Reppu selkään ja Tervajoelle mars. Ei ollut vähään aikaan kukaan kävellyt joenvartta, joten lunta oli riittävästi, olihan siinä joku hiihtänyt vaan se ei auttanut meitä. Aloin muistella, että jossakin näillämain olisi muutama lankku tulipaikan ympärille aseteltuna, vaikka en siinä muista varsinaista nuotiopaikkaa olleen. Lankku löytyi lumen alta ja hetken potkittuani sainkin istuimen näkyviin ja levitin sille kevytpressun, eipähän persaus kastu.
Keitin tulille ja lumen sulatukseen. Heli mätti mieluusti lisää lunta kattilaan joka kohta olikin täynnä vettä, kirkasta, sattumilla höystettynä, johon sopivassa suhteessa kaakao sekoitettuna antaa maukkaan maun.
Makkaraa, juustoa, jäävuorisalaattia. Leivät oli syöty ja paistoin itselleni vielä lisää makkaraa, Helin touhutessa hevosen kanssa. Mitäs makkaraa tämä oikein oli. Tiedätkös Heli mitä meetvurstissa on... Tai ei mitään, ei se ollut mitään tärkeetä.
Hevonen on Helille mieluinen juttu, mutta onneksi tämä harrastus ei hirveästi vielä kustanna tällä tasolla. Saas nähdä miten on jatkossa. Nyt on kuitenkin hevonen ulkoilutettu ja syötetty, joten on aika jatkaa matkaa.
Hevosen selkään siis ja, tai oikeastaan hevonen taskuun ja. Kumisaappaassa jokin ihme tikku pistää, neulanen löytyy villasukan varresta ja välinehuolto on nopeasti hoidettu. Kovasti tuntui lunta vielä olevan metsässä, vaan miten on tilanne vesisateiden jälkeen.
Kevät etenee vauhdilla, joten antaa sataa vaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti