Edullisia varusteita on jälleen hankittu, tosin yksi ei ollut niin edullinen, vaan ihan "piip" kallis. Suunnitelmissa oli lähteä, ihan sama minne, kunhan vaan jonnekkin lähtee ja pääsee tietenkin toteamaan varustehankintojensa älyttömyyttä. Ensiksikin, minne mennä? Nyt olisi mahdollisuus päästä yhden porukan mukana Pohjois-Karjalaan, mutta tälläkertaa oli kohteliaasti kieltäydyttäva. No mitenkäs sitten se polkupyörällä ajettava reissu? Heli olisi lähdössä mukaan, joten tätä on hiukan mietittävä...
Kahvit siinä tuli juotua ja samalla pakkailtua, eli se siitä miettimisestä. Helin kamppeet "Otso" reppuun ja tarakalle kiinni. Allekirjoittaneelle huippu laadukas ja kallis 22,90 euroa Bilteman pyöräilylaukku, täyteen mukamas tarvittavia romppeita ja ruokaa. Lisäksi teltta polkupyörään kiinni ja vielä juomista muutama pullo Helille koriin ja allekirjoittaneelle. Ja taas näyttää siltä, kuin olisi koko omaisuus mukana, tai ehkäpä se melkein onkin.
I päivä
Suuntana on Paanalansaari, Lankamaa, Kuusaa, Peurunkajärvi. Heli on täpinöissään ja niin on joku muukin. Reissun kestoa ei voi ennustaa, Helillä koulu alkaa vasta elokuun puolella ja voihan sitäkin tavittaessa siirtää. Allekirjoittaneella taas, ei hetkinen, olikos mulla jotain, ei, kyllä ei ole mitään esteitä. Siis matkan kestoa ei ole suunniteltu, joten matkavauhtikin on jälleen kerran alamäet täysillä ja ylämäet pyörää taluttaen.
Matkalla kohti paanalansalmea ylitämme 9-tien, joten aikaisemmat kauhukokemukset valtatien vierellä ajamisesta eivät tällä reissulla toteudu, ehkä. Hiekkatie on mukavan rauhallinen ajella, eikä liikennettä ole ruuhkaksi asti.
Maistetaampa hiukan piristeitä, sillä käyttäväthän niitä kaikki muutkin, ainakin urheilijat. Meidän tasoisten huippu pyöräilijöiden on tiedetty kautta aikojen käyttävän jos jonkinlaisia nappeja. Vedettiin naamaan puolikas monivitamiini pore, appelsiinille se maistui ja poreili, kuin limonaadi konsanaan. Mukavaa vaihtelua pelkän veden juomiseen.
Lossille saavuttiin noin puoli yhden aikaan, joten seuraavaan ylitykseen olisi aikaa reilu kaksi tuntia. Kahvia voisi nyt odotellessa keitellä ja leipää haukata. Heli kokeilee virveliä, kohta laji vaihtuu uintiin, joka onkin mielekkäämpää hommaa.
Kahvit keittelin alkoholilla, vaikka uusin projektini olisi mahdollistanut myös risujen polton, tuntuu spriipoltin kuitenkin paikasta riippuen helpommalta tavalta. Lueskeltuani jo jonkin aikaa netissä olleita keskusteluja risukeittimistä, lähti ajatus oman risukeittimen hankinnasta liikkeelle. Mutta maksaisinko kaupassa myytävästä bushcooker keittimestä noin 80.- euroa. Jospa kokeilisi ensin miten itse tehtynä toimii, että saisi käyttökokemuksia. Tästä myöhemmin oma juttu Risukeitin.
Autoja alkaa kertymään kummallekkin rannalle, hiukan ennen kolmea, jolloin lossin olisi tarkoitus ajaa yli. Kamppeet on kasattu ja on aika siirtyä "laivaan". Kauaa ei kyydistä keretä nautti matkan lyhyydestä johtuen, vai olisiko sittenkin kerennyt käydä taxfreen puolella ennen saareen nousemista?
Varaamani neljä euroa säästyivät, lossarin ilmoitettua kyydin olleen ilmainen. Matka jatkui pyöriä työntämällä lossirannasta kohtuullisen jyrkkää mäkeä ylös, jonka jälkeen olikin pidettävä sitten seuraava juomatauko.
Saaren pohjoispuolelle ajettaessa nousimme yhä ylemmäs Kaivannonvuoren reunalla kulkevaa tietä. Hetken kävi mielessä, että oltaisiin kiivetty ylös, mutta enemmän sai kannatusta idea käydä vain poimimassa mustikoita. Hyviä oli ja vesikin maistui taas, paljon ei miltään makeiden mustikoiden jälkeen.
Kohta saavuimme sillalle ja jättäisimme saaren taaksemme, vaan ennen sitä olisi täytettävä vesipullot, jotka matkan aikana oltiin juotu loppuun. Veden puhtaudesta en osaa sanoa, mutta kyllä siihen kahvit keittää ja kirkasta juomavettä oli jälellä vielä melkein pari litraa. Kummasti tuntuu aina menevän juomista, vaikka sitä lähtiessä on olevinaan reilusti. Joskus hommaan vielä sellaisen veden puhdistimen, vaikka Katadyn Mini Ceramic, mutta en ihan vielä.
Nyt alkoi pyöräretkemme puuduttavin osuus kellon ollessa muutamaa kymmentä vaille viisi. Poljettiin ja huilattiin. Sain idean laittaa Helin pyörä hinaukseen keventääkseni Helin ajoa. Mukanani olleet kevyet liinat sopivat tarkoitukseen hyvin, toisen pään sidoin pyöräni tavaratelineeseen ja toisen pään Helin pyörän ohjaustankoon. Tällä tyylillä ajoimme sitten vähän mäkijäkin ylös, Helin välillä huilatessa ja iloitessa helposta kyydistä, minun taas huomatessa voimieni jo hupenevan.
Lankamaalla rupesikin sitten jo jaloissa tuntumaan, että olisi parempi etsiä telttapaikkaa. Aina ajettiin kuitenkin vain eteenpäin, tämä paikka ei kelpaa, koska täällä on paljon muurahaisia, tänne ei kyllä jäädä huomatessamme mehiläispöntöt, vaikka olisihan sieltä varmaan saanut hunajaa. Viimein korkealta mäeltä jonne aurinko paistoi ja josta oli hienot näkymät yli kuusveden, päätimme teltan pystyttää. Kaukana näkyi Laukaan kirkon tapuli ja erehdyttävästi luulinkin vesistöä saravedeksi, jonka nimen mobiilikuvaan kirjoitinkin.
Hienoja matoja, laitetaan niistä kuva nettiin...
Nyt oli aika hengähtää, tai ihan kohta, ensin teltta ja nukkumapaikat kuntoon, keittiö levällee, iltaruuan laittoon ja sitten vasta pääsisi huilaamaan. Heli laittoi teltassa kaiken valmiiksi, makuualustat, makuupussit, pään alle hiukan korotetta ja jotain omia juttujaan.
Iltapalana olisi italian pataa, meetvurstilla. No Heli ei makkaraa halunnut joten jätin sen pois ja laittaisin sen omaan annokseeni jälkeenpäin. Hiukan alkaa väsymys jo näkyä ja kuulua varmaan molemmilla. Heli ei haluaisikaan syödä pataa, vaan ottaisi mieluummin suklaapatukan... Sitten ei ihan julkaisu kelpoista tekstiä, tarinaa nälkäänäkevistä, ja lopuksi kehoitus syödä sitä mitä on tehty, ei onnistu jos jokaiselle on tehtävä erikseen omat eväät.
Maailmassa oli vuonna 2004 852 miljoonaa nälänhädästä kärsivää.
Juu, ei aina mene retket reissuineen niin nätisti ja hienosti. Ristiriitaisia tilanteita tulee niin tavallisessa arjessa, kuin retkilläkin. Että varoituksen sana niille, jotka näitä tarinoita lukee ja ajattelee, että onpas helppoa ja noillahan on aina niin mukavaa retkellä, niin ei se aina ole niin. Mutta toisaalta, jos ei kokeile ja ole valmis joskus pettymään, niin voi jäädä se hauskakin kokematta.
Heli syö... Kiitos. Lautanen on tyhjä. Oikeasti sellainen on tapa, että kaikki mitä lautasella on... Vaikka kyllähän allekirjoittanut syö kaiken sen, mitä Heliltä jää syömättä, punkerokerholaisten perus sääntöjä.
No, nyt on keittiö taas puhdas ja mieli hiukan paha edellä mainitun keskustelun jälkeen. Vaan katsotaanpas mitä huominen tuo tullessaan ja kömmin telttaan.
II päivä
Aamulla herään seitsemän aikoihin, ja katselen teltan sisäpinnalla helmeilevää vettä. Kosken sormella telttakangasta ja vesi alkaa valua kosketuskohdasta alspäin keräten matkalla lisää vettä samalla kasvamalla isommaksi pisaraksi, joka pysähtyy vasta teltan pohjalle. Oikeasti, onko satanut vai onko vain näin kova kaste, että se tiivistyy teltan sisäpinnoillekkin. Ei ole satanut vaan aamu kaste on todella runsasta.
Ostin Varustelekasta Tanskalaisen laavuvaatteen, 15 euroa. Tämä pressu oli nyt kyllä mukana, mutta en ollut viitsinyt sitä teltan päälle asentaa illalla. No eihän sitä kosteutta ihan hirveästi siellä teltassa ollut mutta oli kuitenkin, joten teltan kuivattelu olisi tiedossa jossain vaiheessa, jos sen märkänä pakkaisi.
Keitän kahvia ja teen sen taas spriillä, en jaksa lähteä etsimään kuivia risuja risukeittimeen. Siis olenkohan niin mukavuuden haluinen, että risukeitin ei minulle sovikkaan, vai olenko vain niin laiska, että jos tarjolla on helponpi vaihtoehto, niin...
Vesi kiehuu ja käytän erästä toista uutta hankintaani kahvin valmistamiseen. Teepallo, jonka kauhaisen kahvipaketista täyteen. Kaadan kiehuvaa vettä keittimestä mukiin jossa sekoittelen teepallolla kahvia ja sokeria. Kaikkea sitä pitää yrittää, kun että teepallolla kahvia. No ainakin se toimii allekirjoittaneelle.
Jokohan uskaltaisi Heliä herätellä, laitan veden uudelleen kiehumaan ja kaivan repusta pikapuuron, kylkiäiseksi mustikka vadelma kiisseliä. Kohta on puuro valmis, että josko olisi aika nousta ylös. Puuro ja kiisseli maistuu Helin mielestä kymmenen kertaa paremmalta, kuin italian pata. No hyvä jos maistuu ja saa ottaa lisääkin.
Aamupala syöty ja kamat pakattu paitsi teltta joka on vielä siivouksen tarpeessa, samalla hoituu tuuletus ja kuivaus.
Heli kokeilee myös, miten yksiön siivoaminen onnistuu.
Kamat on kasassa... Voi piip. Siis oikeesti PIIP. PIIP. mikä siinä on että ne avaimet on aina hukassa, enkö mä ole tästä jo monta kertaa saanut kuulla. Siis ne oli mulla taskussa, kun menin nukkumaan, joten oliskohan ne makuupussissa joka on jo pakattu pyörän päälle... Jep löytyi, Helin hihitellessä isin huolimattomuutta. Tästäkään ei puhuta halaistua sanaakaan.
Matka jatkuu vauhdikkaasti ja saavummekin pian kyläkaupalle ent. Ossin markett nyk. kyläkauppa kutonen. Ostamme puolitoistalitraa sitruunan makuista kivennäisvettä ja hampurilaiset. Aikamme pihalla niitä mutustettuamme päätän hakea vielä leipää joka repuistamme onkin jo loppunut. Mukaan lähtee koulunäkkäriä ja vaasa ruispalat. Niin ja ostettiinhan Helille karkki pussi, jota ei laivamatkan aikana keretty taxfree myymälästä hakea.
Suunta otettiin Kuusaaseen, jonne jouduttiin ajamaan ei ihan valtatien mutta kuitenkin vilkkaasti liikennöidyn tien vieressä. Leinolassa olisi voinut käydä vaan Heli oli päättänyt, että suorinta tietä papan luo. Käydään sitten joskus toiste.
Lähempänä Kuusaata päästiin kevyen liikenteen väylälle, joka kummasti helpotti ajamista. Vaan matkaa on jatkettava jotta joskus pääsee perille.
Kuusaan jälkeen Laukaaseen päin on iso mäki jonka Heli polki yhtä soittoa ja samaa rataa jatkettiin kohti peurunkajärven rantaan. Perillä.
Kyllä täytyy taas Helille hattua nostaa moisesta suorituksesta.
Allekirjoittaneelle alkaa tässävaiheessa matkan toinen etappi, Helin jäädessä mieluusti papan luokse.
VAROITUS. Tästä eteenpäin tarina saattaa sisältää kalasaalis kuvia, jotka voivat järkyttää kokemattomimpia kalastajia, joten jatka tarinaa, jos olet aivan varma että jaksat lukea pitkästymättä loppuun asti...
Retkiruokaa on käyty kaupasta hakemassa lisää. Meetvurstia, Amerikan pekonia, leipää, makkaraa, erillaisia pataruokia, riisiä, ym. Taas on reput pakattu uudelleen kohti uutta matkaa.
Vehniälle nouseva mäki ei ole vuosien saatossa pienentynyt juuri lainkaan, ehkä se on hiukan kasvanut. Kelistä sen verran, että aurinko paistaa välillä, mutta suurimman osan ajasta on pilvistä ja se on vain hyvä asia. Nyt matkalle mukaan on siis lähtenyt toinen pyöräilijä, joka jo viime vuonna osallistui samaiselle reissulle, eikä vieläkään ole ottanut opikseen olla lähtemättä.
Hiukan arvelutti lähteä aamuisen urakan jälkeen ajamaan vielä kohti Uuraista. Ajetaan niin kauan, kuin jaksetaan ja sitten leiri pystyyn. Tarkempi kohde on Kyynämöisten kylä ja siellä saman nimisen järven rannalla oleva laavu.
4 tien yli ja tie on tuttu edelliseltä reissulta. Matkalla soittelin Retkenjohtajalle, että mitä tietä kannattaisi ajella? Niin siis Retkenjohtajan oli tarkoitus tulla etukäteen laavulle ja eihän Uuraisten reissu ilman maineikasta kalastuspaikkojen tuntijaa olisi reissu eikä mikään. Ohjeet oli selkeät ja Retkenjohtaja uskoi saapuvansa Kyynämöisille ennen meitä.
Jatkoimme vehniäntietä Jokihaaraan josta Uuraisten suuntaan melkein kirkolle. Multiantie oli sitten jo melkoista puristamista, takapuoli tunnottomana. Ajaminen tuntui nyt, kuin olisi unissaan päästänyt, ei jaksanut seurata maisemia, mitä nyt koitti muistella, onko enään pitkä matka.
Kohta alkoi tulla vastaan tuttuja paikkoja ja mieliala nousi. Rantaan päin kurvattiin ja samalla etsittiin laavua.
Löytyihän se, uutuuttaan loistava käsinveistetty pyöröhirsi laavu, jonka retkenjohtaja oli joitakin viikkoja takaperin tähän kyläläisille pystyttänyt. Oli siinä ollut kuulemma joitakin apupoikia mukana, kuorimassa puita. Komea on laavu ja hieno on paikka, vaikkakin Hietasaareenkin iskenyt trombi, vai mikä se oli, oli samalla harventanut hiukan tästäkin rannalta puustoa. Aivan laavun kohdalta ei puita kuitenkaan ollut kaatunut joten se jäi vielä sopivasti puiden suojaan. Niin ja niistä kaatuneista puista on tämä laavukin tehty, eli oikein myrskylaavu.
Retkenjohtaja olikin jo jonkin aikaa ollut laavulla ja kalastamaankin siten kerennyt. Omat kamppeet purettiin pyöriltä ja aseteltiin laavuun, kellon lähennellessä ilta kymmentä.
Kalalle oli päästävä, eikä pyöräilyn väsymyksestä ollut merkkiäkään. Muutama heitto ja heti iski ahven kiinni, taisi olla kalalla yhtä kova nälkä, otti kiinni isoon "vempulaan". Kohta alkaisi ainakin allekirjoittaneen nälkä hälvetä, vielä saatiin hauki ja iltapalalle kalat oli saatu. Makkaralla aloitettiin ja jatkettiin kalalla.
Päivä oli ollut pitkä ja pyörälle tullut kilometrejä, oli aika kömpiä makuupussiin ja nukkumaan. Hyttyset ilmestyivät laavulle heti tuulen puhallettua nuotion savua muualle ja lopulta nuotion kokonaan sammuttua, olivat hyttyset todellinen riesa laavussa nukkujille. Allekirjoittanut oli varautunut tähänkin ja mukana oli hyttyshuppu, jonka vedin päälleni, eikä hyttysistä enään ollut vaivaa.
Hiukan tuli kommentteja toisilta hyttysten tärkeydestä. Mutta viimen väsymys vei voiton ja ainakin allekirjoittanut nukkui kohtalaisen hyvin.
III päivä
Kello on yhdeksän aamulla, nousen ylös. Retkenjohtaja on ollut ylhäällä jo "aamusta" lähtien, manaillen edeleen hyttysten määrää. Kahvit keitetään nyt uudella tyylillä, teepallolla. Kaikille kelpasi, ainakaan soraääniä ei kuulunut, tai sitten olivat vain kohteliaita tällaistä väline friikkiä kohtaan. Lisäksi leipää meetvurstilla ja sulatejuustolla.
Olosuhteisiin nähden, hyvin nukutun yön jälkeen on todettava, että uusin ja kallein hankintani retkivaruste rintamalla, Haltin Sportlite 800 std makuupussi on lämmin ja riittävän kokoinen. Ensimmäinen tarkoitus oli hommata ensisijaisesti Helin käyttöön oikeasti lämmin kesä pussi, jolloin ainakaan tytön ei tarvitsisi palella vaikka lämpötila yöllä hiukan viileäksi laskisikin. Ajatus sai lisää tuulta purjeisiin Ulkoilukauppa.comin tarjouksesta jossa kyseistä pussia myytiin 69 euron hintaan, joten kerran se vain kirpaisee.
Edellisenä iltana nukkumaan käydessä oli vaatetta vähennettävä jatkuvasti, sillä näillä keleillä untuvamakuupussi on todella lämmin. Aikaisemmin halpahallin makuupussissa nukkuessa ei kyseistä ongelmaa ole tullut, vaan päin vastoin vaatetta on saanut jopa lisätä. Yö Lankamaalla tuli nukuttua vielä sellaisessa halpis pussissa, Helin käyttäessä untuvaista. Hyvin tarettiin molemmat. Eli idea oli, että makuupussia voisin käyttä myös minä ja tarvittaessa se olisi Helin käytössä. Hommataan sitten joskus toinen jos tämä osoittautuu hyväksi.
Retkenjohtaja on lähdössä kaupalle... Viime vuonna tekemämme reissu samaiselle järvelle, sen toiselle puolelle, poiki kunnan polttopuiden poltosta laskun 50 euroa, jonka retkenjohtaja oli hoitanut puolestamme. Maksoin nyt puolet tuosta summasta ja jään jännityksellä odottamaan kuinka iso lasku tästä reissusta tulee. Erikoinen on Uuraisten kunnan käytäntö, vaikka mikäs se tänä päivänä enään ilmaista olisikaan ja se mikä vielä on, ei enään kymmenen vuoden päästä ole varmasti maksutonta.
Juomavettä haetaan samalla reissulla jonkin matkan päässä olevasta lähteestä. Allekirjoittanut jää virittelemään kalastusvälineitä. Mikähän olisi hyvä uistin? Taidan laittaa katiskan järveen, jos vaikka ahventa tulisi. Tämä on sitä kalastusta meikäläisen mieleen ja nyt vaan venytellään...
Mihinkäs sitä tiikeri juovistaan pääsisi, taidan lakaista laavun lattian, mutta ensin on tehtävä luuta.
Retkenjohtaja saapuu kauppareissulta ja väitämpä, että siinä vauhdissa ei keskiverto polkupyöräilijä peesissä kauaa pysy, ei edes keskivertoa parempi, kun retkenjohtaja polkasee kaupalle.
Ruuaksi on tarjolla Blå band Hawaian Pata joka sisältää riisiä, runsaasti hedelmiä ja kasviksia. Makeaa hedelmäistä makua täydentävät curry ja kurkuma. Siis makua kyseisen valmistajan padoissa kyllä on ja jopa ihan syötäviäkin. Jauhelihaa eikä soija rouhetta ollut matkassa, joten lissimme joukkoon pätkän lenkkimakkaraa ja meetvurstia. Kaverin toimiessa kokkina, hyvää oli.
Ruokalevolle käytyämme pyyhkäisi ylitsemme pieni sadekuuro, joten muutama tunti meni laavussa pötkötellen.
Viiden aikoihin keli alkoi kirkastua, joten päätimme kokeilla onneamme kalastuksen merkeissä, puettuamme ensin sadevaatteet ja muuta lämmintä päälle. Venettä soutessa aloin epäillä vaatetuksen määrää auringon paistaessa aina vain kirkkaammin. Onneksi vaatetta on helpompi vähentää, kuin että niitä ei olisi ollenkaan lisätä.
Keli näyttää paranevan ja vaikka vielä ei kalaa ollakkaan saatu, on maisemat kohdallaan. Hetki tästä tulee hyvä, tuosta kanssa, käännetäämpäs vene näin että tulee valo tuolta ja... Kuvia tulee räpsittyä ja mikäs niitä on ottaessa, kun puhelimessa vain akkua riittää ja kamera on helposti aina käden ulottuvilla.
Soudamme vanhalle leiripaikalle Hietasaaren viereen. Nousemme pienelle saarelle ja alamme tunnelmoimaan. Onkos Retkenjohtajalla antaa yhtä olutta kaikille? No onko Essolla pensaa? Olut maistuu vanhoja muistellen ja uusia reissuja jo suunnitellen. Ensimmäinen Lokikirja merkintä tältä pieneltä saarelta on vuodelta 2007.
Kalaa nousee tänäänkin, vaikka hauki on ehkä joidenkin mielestä arvoton kala, on se allekirjoittaneelle mieluinen. Retkenjohtaja varmistaa tällekin päivälle kalaa nuotioon pastettavaksi.
Hetken aikaa uhkaavasti taivaalle kertyvät pilvet ajavat ensin kaikki muut veneilijä järveltä ja vasta aivan viimeiseksi tosikalastajat poistuvat rannalle.
Taidan hakea vettä ja hyppään pyöräni selkään tyhjien pullojen kera. Kyynämöisten kylän kentällä on paikallisottelu jalkapallossa kesken heinätöiden, täällä otetaan näköjään heinätöiden lomassa erä jalkapalloa.
Ajan kohti lähdettä, kuunnellessani samalla mistä tasainen naputus pyörästäni kuuluu. Lankamaan jälkeen joskus ennen Kuusaan mäkiä alkoi takapyörästä kuulua naputusta. Ei selviä nyt ja ajetaan niin kauan kuin kestää.
Näin jälkeenpäin tarkasteltuna ääni tulee vapaarattaalta, joka on rataspakan sisällä. Koko rataspakka heiluu ekselin suuntaisesti, joten olettaisin vian olevan siellä. Purin takapäätä Laukaassa niin että vain rataspakka jäi enään kiinni. Akselin laakerit olivat ok, joten vaihtoehtoja ei paljoa jäänyt. Nyt olisi sitten jossakin vaiheessa laitettava tuo kuntoon, joko uudella vapaarattaalla/rataspakalla tai kokonaan uudella takarenkaalla vanteineen ja akseleineen.
Lähteellä vesi on kylmää ja raikasta.
