin jälkeen, vaan voin käyttää samaa vettä kattilasta sellaisenaa tai vaikka heittämällä kaakaot joukkoon. Puuroa ei tehnyt mieli ja sitä onkin tullut syötyä aina vain vähemmän, ruisleipä nötkötillä halsterilla lämmitettynä maistui nyt. Aamupala syöty, veri alkaa kiertää kylmettyneissä jäsenissä, kumisaappaat ovat vain hieman kosteat, eikä pudonneesta nötköttipalasta suuhun joutuneet kivet ole vieläkään murskautuneet kokonaan.
Nyt se hauki otetaan ylös, saadessani viimein kosteahkot kumisaappaat jalkaani. Iso ei ole kalastusalue laavun edessä, mutta se on allekirjoittaneelle vain mieluinen ominaisuus vähän niin kuin, että on jääkaappi lähellä televisiota. Ei nappaa, vaikka yhdestä nykäisystä en ole varma, kukkaa kukkaa. Säästyy hauki nyt seuraavaan kertaan ja voi olla, että seuraavana keväänä se onkin taas paljon isompi.
Hieno reissu ja vaikka kalaa en saanutkaan, niin sitä kokemusta kuitenkin. Aamu oli tämän reissun parasta antia, joten jatkossa kelien kylmetessä täytyy ottaa varmaan kaksi makuupussia mukaan, että tarkenee. Kyllähän tämä on otettava joskus uudelleen, vaikka kymmnen vuoden päästä, tai ensiviikolla...
Ja nyt otsavalaisin yhdellä AA paristolla harkintaan tai vaikka öljylamppu, sellainen vanhanmallinen myrskylyhty ja kyllä osaan vaihtaa siihen sydämmen...