Laavulle palattuani on Retkenjohtaja napannut jälleen yhden hauen, jonka allekirjoittanut lupaa siivota ja nuotiolla sitruunapippurilla maustettuna paistaa. No joo ihan hiukan taisi mennä liikaa pippuria.
Yö tekee tuloaan ja taivaalle nousee iso täysi kuu, allekirjoittaneen kömpiessä makuupussiin ja ihmetellen samalla mihin kaikki hyttyset ovat hävinneet.
IV päivä
Tälläkertaa nousen ensimmäisenä, jopa retkenjohtaja nukkuu vielä. Kello on jo melkein yhdeksän ja nyt on päästävä aamu paskalle. Kaivan repusta paperia ja suuntaan urheilukentän vieressä olevalle puuceelle.
Aamupalaksi on puuroa joka tuntuukin maistuvan kaikille, vaikka kukaan meistä ei tunnusta itseään puuron ystäväksi. Päälle vielä reppuun unohtuneet pekonit, siis eihän ne miksikään ole menneet? Vai mitä? Kyllä ne syötyä tuli ja hyvin ne on ainakin suolattu joten uskoisin niiden siksi säilyvänkin.
Alkaa olla aika jatkaa matkaa ja jättää kyynämöinen suurine haukineen. Tavaroita on levällään vähän siellä sun täällä, joten niitä kasaillessa meneekin oma aikansa.
Retkenjohtaja on vahvasti sitämieltä että uusi makuupussi olisi hommattava ja kuin varmistaakseen olevansa tosissaan, nappaa makuupussin kouraansa...
Kävelee nurkalle ja sujauttaa pussin roskikseen...
Tiemme erkanee, Retkenjohtajan palatessa Uuraisten suuntaan, polkee allekirjoittanut toisen tosikalamiehen kanssa kohti Höytiää, jossa olisi tarkoitus yöpyä ennen viimeistä paluu etappia Laukaaseen.
Matkanvarrella on teiden ojissa runsaasti kanttarellia, vaan siitä niitä on huono poimia, ja ehkä siitä syystä ovatkin saaneet rauhassa kasvaa. Viimeinen kyläkauppa on lopettanut toimintansa Höytiän kylällä, joten mekään emme saa täydennystä.
Ei taida olla ketään kotona, kääntäessäni Mikkolan ovenkahvaa. Sauna on lämmitettävä ja voisihan sen ruohonkin kuulemma leikata. Allekirjoittanut aloittaa ruohonleikkuulla, jos vain saisi ton koneen käyntiin. No onnekis polttoainettakaan ei ole paljoa, joten koneen muutaman kerran jo yskiessä on loput ajettava juoksujalkaa...
Vesi on karannut pumpulta, varmaan pohjaventtiilin välistä. Huolto yritykset jää puolitiehen putkitonkien puuttumisen vuoksi ja tietenkin ne löytyvät yrityksestä jo luovuttuamme. Kannetaan vesi kaivosta.
Sauna oli lämmin ja niin oli ruokakin, syönnin päälle oli hyvä käydä nukkumaan.
V päivä
Matka jatkuu kohti Laukaata. Kiitoksia yösijasta.
Mitäpä sitä kertoisi paluumatkasta no, loytyi muutama palautusta vailla ollut juomatölkki, ajettiin 4- tietä vastakarvaan, lasketeltiin vehniältä ensin kiivettyämme. Eipä oikein paljoa tapahtunut, tasaisesti ajettiin.
No sellainen oli reissu pyörän päällä, tulihan siinä Laukaassa vielä useampi päivä oltua ja touhuttua, vaan ei sitä oikein osaa toisten nurkissa pyöria kovin kauaa, kun sitä jo kaipaa kotia, tai uusiin reissuihin. Helille olin jo luvannut että takaisin tulisimme Hankasalmelle sitten autokyydillä, että pyöräretki on siltä osin päättynyt.
Takaisin tultiin 24.7. pyörät peräkärryssä.
Kilometrejä n. 135 joista Helikin ajoi n. 51 kilometriä. Eihän ne vielä ole pitkiä matkoja, mutta allekirjoittaneelle valtavia saavutuksia Helin kanssa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti